Toscanan kreivitär Matilda

Wikipedia

Toscanan kreivitär Matilda (1046–24. heinäkuuta 1114) oli investituurariidan aikana paavi Gregorius VII:n pääasiallinen tukija Italiassa ja yksi harvoista keskiajan naisista, jotka muistetaan heidän sotilaallisista saavutuksistaan. Häntä kutsutaan myös Canossan Matildaksi suvun Canossassa sijainneen linnan mukaan.

Hänen isänsä, Boniface, oli Toscanan markiisi ja Reggion, Modenan, Mantuan, Brescian ja Ferreran ruhtinas. Hän omisti siis suuria maa-alueita Apenniinien niemimaan molemmilla puolilla, mutta pääasiassa sen länsipuolella. Hänen äitinsä oli Beatrix Lothringenilainen, Ylä-Lothringenin Fredrik II:n ja Matilda Schwabenlaisen tytär.

Matilda oli vanhempiensa nuorin lapsi, mutta hänen isänsä murhattiin 1052 ja hänen vanhempi siskonsa ja veljensä kuolivat pian tämän jälkeen, jolloin Matildasta tuli isänsä perillinen hänen äitinsä toimiessaan huoltajana. Suojellaakseen tyttärensä perintöä Beatrix meni uudelleen naimisiin serkkunsa Gottfried III:n kanssa. Gottfried oli ollut Lothringenin herttua ennen kuin kapinoi keisari Henrik III:tta vastaan.

Matildan perhe otti voimakkaasti osaa peräkkäisiin kiisteltyihin paavin valintoihin 1000-luvun loppupuolella. Matildan isäpuolen veli Fredrikistä tuli paavi Stefanus X ja kaksi seuraavaa paavia, Nikolaus II ja Aleksanteri II, olivat Toscanan piispoja. Matildan vanhemmat suojelivat paaveja ja taistelivat vastapaaveja vastaan. Joidenkin tarinoiden mukaan nuori Matilda otti itse osaa taisteluihin, mutta tätä tukevia todisteita ei ole.

Näihin aikoihin Matilda meni naimisiin velipuolensa Gottfried IV:n kanssa, joka oli Gottfried III:n poika tämän ensimmäisestä avioliitosta. Aviopari kasvoi erilleen Gottfried III:n kuoltua 1069 ja Gottfried IV palasi Saksaan, jossa hänestä tuli Ala-Lothringenin ruhtinas.

Sekä Matildan äiti että aviomies kuolivat vuonna 1076, jolloin hän jäi yksin hallitsemaan parintömaita Italiassa ja Lothringenissa. Samalla Gregorius VII:n ja Saksan kuningas Henrik IV:n konflikti oli huipussaan. Paavi oli julistanut Henrikin pannaan, mikä heikensi Henrikin tukea Saksassa ja pakotti hänet talvella 1077 tulemaan Canossaan osoittamaan katumusta Matildan suvun linnassa suojaa pitävälle paaville.

Kuuluisa kohtaaminen ei ratkaissut asioita pitkäksi aikaa. Vuonna 1080 Henrik julistettiin taas pannaan ja seuraavana vuonna hän taas ylitti sotilaineen Alpit tarkoituksenaan saada paavi perumaan kirkonkirous ja kruunaamaan hänet keisariksi — tai vaihtaa paavi johonkuhun yhteistyöhaluisempaan.

Matilda hallitsi kaikkia läntisiä kulkureittejä Apenniineilla, mikä pakotti Henrikin kulkemaan Roomaan Ravennan kautta. Vaikka reitti tätä kautta oli avoin, hänen olisi ollut vaikeaa ottaa Rooma haltuunsa kun selustassa oli vihamielisiä joukkoja. Henrikin liittolaiset löivät Matildan Voltassa (lähellä Modenaa) lokakuussa 1080 ja joulukuussa Toscanan pääkaupungin Luccan asukkaat nousivat kapinaan ja ajoivat Matildan liittolaisen piispa Anselmin pakoon. Vuonna 1081 Matilda kärsi lisää tappioita ja Henrik syrjäytti hänet muodollisesti heinäkuussa. Matilda ei luovuttanut vastarintaa ja hänelle jäi vielä merkittävästi omia maita.

Kun Henrik oli saanut Rooman haltuunsa hän valitsi paaviksi vastapaavi Klemens III:n, joka kruunasi Henrikin keisariksi. Tämän jälkeen hän palasi Saksaan ja jätti liiittolaistensa huoleksi vallan viemisen Matildalta. Nämä yritykset karahtivat karille, kun Matilda päihitti heidät Sobarassa (lähellä Modenaa) 2. heinäkuuta 1084. Gregorius kuoli vuonna 1085, minkä jälkeen Matildan joukot taistelivat uuden paavin, Victor III:n tueksi.

Vuoden 1090 tienoilla Matilda meni uusiin naimisiin Baijerin Welf V:n Tämän vuoksi Henrikin oli palattava Italiaan, jossa hän ajoi Matildan vuorille, mutta hän joutui taas nöyrtymään Canossassa taistelukentällä lokakuussa 1082, ja hän menetti lopullisesti vaikutusvaltaansa Italiassa.

Matildan kuolema kihtiin vuonna 1114 merkitsi yhden aikakauden loppua Italian politiikassa. Hänellä ei ollut perillisiä ja hän jätti maansa paaville. Tämän jälkeen Pohjois-Italiassa siirryttiin kaupunkivaltioiden aikakauteen.

1600-luvulla Matildan ruumis siirrettiin Vatikaaniin, jossa se lepää Pyhän Pietarin Basilikassa.