Treatise Concerning the Principles of Human Knowledge
Wikipedia
A Treatise Concerning the Principles of Human Knowledge on irlantilaisen empiristifilosofi George Berkeleyn vuonna 1710 kirjoittama filosofinen tutkielma. Teos pyrkii ensisijaisesti kumoamaan Berkeleyn aikalaisen John Locken väitteet koskien ihmisen havaintoaistien luonnetta. Sitä pidetään hänen toisena pääteoksenaan teoksen Three Dialogues Between Hylas and Philonous ohella.
Kuten kaikki empiristiset filosofit, sekä Locke että Berkeley katsoivat, että oli olemassa ulkopuolinen maailma, ja tämä maailma sai aikaan ihmisen mielessä olevat ideat. Berkeley kuitenkin katsoi, että tämä ulkopuolinen maailma koostui pelkästään ideoista. Berkeley teki tämän ehdottamalla, että "ideat voivat muistuttaa vain ideoita" — niinpä mielissämme olevat ideat saattoivat muistuttaa vain toisia ideoita, eivät fyysisiä olioita, ja siksi ulkopuolinen maailma ei koostunut fyysisestä muodosta vaan ideoista. Tämä maailma sai logiikan ja säännöllisyyden joltain muulta voimalta, jonka Berkeley pyrki kaikin keinoin todistamaan Jumalaksi.
Filosofit ovat useimmiten torjuneet Berkeleyn näkemykset, ja ne on usein nähty Berkeleyn oman uskon rationalisointina — hän oli hyvin uskonnollinen ihminen ja hänestä tuli myöhemmin Cloynen hiippakunnan piispa. Tutkielman ehdotus siitä, että maailma koostui pelkästään ideoista joita ohjasi kaikkivaltias voima, oli Berkeleyn vaihtoehto tuohon aikaan suositulle lockelaiselle empirismille, jonka Berkeley katsoi johtavan skeptisismiin. Kaikesta huolimatta Berkeley oli kyvykäs ja arvostettu ajattelija. On jonkin verran epäilty, uskoiko hän todella esittämäänsä teoriaan; nykyisen tutkimuksen mukaan asia oli näin.
