John Locke
Wikipedia
John Locke (29. elokuuta 1632 – 28. lokakuuta 1704) kuuluu suurimpiin moderneihin filosofeihin. Hän on tunnettu sekä tietoteoriastaan että yhteiskuntafilosofiasta. Epistemologiassa Locke luokitellaan yleensä brittiläisiin empiristeihin yhdessä David Humen ja George Berkeleyn kanssa.
Yhteiskuntafilosofiassaan Locke kehitti vaihtoehdon Hobbesin luonnontila-ajatukselle ja esitti omana yhteiskuntasopimusteorianaan, että hallinto voi olla legitiimi vain jos se saa hallittavien suostumuksen ja suojelee elämän, vapauden ja omaisuuden luonnollisia oikeuksia. Jos tällaista suostumusta ei ollut annettu, kansalaisilla oli oikeus kapinointiin. Locke on yksi harvoja suuria filosofeja joista tuli hallituksen ministeri.
Locken ajatuksilla oli suuri vaikutus poliittisen filosofian kehitykseen, ja häntä pidetään laajalti yhtenä vaikutusvaltaisimmista valistusajattelijoista ja yhtenä merkittävimmistä liberalismin puolesta puhujista. Hänen kirjoituksensa vaikuttivat yhdessä skotlantilaisten valistusajattelijoiden kirjoitusten kanssa Amerikan vallankumoukseen ja itsenäisyysjulistukseen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä
Locken isä, jonka nimi oli myös John Locke, oli maalaislakimies joka oli toiminut kapteenina parlamentin joukkojen ratsuväessä Englannin sisällissodan alkupuolella. Hänen äitinsä Agnes Keene oli nahkurin tytär, jonka kerrotaan olleen hyvin kaunis. Kummatkin vanhemmista olivat puritaaneja.
Locke syntyi pienessä olkikattoisessa mökissä Wringtonin kirkolla Somersetissa noin 18 km:n päässä Bristolista. Hänet kastettiin samana päivänä. Pian Locken syntymän jälkeen perhe muutti Pensfordin kauppalaan lähemmäksi Bristolia. Locke kasvoi siellä Bellutonissa Tudor-tyylisessä talossa.
Vuonna 1647 Locke lähetettiin arvostettuun Westminster Schooliin Lontooseen Alexander Pophamin, parlamentin jäsenen ja Locken isän aiemman komentajan, rahoituksella. Valmistuttuaan Locke pääsi Christ Churchin collegeen Oxfordin yliopistoon. Collegen dekaanina oli tuolloin yliopiston varakansleri John Owen. Vaikka Locke oli kyvykäs oppilas, hän oli närkästynyt koulun opetusohjelmasta. Hänestä nykyaikaisten filosofien, kuten René Descartesin, lukeminen oli mielenkiintoisempaa kuin yliopistossa opetetun klassisen kirjallisuuden. Locke tutustui jo Westminsteristä tutun ystävänsä Richard Lowerin välityksellä muiden yliopistojen ja Royal Societyn harjoittamaan lääketieteeseen ja kokeelliseen filosofiaan. Myöhemmin Lockesta tuli Royal Societyn jäsen.
Locke suoritti kandidaatin tutkinnon vuonna 1656, maisterin tutkinnon vuonna 1658 ja lääketieteen kandidaatin tutkinnon vuonna 1674. Hän oli opiskellut lääketiedettä laajalti ollessaan Oxfordissa ja työskenteli sellaisten merkittävien tiedemiesten kuin Robert Boylen, Thomas Willisin, Robert Hooken sekä Richard Lowerin kanssa. Vuonna 1666 hän tapasi Shaftesburyn ensimmäisen jaarlin Anthony Ashley Cooperin, joka oli tullut Oxfordiin hakemaan hoitoa maksatulehdukseen. Locke teki vaikutuksen Cooperiin ja tämä houkutteli hänet liittymään seurueeseensa.
Locke oli etsinyt uraa, ja vuonna 1667 hän muutti Shaftesburyn kotiin Exeter Housessa Lontoossa toimiakseen Lordi Shaftesburyn henkilökohtaisena lääkärinä. Lontoossa Locke jatkoi lääketieteellisiä opintojaan Thomas Sydenhamn ohjauksella. Sydenhamilla oli merkittävä vaikutus Locken luonnonfilosofiseen ajatteluun. Vaikutus näkyy erityisesti Locken teoksessa An Essay Concerning Human Understanding.
Locken lääketieteelliset taidot joutuivat pian koeteltaviksi, sillä Lordi Shaftesburyn maksatulehdus muuttui hengenvaaralliseksi. Locke hankki neuvoja useilta lääkäreiltä ja sai taivuteltua Shaftesburyn leikkaukseen, jotka olivat tuohon aikaan yhtä hengenvaarallisia, kystan poistamiseksi. Shaftesbury selvisi ja toipui, kiittäen Lockea henkensä pelastamisesta.
Essayn kuvaama keskustelu inhimillisen ymmärryksen luonteesta sijoittui Shaftesburyn kotiin vunna 1671. Tuolta ajalta on säilynyt kaksi teoksen luonnostelmaa. Tuohon aikaan Locke toimi myös ministerinä kauppa- ja viljelysministeriössä (Secretary of the Board of Trade and Plantations) sekä siirtomaa-asioissa (Secretary to the Lords and Proprietors of the Carolinas), mikä auttoi häntä muotoilemaan ajatuksiaan kansainvälisestä kaupasta ja taloudesta.
Shaftesbury, joka oli whig-puolueen perustajia, vaikutti huomattavasti Locken poliittiseen ajatteluun. Locke alkoi osallistua politiikkaan kun Shaftesburystä tuli lordikansleri vuonna 1672. Kun Shaftesburyn suosio laski vuonna 1675, Locke vietti jonkun aikaa matkustellen Ranskassa. Hän palasi Englantiin vuonna 1679 kun Shaftesbury oli jälleen myötätuulessa. Noihin aikoihin Locke kirjoitti, todennäköisesti Shaftesburyn yllytyksestä, suurimman osan teoksestaan Two Treatises of Government. Locke halusi puolustaa teoksellaan vuoden 1688 mainiota vallankumousta, mutta samalla vastustaa Sir Robert Filmerin ja Thomas Hobbesin absolutistista poliittista filosofiaa. Vaikka Locke luettiin vaikutusvaltaisen whig-puolueen puolelle, hänen ajatuksensa luonnonoikeudesta ja hallinnosta olivat vallankumouksellisia tuon ajan Englantiin.
Joka tapauksessa Locke joutui pakenemaan Alankomaihin vuonna 1683 epäiltynä osallisuudesta Rye House -vehkeilyyn, vaikkakaan hänen suorasta osallisuudestaan ei ole juurikaan todisteita. Alankomaissa Lockella oli jälleen aikaa kirjoittamiselle, ja hän käytti paljon aikaa Essayn työstämiseen ja teoksen A Letter Concerning Toleration kirjoittamiseen. Locke ei palannut kotiin vasta kun mainion vallankumouksen jälkeen vuonna 1688, jolloin hän matkusti takaisin Englantiin Vilhelm III Oranialaisen vaimon seurueessa. Locken teosten julkaisu tapahtui hänen palattuaan Englantiin, jolloin kaikki merkittävimmät teokset julkaistiin hyvin pienen ajan sisällä.
Locken läheinen ystävä Lady Masham kutsui hänet vuonna 1691 Sir Francis Mashamin maatilalle Essexiin. Locke vietti siellä viimeiset vuotensa vaihtelevassa terveydentilassa kärsien välillä astmakohtauksista. Hänestä oli kuitenkin tullut whig-puolueen intellektuaalinen sankari. Noihin aikoihin Locke kävi keskusteluja eri asioista muun muassa John Drydenin ja Isaac Newtonin kanssa.
Locke kuoli vuonna 1704 pitkällisen sairauden jälkeen. Hänet on haudattu High Laverin kylän kirkkomaalle, Harlowin itäpuolelle, Essexiin. Locke ei koskaan mennyt naimisiin eikä hänellä ollut lapsia.
[muokkaa] Filosofia
[muokkaa] Tietoteoria
Locken tietoteoria muistetaan empirismin vuoksi. Hän esitti ajatuksensa teoksessaan An Essay Concerning Human Understanding. Siinä puolustetaan luonnontieteellistä tutkimusta kokemusperäisenä eli empiirisenä tutkimusalana. Ideat ulkomaailmasta (myös omasta ruumiistamme) ovat ns. yksinkertaisia ideoita eli aistivaikutelmia, joita ulkomaailman kappaleet ovat synnyttäneet aisteihin. Locke katsoo mielen olevan tyhjä taulu (lat. tabula rasa). Mielen sisällöt eivät kuulu sen synnynnäiseen varustukseen.
Locke ei kiellä kokonaan rationalismia. Hän katsoo ihmisen olevan tietoinen oman mielensä akteista. Ihmisen tietoisuus niistä on tiedon toisena lähteenä. Ymmärrys kykenee yhdistelemään yksinkertaisia ideoita yhdistetyiksi ideoiksi. Locke ei kannata empirismiä matematiikassa ja etiikassa. Molemmat ovat demonstratiivisia tieteitä.
Locke pitää sekavana ja hylättävänä perinteistä oppia olevaisesta jonakin sellaisena, jolla on ominaisuuksia. Sitä, mikä meissä ajattelee, ja sitä mihin ajattelumme kohdistuu, ei voida tarkastella ominaisuuksien kantajana. Samoin on epävarmaa se, ajatteleeko ihminen ruumiillisena olentona vai onko ajatteleminen ruumiista erillistä.
[muokkaa] Yhteiskuntafilosofia
Yhteiskuntafilosofiassa Locke kuuluu ensimmäisiin yksilön oikeuksien puolustajiin. Teoksessaan Two Treatises of Government esittämässään poliittisessa teoriassa hän katsoo yksilön perustavanlaatuiset ja luovuttamattomat (inalienable) oikeudet valtiovallan oikeutettujen rajojen perusteiksi. Locke kannattaa myös luonnollisen lain (natural law) perinteistä teoriaa. Hänen mukaansa moraalin perusperiaatteet ovat objektiivisia ja ne tavoitetaan empiirisesti käyttämällä järkeä maailman tarkastelussa. Hän painottaa periaatetta, jonka mukaan kukaan ei saa riistää eikä vahingoittaa toisen elämää, terveyttä, vapautta eikä omaisuutta. Toisia ihmisiä siis tulisi puolustaa pidättymällä vahingoittamisesta. Luonnollisen lain normatiivisen periaatteen vuoksi yksilön oikeus ei ulotu pitemmälle kuin siihen, mistä jonkun toisen oikeus alkaa.
Locke puhuu paljon omistusoikeudesta. Omaisuus on omistajan ja omistetun asian suhde. Yksilöllä on oikeus pitää hallussaan oleva hyödyke vain sillä edellytyksellä, että hänellä on siihen oikeus jollakin perusteella. Työnteko on Locken mukaan omistusoikeuden syntymisen perusta. Hallussa olevat asiat ovat omaisuutta, jos muilla ihmisillä on velvollisuus kunnioittaa niiden hallussapitäjän oikeutta. Locke huomauttaa ohimennen omaisuudesta puhuessaan, että palvelijoiden isännälle tekemän työn hedelmät ovat isännän omaisuutta. Omistamisessa siis yksilön oikeus edellyttää muiden velvollisuutta. Tätä Locke pitää kaikkien luonnollisten oikeuksien tunnusmerkkinä.
Locke pitää itselle tai persoonalle kuulumista perusteena, jonka nojalla yksilöllä on oikeus siihen, mitä hän pitää hallussa tai mitä muut eivät saa pitää hallussaan hänen oikeutensa nojalla. Locke siis samastaa toimijan siihen, mikä on ihmisyksilössä ajatteleva minä ja jolle yksilön ruumis kuuluu omaisuutena. Ihmisten fyysinen koskemattomuus on omistusoikeuden kaltainen oikeus.
[muokkaa] Yksilönvapaus
Yksilönvapauden puolustajana Locke ei asetu yksiselitteisesti pelkän negatiivisen vapauden puolelle. Hän kyllä uskoo, että yksilön vapaus on välttämättä toimintaan kohdistuvien esteiden tai mielivaltaisen sekaantumisen puuttumista, siis negatiivista vapautta. Silti yksilö käyttää vapauttaan tavoilla, jotka ovat sopusoinnussa järjen ohjaaman tahdon vaatimusten kanssa. Muutoin kysymys ei ole vapaudesta. Locke korostaa järkeä normien lähteenä, mistä seuraa se, että yksilön, esimerkiksi alaikäisen lapsen, vapautta on lupa rajoittaa, kun yksilön järki ei ole sellaista, mitä rationaalinen vapaus edellyttää.
Ihmisten jättäminen vahingoittumattomaksi on Locken mukaan ihmiskunnan puolustamisen minimiaste. Hän uskoo voivansa johtaa kansalaisyhteiskunnan siitä periaatteesta, että ihmiskunnan puolustamisen minimi on yhteiskunnan kunkin yksittäisen jäsenen oman edun mukaista. Ihmiskunnan puolustamisen periaate ei siis edellytä yhteiskuntafilosofisena periaatteena sitä, että toimitaan toisen hyväksi oma etu uhraten. Teoksessaan Some Thoughts Concerning Education Locke kannattaa laajempaa ihmiskunnan puolustamisen periaatetta. Lasta kasvatettaessa on pyrittävä estämään lasta omaksumasta julmuuden tottumusta. Siksi on lapsen vapautta kunnioittaen saatava hänet omaksumaan toiminta toisten hyväksi myös tapauksissa, joissa toisten auttaminen ei ole oman edun mukaista.
[muokkaa] Liberalismi
Liberalismin isien joukkoon kuuluvana filosofina Locke on puolustanut valtiovallan rajoittamista yksilönvapauden ja muiden luonnollisten oikeuksien, kuten elämän, terveyden ja omaisuuden suojelemiseksi. Hänen liberalismiinsa sisältyy myös ajatus, että lasta kasvatettaessa on julmuutta ja yksilöllisen vapauden loukkaamista vältettävä, jotta lapsi ei kasvaisi julmaksi ja muiden vapautta väheksyväksi. Kolmanneksi Locke puolusti omantunnonvapauteen perustuvaa suvaitsevaisuutta. Kun hyväntekeväisyys ymmärretään toiminnaksi, jolla tehdään toisille hyvää oman edun vastaisesti, Locke katsoi sen haittaavan yhteiskunnan vaurastuttamista. Locke kuluu siihen liberalismin klassiseen vaiheeseen, jossa yksilön vapauden kasvun katsotaan johtavan myös yleisen vaurauden kasvuun (vrt. Adam Smithin idea näkymättömästä kädestä). Lakisääteistä, pakollista hyväntekeväisyyttä eli sosiaaliturvaa Locke pitää haitallisena sen utilitaarisen tavoitteen kannalta, että mahdollisimman monet vaurastuisivat.
Ihmisten tulee olla luonnostaan hyväntekeväisyyttä harjoittavia, mihin päästään vain kasvattamalla lapsi vapaasti perheissä anteliaaksi ja tasavertaisuutta kunnioittaviksi. Locken teoria on sävyttynyt minarkistista teoriaa kannattavaksi, mutta siinä voidaan myös nähdä sosiaaliliberalismin mukaisia painotuksia. Se on kuitenkin painottunut enemmän minarkistiseen kuin sosiaaliliberalistiseen suuntaan.
[muokkaa] Uskonnonfilosofia
Uskonnollisissa ja uskonnonfilosofisissa käsityksissään Locke ennakoi valistusfilosofisia ajatuksia siitä, että kristinuskon ja Raamatun tulkinnan tulisi perustua järjen käyttöön. Ajatuksiaan hän esitti teoksessaan The Reasonableness of Christianity.
[muokkaa] Teokset
- A Letter Concerning Toleration (1689)
- A Second Letter Concerning Toleration (1690)
- A Third Letter for Toleration (1692)
- Two Treatises of Government (1689)
- An Essay Concerning Human Understanding (1689)
- Some Thoughts Concerning Education (1693)
- The Reasonableness of Christianity, as Delivered in the Scriptures (1695)
- A Vindication of the Reasonableness of Christianity (1695)
[muokkaa] Merkittävimmät julkaisemattomat tai postyymit käsikirjoitukset
- First Tract on Government (tai "Englanninkielinen tutkielma") (1660)
- Second Tract on Government (tai "Latinankielinen tutkielma") (n. 1662)
- Essays on the Law of Nature (1664)
- Essay Concerning Toleration (1667)
- Of the Conduct of the Understanding (1706)
- A Paraphrase and Notes on the Epistles of St. Paul (1707)
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähdekirjallisuutta
- Bernard Bailyn, Bernard, 1992 (1967). The Ideological Origins of the American Revolution. Harvard Uni. Press.
- Chappell, Vere, ed., 19nn. The Cambridge Companion to Locke. Cambridge Uni. Press.
- Dunn, John, 1984. Locke. Oxford Uni. Press.
- ------, 1969. The Political Thought of John Locke: An Historical Account of the Argument of the "Two Treatises of Government". Cambridge Uni. Press.
- Robinson, Dave & Groves, Judy (2003). Introducing Political Philosophy. Icon Books. ISBN 1-84046-450-X.
- Tully, James, 1980. "A Discourse on Property : John Locke and his Adversaries" Cambridge Uni. Press
- Yolton, J. W., ed., 1969. John Locke: Problems and Perspectives. Cambridge Uni. Press.
- Locke Studies, vuosikirja
[muokkaa] Aiheesta muualla
- John Locke (1632-1704), "the philosopher of freedom" (englanniksi)
- Internet Encyclopedia of Philosophy: John Locke (englanniksi)
- Internet Encyclopedia of Philosophy: The Political Philosophy of John Locke (englanniksi)
- Stanford Encyclopedia of Philosophy: John Locke (englanniksi)
- John Locken teoksia (englanniksi)
- John Locken teoksia: Essay Concerning Human Understanding ja Second Treatise on Government (englanniksi)
- John Locke Manuscripts (englanniksi)
| Vaikutusvaltaisimpia läntisiä filosofeja |
|
Sokrates | Platon | Aristoteles | Augustinus | Tuomas Akvinolainen | Thomas Hobbes | René Descartes | Baruch Spinoza | John Locke | Gottfried Leibniz | George Berkeley | David Hume | Jean-Jacques Rousseau | Voltaire | Immanuel Kant | G. W. F. Hegel | Arthur Schopenhauer | Karl Marx | Søren Kierkegaard | John Stuart Mill | Friedrich Nietzsche | Bertrand Russell | Ludwig Wittgenstein | Edmund Husserl | Martin Heidegger |
