Tunnustuskirjat
Wikipedia
Tunnustuskirjat määrittelevät luterilaisen kirkon opin. Tunnustuskirjat on kokoelma oppia selittäviä teoksia, jotka ovat syntyneet erilaisista lähtökohdista eri aikoina. Tunnustuskirjat on koottu yhteen Yksimielisyyden kirjassa (Liber concordiae). Kaikki luterilaiset eivät tunnusta Yksimielisyyden kirjaa tunnustuksenaan. Esimerkiksi Tanskan ja Norjan luterilaiset kirkot ovat hyväksyneet tunnustuksikseen vain Augsburgin tunnustuksen ja katekismukset. Suomen ja Ruotsin kirkot tunnustavat koko Yksimielisyyden kirjan. Luterilainen maailmanliitto vaatii jäsenkirkoiltaan yhtymistä erityisesti Augsburgin tunnustukseen ja katekismuksiin.
[muokkaa] Sisältö
Tunnustuskirjojen Yksimielisyyden kirjaan sisältyy:
Yksimielisyyden kirja: Se on koko tunnustuskirjat, eli kokoelma erilaisia luterilaisia tunnustuksia, joissa määritellään sen oppia. Se on koottu ja allekirjoitettu vuonna 1580. Kaikki luterilaiset kirkot eivät ole ottaneet tunnustuksekseen Yksimielisyyden kirjaa, vaan osia siitä.
Kolme vanhan kirkon tunnustusta: Ne ovat apostolinen uskontunnustus, Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustus ja Athanasioksen uskontunnustus. Tunnustukset otettiin mukaan erityisesti sen takia, että luterilaisuus ei halunnut olla uusi kirkko. Apostolinen uskontunnustus on saanut tunnustuksista erityisaseman luterilaisuudessa ja se on selitetty Vähässä katekismuksessa.
Augsburgin tunnustus (Melanchthon): Se on laadittu Augsburgin valtiopäiviä varten. Kokouksen oli tarkoitus selventää katolisen kirkon ja luterilaisuuden erimielisyyksiä. Augsburgin tunnustus luettiin valtiopäivillä vuonna 1530 saksaksi. Tunnustukseen sisältyy 28 kappaletta, jotka määrittelevät luterilaista oppia. Kappaleet ensimmäisestä 21:teen ovat tärkeimmät uskonkohdat. Augsburgin tunnustuksen on laatinut Philipp Melanchthon. Melanchon on muuttanut tunnustusta noin vuoteen 1540 saakka. Yksimielisyyden kirjaan valittiin kuitenkin alkuperäinen vuoden 1530 versio.
Augsburgin tunnustuksen puolustus (Melanchthon): Se laadittiin vastineeksi katolilaisten "Confutatio pontificialle". Siinä on tarkennettu oppia katolilaisten puolustusta vastaan. Se ilmestyi vuonna 1531 latinaksi.
Schmalkaldenin opinkohdat (tai Schmalkaldenin artiklat) (Luther): Ne on laadittu paavi Paavali III:n koollekutsumaa kirkolliskokousta varten (1537), jossa oli tarkoitus keskustella opillisista asioista. Luterilaiset kuitenkin torjuivat paavin kutsun. Siksi näitä opinkohtia ei koskaan tarvittu alkuperäiseen tarkoitukseensa, mutta ne on hyväksytty tunnustuskirjaksi.
Paavin valta ja johtoasema (Melanchthon): Koska Augsburgin tunnustuksessa ei ole käsitelty paavin asemaa kirkossa, tehtiin se jälkikäteen. Tämä asiakirja on Melanchtonin laatima ja se on hyväksytty Augsburgin tunnustuksen täydennökseksi. Melanchtonin vielä Schmalkaldenin opinkohdissa esittämä myötämielinen suhtautuminen paavin asemaan on muuttunut tähän teokseen mennessä päinvastaiseksi.
Katekismukset (Luther): Tunnustuskirjat sisältää kaksi katekismusta, Vähän katekismuksen ja Ison katekismuksen. Ne on laadittu ennen tunnustuskirjojen osia. Ne kirjoitettiin alun perin saksaksi, mutta käännettiin myöhemmin myös latinaksi. Vähä katekismus on tarkoitettu kansanopetukseen ja iso katekismus papeille ja opettajille, mutta myös kaikille kristityille. Katekismuksiin on tehty paljon erilaisia muutoksia. Katekismukset eivät ensisijaisesti ole opin tunnustuksia, vaan lähinnä opetuskäyttöön tarkoitettuja oppikirjoja.
Yksimielisyyden ohje (tai Sovinnonkaava) (mm. Andreae, Chemnitz, Selnecker, Chytraeus): Se laadittiin, koska Lutherin ja Melanchtonin kuoltua luterilainen kirkko alkoi hajaantua opillisesti. Tässä asiakirjassa pyrittiin tarkentamaan opinkohtia ja lopettamaan luterilaisen kirkon alkava hajaannus. Yksimielisyyden ohje oli alun perin tarkoitus hyväksyä laajassa luterilaisten kokouksessa, mutta sen sijaan päädyttiin vain keräämään allekirjoituksia opukseen. Yksimielisyyden ohje tuo paremmin esiin aitoluterilaisten (gnesioluterilaisten) kuin filippistien näkemyksiä. Tämä tunnustuskirja on muiden joukossa siinä mielessä erikoinen, ettei se ole suunnattu katolilaisuutta vastaan, vaan se on luterilaisten sisäinen tunnustuskirja. Tämä tunnustuskirja voidaan nähdä myös luterilaisen ortodoksian aluksi.