Tyko Sallinen
Wikipedia
 |
Tätä artikkelia tai artikkelin osaa on pyydetty parannettavaksi. |
| Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Tyko Konstantin Sallinen (14. maaliskuuta 1879, Nurmes – 18. syyskuuta 1955) oli suomalainen taidemaalari.
Sallinen oli räätäli Antti Sallisen ja Johanna Sallisen esikoinen. Lapsuutensa hän eli Haaparannassa, jossa hän kävi neljä luokkaa lyseota ja oppi isältään räätälinammatin.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Nuoruus
14-vuotiaana Tyko karkasi kotoaan isän äärimmäistä ankaruutta rajun selkäsaunakohtauksen jälkeen. Tykon isä Antti oli äärimmäisen kiihkeä lestadiolainen käännyttäjäpappina tunnettu mies, joka kohteli poikaansa kovalla kädellä. Poika sai selkäänsä myös kisällien ja oppipoikien verstaassa tekemistä virheistä. "Omaansahan saa aina lyödä" selitti räätälimestari mutkattomasti. Karkaamiseen tai paremminkin lähtemiseen johtaneessa selkäsaunassa oli ollut mukana myös "uskonveljiä". Isä oli hakannut poikaansa opettaakseen hänelle nöyryyttä. Tyko ei ollut antanut periksi vaan itsepäisesti oli huutanut "hakkaa vaan" ja muuta sentapaista sekä kironnut kovin sanoin. Kun isä oli vyön solkipuolella hakannut poikansa verille oli lopulta tilanne päätynyt siihen, että poika lähti isän huutaessa "tuossa on ovi. Mene!" Tyko Sallinen ei enää sen jälkeen nähnyt isäänsä vuosikausiin. Myöhemmin vuosien jälkeen Tyko maalasi isästään jopa taulun, mutta tunteet heidän välillään eivät koskaan lämmenneet.
Kotoaan lähdettyään Sallinen kierteli Ruotsia räätälikisällinä ja pääsi sovittamaan vaatteita jopa itse prinssi Oskarille. 1897 Sallinen palasi perheensä luo, jossa hän työskenteli vähän aikaa isänsä verstaassa.
[muokkaa] Perhe
Sallisen ensimmäinen vaimo Helmi Vartiainen on monissa hänen tauluissaan esiintyvä "Mirri". Tyko kutsui vaimoaan leikkisästi Mirriksi, kun taas Helmi käytti Tykosta nimitystä "Kettu". Heille syntyi kaksi tytärtä. Eva Sallinen ja Taju Sallinen. Vanhemman tyttären Evan he luovuttivat Tykon siskolle Alville Tanskaan tämän ollessa vielä pieni. Hän sai Tanskassa Alvin luona uuden nimen. Salliset kutsuivat Evaa tuohon aikaan vielä Tirsiksi, jonka niminen oli myös myöhemmin 1928 Tyko Salliselle ja Katarina Tschepurnoffille syntynyt tytär. Tyko Sallisen ja Helmi Vartiaisen avioliitto alkoi 1909 ja päättyi 1916, jolloin nuorimmainen tytär Taju määrättiin oikeuden päätöksellä äidilleen molempien vanhempien vastustuksesta huolimatta. Äiti ja tytär kärsivät nälkää Tykon matkustettua Amerikkaan. Myöhemmin Tykon palattua hän kävi noutamassa pahoin nälkiintyneen tyttären itselleen ja he muuttivat kahdestaan asumaan Tykon "Krapula"- nimiseen ateljeehen Hyvinkäällä.
Helmi Vartiaisen ja Tyko Sallisen välit olivat avioliiton jälkeen hyvät ja Taju Sallisen kirjailijanimellä Irja Salla kirjoittaman "Isä ja minä, muistelmia Tyko Sallisesta"-kirjan mukaan he olivat jo suunnittelemassa uudelleen avioitumista, kun Helmi kuoli pitkällisen sydänvian seurauksena.
[muokkaa] Koulutus
- 1902-1904 Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulu, Taideteollinen keskuskoulu
- 1904-1914 opintomatkoja Tanskaan ja Pariisiin
[muokkaa] Tuotanto/Ura
Maalauksia:
- Alaston 1911,
- Mirri mustassa puvussa 1911,
- Pyykkärit 1911,
- Kevättalvi 1914,
- Omakuva 1914,
- Tukaattityttö 1914,
- Ruokokoski maalaa 1916,
- Kauppiaan tyttäret 1917,
- Kilpajuoksu 1917,
- Puunhakkaaja 1917,
- Rouva Kallion muotokuva 1917,
- Vådö 1917,
- Hihhulit 1918,
- Jytkyt 1918,
- Maalaisukko, osatutkielma Hihhuleihin 1918,
- Tutkielma Tappeluun III 1920
[muokkaa] Tyko Sallinen taiteilijana
Tyko Sallisen taide ja persoona kohahduttivat suomalaista taide-elämää hänen eläessään ja vielä hänen kuoltuaankin. Elinaikanaan hänen taideteoksensa aiheuttivat paljon kritiikkiä rumuudellaan ja rujoudellaan. Monien mielestä ei ollut hyvä kuvata suomalaisia niin rujolla tavalla, kuin Sallinen sen teki. Sallisen maalaustapaa pidettiin raakana ja brutaalina ja vain harvat ymmärsivät hänen taidettaan. Hän uskalsi kuitenkin kuvata ihmiset sellaisina kuin he olivat sekä ottaa kuvaukseensa mukaan ajan henkeä niin kansalaissodasta, kuin puutteesta ja omista tunteistaan. Sallista pidettiin suomalaisen maalaustaiteen perinteen murskaajana. Kuitenkin hänen maalauksissaan toteutuvat suomalaiset kansallisromanttiset ajatukset uudella tavalla.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Laitila, Inka-Maria: Tukaattityttö: Mirri-kuvien takaa katsoo Helmi Vartiainen. WSOY 2002.
- Saarikivi, Sakari: Sallinen - Suomen modernin maalaustaiteen tienraivaaja. Otava 1960.
- Salla, Irja: Isä ja minä: muistelmia Tyko Sallisesta. WSOY 1958.
- Colliander, Tito: Sallinen. 1948, W+G 1979.
- Hellaakoski, Aaro: T.K. Sallinen - tutkielma. 1928
lisätietoa:
Tyko Sallinen oli räätälin poika Nurmeksesta, mutta vietti suurimman osan lapsuudestaan Haaparannassa. Hän lähti kotoaan jo 14-vuotiaana pakoon isänsä ankaruutta, joka ei antanut tilaa taideharrastuksille eikä kiivaan lestadiolaisena suvainnut mitään "maallista koreutta". Tyko Sallinen elätti itsensä kiertävänä räätälikisällinä isältään oppimillaan taidoilla. Työskennellessään Tukholmassa hän kiinnostui kuvataiteesta, oopperasta ja kirjallisuudesta ja vaellusvuosiensa päätteeksi aloittikin opiskelun 23-vuotiaana Ateneumin Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuonna 1902 .
Sallinen oli lahjakas ja itsenäinen opiskelija ja jätti koulun jo vuonna 1904. Nuoret boheemit taiteilijat pitivät tuolloin päämajaansa Brondinin kahvilassa, ja Sallinen oli heidän luonteva johtajansa. 1909 hän matkusti Pariisiin, ja tästä matkasta tuli käännekohta hänen urallaan. Tyko Sallisen vahvat ekspressionistiset värit ja muodot saivat arvostelijoilta ristiriitaisen vastaanoton ja synnyttivät ns. "sodat Sallisesta": luonnottomat värit ja rujot ihmiskuvat herättivät närkästystä ja suuttumusta. 1910-luvun lopulla syntyivät Tyko Sallisen tunnetuimmat ja merkittävimmät työt, kuten hurmahenkiset "Jytkyt" ja "Hihhulit". Tämän kiihkeän kauden jälkeen Sallisen tuotanto oli sovinnaisempaa ja seesteisempää kuin aiemmin. Sallinen oli suomalaisten ekspressionistien itseoikeutettu henkinen johtaja, ja hänen ympärilleen syntyi ns. Marraskuun ryhmä 1916.
Sallinen solmi avioliiton Helmi Vartiaisen, Mirrin, kanssa 1909. Avioliitto kuitenkin päättyi 1916, ja samana vuonna hän rakennutti ateljeehuvilan Hyvinkäänkylään, minne hän asettui asumaan nuorimman tyttärensä Tajun kanssa. Sallinen avioitui vuonna 1924 Katarina Tschepurnoffin kanssa, ja perheeseen syntyi tytär Tirsi 1928. Humala-ateljeessaan Tyko Sallinen asui ja työskenteli kunnes muutti 1951 Lallukan Taiteilijakotiin Helsinkiin, jossa hän kuoli 1955.
Kesällä 2001 Sallisen ja hänen tyttärensä Tajun uurnat siirrettiin Hietaniemen hautausmaalta Krapulan pihapiiriin tytär Tirsi Savolaisen toivomuksesta: ”Isä on päässyt kotiin.”
