Ukrainan oranssi vallankumous
Wikipedia
Oranssi vallankumous on tapahtumasarja, missä Ukrainan vuoden 2004 presidentinvaalien toisen kierroksen uusinnassa länsimielisten konservatiivien, liberaalien ja kansallisten sosialidemokraattien koalitio voitti ETYJin ja muiden vaalitarkkailijoiden valvomat presidentinvaalit. Itä-Ukrainan raskateollisista ja venäjänkielisiltä alueilta tukensa saaneet kokivat vaalitappion. Oranssikoalitio pyrkii voittamaan myös vuoden 2006 parlamenttivaalit, mutta ajautui pian erimielisyyksiin ja hajosi. Ukrainan presidentti ja hallitus pyrkivät edelleen Ukrainan NATO-jäsenyyden ja EU-jäsenyyden suuntaan, minkä on katsottu Ukrainan irrottautumiseksi Venäjän vaikutuspiiristä ja länteen liittymisenä.
Ukrainan oranssivallankumouksen kaltainen tapahtuma oli sitä edeltänyt Georgian samettivallankumous ja sitä seurannut Kirgisian tulppaanivallankumous.
Venäjä on huolissaan siitä, että Länsi ihmisoikeuksia korostamalla kannustaa oppositioita demokratialiikkeisiin sekä tällä tavalla muuttaa Itsenäisten valtioiden yhteisön jäsenmaiden luonnetta länsimieliseen suuntaan. Joulukuussa 2005 ilmoitti Ukrainan ulkoasianministeriö, ettei se aio kutsua Itsenäisten valtioiden yhteisön vaalitarkkailijoita tarkkailemaan Ukrainan parlamenttivaaleja, mutta Ukrainan keskusvaalilautakunta kutsui 2006 myös IVY:n vaalitarkkailijoita.
Ukrainan ja Georgian vallankumoukset valtiollistettiin 2. joulukuuta 2005 perustamalla Demokraattisen valinnan yhteisö. Yhteisön tarkoituksena on edistää rauhanomaisia vallansiirtoja Ukrainan ja Georgian kokemuksen perusteella myös muissa neuvostotasavalloissa. Ukrainan ja Georgian ulkopoliittiseen linjaukseen kuuluu lisäksi GUUAM, Georgian, Ukrainan, Uzbekistanin, Azerbaidžanin ja Moldovan talousyhteistyö.
Oranssikoalition pysyvyys ja kyky valtansa vakiinnuttamiseen näkyy Ukrainan parlamenttivaaleissa 26. maaliskuuta 2006. Niihin menessä Julija Timošenkon hallitus joutui eroamaan ja sen jälkeen nimitetty hallitus sai epäluottamuslauseen Ukrainan ja Venäjän käymän maakaasuriidan johdosta, mikä miltei kaksinkertaisti maakaasun hinnan Ukrainassa. 10. tammikuuta 2006 Ukrainan parlamentti antoi epäluottamuslauseen hallitukselle, joka jatkaa kuitenkin runsaat kaksi kuukautta toimitusministeristönä siksi, ettei presidentti Viktor Juštšenko pitänyt epäluottamuslausetta mahdollisena. 1. tammikuuta 2006 voimaan astunut parlamentaarisempi perustuslaki ei koske hänen mukaansa hänen vanhan perustuslain mukaan nimittämiä ministereitä, vaan ainoastaan lakitekstin mukaisesti korkeimman rjadan nimittämäksi ehdottamia ministereitä, mikä mahdollistuu maaliskuun 2006 parlamenttivaalien jälkeen. Asiasta on erimielisyys samoin kuin perustuslakituomioistuimen joidenkin jäsenten nimityksestä.
Heti vaalien jälkeen Julija Tymošenkon ryhmittymän ja Meidän Ukrainamme-ryhmittymän välille maaliskuussa 2006 syntyi kiistaa ministeripaikkojen jaosta. Kolmantena hallituskoalitiossa oli Ukrainan sosialistinen puolue, jonka puheenjohtajaa ei aiottu valita radan puhemieheksi. Julija Tymošenko ilmoitti oranssikoalition kuolleen ja vaati uusia parlamenttivaaleja presidentti Juštšhenkolta. Meidän Ukrainamme oli jo väläyttänyt mahdollisuutta sen ja Alueiden puolueen hallituskoalitioon.
Kun Ukrainan sosialistinen puolue joutui uusien vaalien kolmen prosentin äänikynnyksen riskin alaiseksi noin viiden prosentin kannatuksella, vaihtoi se puolta Alueiden puolueen puolelle, jolloin muodostui uusi 238 kansanedustajan yksinkertainen enemmistö 450-paikkaiseen Ukrainan radaan.
Julija Tymošenko vaati uusia parlamenttivaaleja, kun taas Meidän Ukrainamme pohtii mahdollisuutta liittyä kriisinvastaiseen koalitioon, minkä muodostavat nyt Alueiden puolueen, Ukrainan kommunistinen puolue ja oranssikoalitiosta siirtynyt Ukrainan sosialistinen puolue.
Alueiden puolue on tarjonnut pääministeriehdokkaaksi yksinkertaisella enemmistöllään Viktor Janukovitšia, kun taas Ukrainan presidentti Viktor Juštšenkolla on oikeus uuden perustuslain mukaan nimittää radan parlamenttiryhmiltä kysymättä vain ulkoasiainministeri ja puolustusministeri.
Julija Tymošenko kesällä 2005 järjesti valtiollisen poliisin avulla pääministerinä rikostutkinnan, mikä koski Ukrainan maakaasuostoja välitysyhtiön kautta Unkarista. Tämän arveltiin kohdistuvan myös presidentti Viktor Juštšenkon lähipiiriin.
