Väestöllisen muuntumisen teoria
Wikipedia
Väestöllisen muuntumisen teoria eli väestöllisen muuntumisen malli, väestöllinen muuntuminen tai demografinen transitio on väestönkasvun malli, jonka pääpiirteitä kaikkien maiden väestön rakenteen kehityksen ja väestönkasvun katsotaan noudattavan niiden teollistuessa.
Väestöllisen muuntumisen malli on jaettu neljään vaiheeseen, joista ensimmäisessä sekä syntyvyys että kuolevuus ovat korkeita, toisessa eli kiihtyvän kasvun vaiheessa kuolevuus vähenee ravitsemuksen ja terveydenhuollon parantumisen myötä, mutta syntyvyys säilyy samana, kolmannessa eli hidastuvan kasvun vaiheessa kuolevuus vähenee entisestään ja myös syntyvyys alkaa myös muun muassa tietoisen syntyvyyden säännöstelyn seurauksena vähetä, ja neljännessä eli pysähtyneen kasvun vaiheessa sekä syntyvyys että kuolevuus ovat vakiintuneet pieniksi ja luonnollinen väestönkasvu lähes pysähtynyt. Joissakin tapauksessa puhutaan myös viidennestä eli väestön vähenemisen vaiheesta, joka kuitenkin on useimmissa tapauksissa väliaikainen tila.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] 1. vaihe
Ensimmäisessä eli hitaan kasvun vaiheessa vuodessa syntyy ja kuolee noin 35 ihmistä tuhatta kohden. Kuolevuus vaihtelee riippuen kulloisestakin ravitsemus- ja tautitilanteesta, mutta syntyvyys säilyy koko ajan suurin piirtein samalla tasolla. Väestö kasvaa hitaasti tai pysyy samana. Ensimmäiseen vaiheeseen kuuluvia maita ei maailmassa enää ole, sillä köyhimmissäkin kehitysmaissa asukasluku on alkanut kasvaa nopeammin. Joissakin köyhissä Afrikan maissa katovuodet saattava aiheuttaa tilapäisesti erittäin suurta kuolevuutta.
[muokkaa] 2. vaihe
Toisessa eli kiihtyvän kasvun vaiheessa kuolevuus alkaa vähetä, kun ravitsemus ja hygienia paranevat ja lääketiede kehittyy. Useimmissa tapauksissa vuotuinen kuolleisuus vähenee tasolle 20 ihmistä tuhatta kohden, mistä seuraa luonnollisen väestönkasvun kiihtyminen syntyvyyden säilyessä samana. Nykyaikana kiihtyvän kasvun vaiheessa ovat vain kaikkein kehittymättömimmällä tasolla olevat, pääasiassa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa sijaitsevat valtiot sekä joitakin Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maita.
[muokkaa] 3. vaihe
Kolmannessa eli hidastuvan kasvun vaiheessa kuolevuus jatkaa vähenemistään, mutta myös syntyvyys vähenee jopa kuolevuutta nopeammin. Tämän johdosta kasvu hidastuu elinolosuhteiden parantuessa, kun tietoinen syntyvyyden säännöstely lisääntyy. Elinolosuhteiden vaikutus syntyvyyden säännöstelyyn tapahtuu välillisesti ja tämän johdosta syntyvyys pienenee kuolevuuteen nähden myöhemmässä vaiheessa. Hidastuvan kasvun vaiheessa on suurin osa maailman kehitysmaista. Kiina on jo hyvin pitkällä kolmannessa vaiheessa, kun taas Intiassa väestönkasvun hidastuminen on melko äskettäinen ilmiö.
[muokkaa] 4. vaihe
Neljännessä eli pysähtyneen kasvun vaiheessa syntyvyys ja kuolevuus ovat pienet. Kuolevuus pysyy vuosittain lähes samana, mutta syntyvyys vaiheesee kulloistenkin hedelmällisessä iässä olevien naisten määrä sekä erilaiset taloudellis-yhteiskunnalliset tekijät ja esimerkiksi muotikysymykset. Neljännen vaiheen maita ovat useimmat teollisuusmaat. Niissä luonnollinen väestönkasvu on lähes tai kokonaan pysähtynyt, mahdollisesti väestön määrä jopa vähenee, kun suuret ikäluokat tulevat vanhusikään ja lopulta kuolevat, mistä seuraa suuri kuolleisuusluku. Näissä tapauksissa saatetaan puhua viidennestä vaiheesta. Usein "viides vaihe" on kuitenkin ohimenevä ja ikärakenne sekä kuolleisuus palautuvat pysähtyneen kasvun vaiheeseen, eikä väestön vähenemistä monin paikoin pääse edes suuren tulomuuton takia tapahtumaan.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Väestöllisen muuntumisen teoriassa on aukkoja Tilastokeskus.
