Väinö Mikkola
Wikipedia
Väinö Werner Mikkola (s. 3. maaliskuuta 1890, Kouvola - k. 7. syyskuuta 1920) oli Suomen ilmavoimien ensimmäisiä suomalaisia lentäjiä.
Mikkola suoritti sähköinsinöörin tutkinnon Mittweidan teknikumissa Saksassa vuonna 1915. Hän lähti Suomen suuriruhtinaskunnan kutsuntakielloista huolimatta sotapalvelukseen Venäjän laivastoon helmikuussa 1915. Maaliskuussa hänet komennettiin lentoupseerikouluun Pietari I:n korkeakouluun ja sieltä lentokoulutukseen Bakuun.
Hänet komennettiin Riianlahdelle lentotiedusteluun. Joulukuussa 1916 hänet siirrettiin hävittäjäkouluun Bakuun. Huhtikuussa 1917 hän palveli lentotukialus Orliziassa Suomen rannikolla toimien aluksen lento-osaston päällikkönä elokuussa 1917.
Joulukuussa 1917 hän siirtyi Suomen hallituksen joukkoihin. Hän palveli sisällissodan ajan Hermannin venäläisen merilentoaseman päällikkönä - vielä senkin jälkeen, kun valta oli Venäjällä vaihtunut maaliskuussa 1917.
5. helmikuuta 1918 hän yritti viedä Svinhufvudin lentokoneella Helsingistä Vaasaan mutta moottorivian takia pako piti tehdä laivalla. Pian tämän jälkeen punaiset vangitsivat hänet ja hän oli vankina Helsingin valloitukseen asti.
Hänestä tuli ilmavoimien upseeri ensin luutnanttina yleten majuriksi pian. Hän oli Suomen johtava vesikoneiden lentäjä. Hän kuoli niin kutsuttuna alppilentäjänä 7. syyskuuta 1920 vesikoneiden hakumatkalla Italiasta.
[muokkaa] Lähde
- Aarne Bremer, Ilmavoimat vapaussodassa 1918, Otava, 1934
