Väki (mytologia)

Wikipedia

Sanalla väki on ollut muinaissuomalaisille erityinen merkitys haltijoiden joukkona, joka ilmenee myös taikavoimana ja sairauksina. Myös ihmisen voimaa tai taikavoimaa kutsuttiin väeksi.

Sisällysluettelo

1 Haltijoiden väki
2 Ihmisen väki
3 Väki sairastuttajana ja parantajana
4 Joitakin haltijaväkiä
5 Lähteet

[muokkaa] Haltijoiden väki

Suomalaisessa mytologiassa ja kansanuskossa eri ympäristöillä, paikoilla ja elementeillä, ja jopa ihmisillä oli omat vartijaolentonsa, haltijansa. Haltijat esiintyivät usein suurina joukkoina, väkinä. Esimerkiksi vedessä asui veden väki, tulessa taas tulen väki. Eräs loitsija onkin todennut, että joka paikalla on omat haltijansa.(SKVR:2504, Suistamo 1910)

Jokaiselle väelle oli luonnollinen paikkansa: esimerkiksi veden väki kuului veteen, maan väki maahan ja metsän väki metsään. Jos tämä kosminen tasapaino järkkyi ja väkiä siirtyi vääriin paikkoihin, seurasi ongelmia. Esimerkiksi ihmisen sairaus saatettiin selittää siten, että häneen oli tarttunut ympäristöstä väkeä, joka ei kuulunut häneen. Toisaalta ihminen saattoi sairastua siitäkin, että jotain häneen kuuluvaa (kuten sielu tai suojelushaltija) lähti hänestä pois. Sairautta parantavan tai ongelmaa ratkovan tietäjän tehtävänä oli usein palauttaa kosminen tasapaino, ohjata väärään paikkaan joutunut väki tai olento oikealle paikalleen.

Väet vartioivat omia valtapiirejään, ja ne saattoivat tarttua lähiympäristöstä ihmisiin, varsinkin, jos nämä eivät käyttäytyneet rauhallisesti ja kunnioittavasti. Varsinkin pelästyvään saattoi tarttua ympäristön väkeä.

Saatettiin ajatella, että maailmassa oli käynnissä jatkuva väkien valtataistelu, jonka voi samaistaa elementtien valtataisteluun. Tuli tuhosi puuta, mutta samalla tulen väki voitti puun väkeä. Kun uimassa sairastunut parantui saunassa, selittyi se sillä, että tulen väki karkotti veden väen.

Väki tarkoitti olentojen joukon lisäksi tämän joukon (luonnollista tai yliluonnollista) voimaa. Ilmeisesti voima ja henkiolentojen joukko pitkälti samaistettiin niin, että käsite väki tarkoitti usein molempia. Kaikkialla missä oli voimia, oli ehkä myös olentoja. Nämä olennot koettiin joskus ihmistä muistuttavina taruolentoina, mutta joskus ne saattoivat olla näkymättömiä tai ehkä äärimmäisen pieniä, ehkä vain vertauskuvallisia. Esimerkiksi rannalla kiroilevaan saattoi vihastua ja tarttua veden väkeä, joka sairastutti ihmisen. Tällöin väen käsitteen merkitys (sairautta tuottavana) taikavoimana korostui. Toisaalta veden väki koostui mytologisten käsitysten mukaan yksittäisistä olennoista, joita johti esimerkiksi veden kuningas tai veden emo. Veden väkeen kuuluvia yksittäisiä haltijoita saatettiin puhutella esimerkiksi kalaonnea pyydettäessä.

Väen kahtalaisesta käsitteestä päätellen muinaissuomalainen maailmankuva saattoi joskus olla läpeensä animistinen siten, ettei mitään voimia ollut ilman henkiolentoja. Toisin sanoen, ettei maailmassa tapahtunut mitään ilman, että sen olisi aikaansaanut joku henkiolentojen joukko. Jopa puutikkua sormessa nimitettiin puun väen vihaksi.

[muokkaa] Ihmisen väki

Myös ihmisillä, varsinkin kyvykkäillä tai taikavoimaisilla, sanottiin olevan väkeä. Myös ihmisen tapauksessa joskus väki saattoi merkitä olentoja, joskus taas taikavoimaa.

Ihmisellä tai ihmisessä oli omat haltijansa tai olentonsa, kuten suojelushaltija luonto. Sielu koostui useammasta osasta, joista jotkut saatettiin nähdä myös erillisinä olentoina. Erilliseksi olennoksi on ehkä koettu ihmisen itse. Ehkä joissakin käsityksissä jopa ihmisen toiminta riippui erillisten haltijoiden toiminnasta. Usein voimakasluontoinen ihminen oli myös väkevä.

Oli myös sukupuoleen liittyvää väkeä. Naisen väki saattoi pilata eli turmella asioita, jotka kuuluivat miesten elämänpiiriin. Esimerkiksi jos nainen harppasi kalanverkon yli, verkko saattoi menettää kykynsä saada kalaa. Toisaalta naisen väkeä voitiin käyttää miesten metsästysvälineiden tehon parantamiseen. (katso myös: harakointi)

[muokkaa] Väki sairastuttajana ja parantajana

Pääartikkeli: Viha (sairaus)

Väen taikavoima saattoi sairastuttaa ihmisen, jos ihminen tavalla tai toisella loukkasi olentoja tai niiden elinympäristöä. Väen aiheuttamaa sairautta voitiin kutsua väeksi, ikään kuin väki itsessään olisi sairaus, tai vihaksi, sillä sen oletettiin johtuvan väen vihasta. Väkeä voitiin myös käyttää hyödyllisiin taikoihin, muun muassa parantamiseen samaisen väen aiheuttamasta vihasta. Usein vihat pyrittiin palauttamaan siihen ympäristöön ja niille haltijoille, joista ne olivat peräisin. Toinen tapa parantaa viha oli käyttää vierasta väkeä pelästyttämään se pois.

[muokkaa] Joitakin haltijaväkiä

Eri ympäristöjen, aineiden ja elementtien väkiä suomalaisessa kansanperinteessä

Hiiden väki: Katso: Hiiden väki; Paha hiiden väki asui Hiitolassa
Kalman väki, kirkkoväki, kirkonväki: pääartikkeli: kalman väki; Kalman väki ja kirkkoväki tarkoittivat joskus haamuja, joskus kuolemaan liittyviä haltijoita.
Metsän väki: pääartikkeli:metsän väki; Metsän väki tarkoitti erilaisia metsänhaltijoita ja näiden taikavoimia.
Maan väki: pääartikkeli: maan väki; Maan väkeä eli maahisia asui maassa ja maan alla.
Taivaan väki: Taivaaseen liittyvät henkiolennot, joihin kuuluivat muun muassa päivätär, ilmattaret ja tuulettaret, kapeet, kuumet ja muut. Taivasta hallitsi Ukko ylijumala
Ukkosen väki: pääartikkeli: ukkosen väki; Ukkosen väkeä sai haltuunsa ukonilmalla. Se auttoi parantamaan sairaita.
Tulen väki: pääartikkeli: tulen väki; Vaarallisia tulenhaltijoita, jotka aiheuttivat palohaavoja eli tulen vihoja. Tulen väki ei vahingoittanut sitä oikein kohtelevia:; "Tuli ei polta tuttuansa, heimoansa herjaele"
Veden Väki: pääartikkeli: veden väki; Vaarallinen veden väki saattoi sairastuttaa, jos ei käyttäytynyt kunnolla vesillä, uimassa tai rannalla. Veden väkeäkin silti pyydettiin avuksi:; "Annapa ve'en väkeä, veessä on väkeä paljo!"
Vuoren väki eli kallion väki: pääartikkeli: vuoren väki; Vuoren väki oli mäkien ja vuorten haltijoita. Näiden avulla saattoi karkoittaa muita väkiä ja siten ehkäistä sairauksia.