Ilmatar
Wikipedia
Ilmattaret eli Ilman immet ovat kalevalaisessa kansantarustossa esiintyviä taivaalla asuvia jumalaisia neitoja. Ilmatar ja ilman impi muistuttavat Pohjan neitoja, sillä nekin istuvat ajoittain taivaankannella. Ilman impi mainitaan joskus myös kapeeksi ja luonnottareksi.
Ilmatar liittyy Kansanrunojen pohjalta kootussa Kalevalassa Väinämöisen ja Maailman syntymään. Ilmatar tylsistyy oloonsa impenä taivaalla, ja laskeutuu meren selälle. Aalto hedelmöittää ilmattaren. Sotka etsii pesäpaikkaa ja huomaa ilmattaren polven, jolle sitten tekee pesän, ja munii siihen munansa. Polvea alkaa kuumottaa ja ilmatar heilauttaa sitä ja munat putoavat ja särkyvät, mutta niistä syntyy maailma. Väinämöinen syntyy ilmattaresta vanhana miehenä. Kansanrunoissa Ilmatar ei synnytä Väinämöistä, vaan Väinämöinen syntyy yksin tai Iro-neidosta.
