Vanhurskaus
Wikipedia
Vanhurskaus on juutalainen ja kristillinen käsite, joka on peräisin Raamatusta. Kaksiosainen sana van/hurskaus on Raamatun mukaan Jumalan ominaisuus ja tarkoittaa täten ihmisen kohdalla ulkopuolelta, Jumalalta, tulevaa hurskautta eli oikeamielisyyttä. Uuden Testamentin mukaan tämä ulkopuolelta tuleva hurskaus tulee ihmiselle, kun hän uskoo Kristuksen sovitustyöhön ristillä ja saa syntinsä anteeksi. Ihminen on vanhurskauden omistajana Jumalalle kelpaava.
Suomen kielen sanat "vanhurskaus" ja "vanhurskas" ovat Mikael Agricolan keksimät käännökset kreikankielisistä sanoista dikaiosynee (δικαιοσύνη, subs.) ja dikaios (δικαιος, adj.), joilla on myös ei-uskonnollinen merkitys "oikeudenmukainen". Latinaksi vanhurskas on iustus ja vanhurskauttaminen iustificatio.
Omavanhurskaus tarkoittaa hurskautta, jonka ihminen tekee omilla teoillaan.
Kysymys siitä, miten ihmisestä tulee Jumalalle kelpaava, pelastuksesta osallinen eli vanhurskas, on kristinsuskon opinmuodostuksessa pelastusopin eli soteriologian sisältö. Kristinuskon sisällä on jonkin verran eroavaisuutta siinä, mikä on jumalallisen armon ja inhimillisen myötävaikuttamisen osuus ihmisen vanhurskaudessa (synergismi - monergismi). Siihen liittyy myös kysymys vanhurskauden vastaanottamisen välineistä, kuten sakramentit sekä uskon ja rakkauden tekojen suhde.
