Jumala (kristinusko)
Wikipedia
Jumala on kristinuskon kaikkivaltias, kaikkihyvä ja ainoa jumala.
Kristinuskon mukaan Jumalasta voidaan saada tietoa yleisen ilmoituksen kautta (Jumalan toiminta luonnossa ja kulttuurissa), sekä erityisen ilmoituksen kautta (Jumalan lihaksi tullut Sana, Jeesus Kristus). Erityisen ilmoituksen tärkein lähde on Raamattu, kristityille ohjeellisiksi tulkittujen kirjoitusten kokoelma.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Juutalais-kristillinen jumalakäsitys
-
Pääartikkeli: Juutalais-kristillinen jumalakäsitys
Kristinusko on perinyt jumalakäsityksen suoraan juutalaisuudesta, koska kaikki ensimmäiset kristityt olivat juutalaisia, ja heille Jumala oli sama kuin Jahve. Juutalais-kristillisen jumalakäsityksen mukaan Jahve-Jumala on:
- Yksi
- Ääretön, itseolevainen
- Luoja
- Persoonallinen
- Rakastava, hyvä
- Pyhä
[muokkaa] Kristinuskon erityiset painotukset
Kristinuskon opetuksen mukaan Jumala on tuonut ilmi kirkkautensa, nimensä ja kasvonsa. Kukaan ei ole kuitenkaan nähnyt Jumalaa, eikä voi häntä nähdä. Tässä mielessä kristinuskon Jumala on perimmältään aina salattu. Eri aikoina ihminen on kuitenkin kristinuskon mukaan pyrkinyt muodostamaan itselleen Jumalasta käsityksen, joka pohjautuu tulkintoihin erityisestä ja yleisestä ilmoituksesta, vallitsevasta todellisuuskäsityksestä sekä ihmisen omista mielikuvista. Kristinuskon alkuajoista lähtien kristityt ovat kuvanneet Jumalaa erilaisin sanallisin ja kuvallisin vertauskuvin.
Merkittävin kristillisen jumalakäsityksen ero juutalaiseen on oppi Jumalan kolminaisuudesta. Jumalan kolminaisuuden avulla selitettään Jumalan toimintaa kolmessa henkilössä tai osassa Isänä, Poikana ja Pyhänä henkenä. Vaikka jokainen henkilö on erillinen, kristinuskossa korostetaan, että Jumala on olemukseltaan yksi.
Toisena kristinuskon jumalakäsityksen erona juutalaiseen voidaan pitää suurempaa rakastavan Jumalan painottamista. Kristinuskon opin mukaan keskeisin Jumalaa luonnehtiva ominaisuus on hänen rakkautensa luotujaan kohtaan. Tämä ilmenee erityisesti siinä, että hän antoi poikansa, Jeesuksen, tulla ihmiseksi, jottei kukaan joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän hänen luonaan taivaassa. Kun itse kolmiyhteinen Jumala Jeesuksen persoonassa oli tullut ihmiseksi ja sovittanut ihmiset itsensä kanssa, ei opillisesti enää ollut sijaa kuvalle rankaisutoimia, polttouhreja ja tiukkaa lain noudattamista vaativasta Jumalasta.
Jumaluusoppineet ovat kuitenkin keskustelleet siitä, voidaanko vanhatestamentillista Jahvea ja Jumalaa pitää täysin samana jumalana. Perusteluja ovat olleet muun muassa seuraavat
- Kolminaisuusoppi ei täysin sovi yhteen Vanhan testamentin kanssa. Miksi Jahve ei maininnut tällaista asiaa omaisuuskansalleen Israelille, vaan sanoo olevansa tiukasti yksi?
- Vanhassa testamentissa puhutaan "Jumalan pojista" (esim. Job 1:6), mutta sillä tarkoitetaan ilmeisesti enkeleitä. Jahvella ei ole yhtä ainokaista poikaa, joka olisi syntynyt, ei tehty, ennen aikojen alkua.
Vastaperusteluja edellisiin ovat muun muassa seuraavat:
- Jahve on tavallaan määritelty monikolliseksi. Heprean sana elohim ("jumala") on monikkomuotoinen (-im).
- Jahve puhuu itsestään monikkomuodossa. Esim. "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme" (1. Moos. 1:26)
- Kristillisten tulkintojen mukaan Jeesuksen on ajateltu olevan muun muassa Sana (Joh. 1) ja Valkeus (Joh. 1:4-5), jolla ja jonka Jumala ensimmäiseä loi (1. Moos. 1:3), tai Viisaus, joka oli ennen aikojen alkua, ensimmäisenä Jumalan luomistöistä ja mukana seuraamassa maailman luomista (Sananl. 8:1, Sananl. 8:22-31).
- Heprealaiskirjeessä sanotaan, että kaikki on luotu Jeesuksen kautta: ...on näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut.(Hepr. 1:2).
On olemassa myös tulkinta, jonka mukaan Jahve oli vain luojajumala, demiurgi, joka oli todellisen Jumalan luoma, mutta luuli olevansa ainoa jumala. Jahven ajateltiin pilanneen sooloilullaan luomistyön. Tällainen käsitys eli muun muassa varhaiskristillisessä gnostilaisuudessa. Gnostilaisuus tuomittiin myöhemmin harhaopiksi. Tällainen käsitys tekisi Jahvesta kuitenkin pelkästään juutalaisten heimojumalan, joka ei ole maailman luonut yksijumalisuuden Jumala.
[muokkaa] Jumalan nimi
Kristinuskon Jumalasta käytetään useaa nimeä, joilla on eri painotuksia. Erityisesti Jeesuksen henkilöön liittyviä nimiä on monta.
- Jumala - Jumalan perusnimi
- Jahve - Vanhasta testamentista (erityisesti toorasta) löytyvä Jumalan nimi, joka on hepreaa ja tarkoittaa Minä olen tai Minä olen se, joka minä olen. Juutalaisille Jumalan nimi oli pyhä, jonka vuoksi Jumalan nimeä ei koskaan luettu, vaan sanottiin Herra (Adonai)
- Jehova - katso Jahve. Tämän sanan alkuperästä on käyty vilkasta väittelyä.
- Adonai, Herra - Jumalan valtiasluonnetta korostava ilmaus, joka osoittaa hänen olevan muiden yläpuolella; myös: Herrojen Herra
- Kuningas, Kuningasten Kuningas - Kuninkuutta korostava nimitys.
- Elohim - (hepr., monikollinen muoto) Tätä käytetään korostaessa Jumalaa armahtavana.
- El - (hepr.) Tätä käytetään korostaessa Jumalaa tuomarina.
- Sebaot - (hepr.) "Sotajoukkojen herra (tai komentaja)"
- Kaikkivaltias - Nimi korostaa kristinuskon (ja juutalaisuuden) monoteismia (pantocrator, omnipotent)
- Pyhä
- Suuri
- Korkein
- Messias - (hepr. masiah), Voideltu
- Jeesus - "hän on vapahtava", ks. Matt. 1:21
- Kristus - (kreikkaa, khristos Χριστος), ks. Messias; Voideltu
- Immanuel - (hepr.) "Jumala on keskellämme"
- Daavidin juuriverso - Viittaa profetioihin Jeesuksen syntyperästä.
- Karitsa, Jumalan Karitsa (Agnus Dei) - viittaa erityisesti Jeesuksen kasteeseen sekä juutalaiseen uhrikulttiin (ks. syntipukki); nimitys viittaa usein tuomiopäivän odotukseen (ks. Ilmestyskirja).
- Nasaretilainen, Nasaretin mies - Nimi viittaa Jeesuksen asuinpaikkaan, jossa hän vietti suurimman osan vuosiin.
- Ristiinnaulittu - kuvaus Jeesuksesta ristillä.
- Armahtaja - Jumalan rakkautta ja armoa korostava nimitys.
- Vapahtaja - Jeesus vapautti ihmiset vapauteen (ks. Raamattu).
- Lunastaja - Jeesuksen katsotaan kuolemallaan lunastaneen kristityt kuolemalta (ja maailmalta).
- Sovittaja - erityisesti reformoiduissa kirkoissa käytetty kuvaus Jumalasta, jossa hän itse sovittaa sen synnin, mitä ihminen on tehnyt.
- Jumalan Poika - kolminaisuusopin perustaa; Raamatussa on nimitetty myös muita Jumalan pojiksi, ks. Vanha Testamentti
- Ainoa Poika, Ainosyntyinen Poika - viittaa erityisesti kolminaisuusoppiin ja uskontunnuksiin ("joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua", Nikaian uskontunnustus).
- Ihmisen Poika - Jumalan (Jeesuksen) eskatologinen nimitys.
- Tuuli - viittaa erityisesti pneumatologiaan, eli oppiin Pyhästä Hengestä (kreikk. pneuma πνευμα; tuuli, henki)
- Henki - erityisesti Jumalan kolmatta henkilöä korostava nimitys, katso kolminaisuusoppi ja Pyhä Henki
- Puolustaja - erityisesti Pyhään Henkeen viittaava nimi ("Minä lähetän teille Puolustajan", sanoo Jeesus Raamatussa)
- Lohduttaja - erityisesti Pyhään Henkeen viittaava nimi
- Kirkastaja - viittaa Pyhän Hengen tehtävään Pojan suhteen
[muokkaa] Tunnuskuvat
Jumalaan yhdistetään erinäisiä tunnuskuvia.
- Ympyrä - Yksi Jumala, täydellinen
- Kolmio - Kolminaisuusopin perusteella.
- Silmä - Jumalan kaikkinäkevä katse
- Usein nämä tunnuskuvat yhdistetään siten, että silmä on kolmion sisällä ja kolmio ympyrän sisällä
- Risti - yksi vanhimmista kristinuskon "alkuperäisistä" vertauskuvista; risti oli roomalainen rangaistuskäytäntö pahimmille rikollisille, mutta tasavartisena myös vanha auringon ja siten valon vertauskuva
[muokkaa] Jumala ja pahuus
Sekä kristillisessä teologiassa että uskontokritiikissä kristinuskon Jumalan käskyt ja teot ovat olleet tärkeitä keskustelun aiheita. Monien tutkijoiden näkemyksen mukaan Jumala oli juutalaisessa uskonnossa aluksi sekä hyvän että pahan lähde ennen kuin Saatana omaksuttiin juutalaisuuteen persialaisten uskontojen kautta. Vanhan testamentin vanhimmissa kirjoituksissa Saatanaa ei mainita. Saatanan tultua mukaan, Jumalalle jäi hyvät teot ja Saatana sai jonkinlaisen syyttäjän ja myöhemmin "paholaisen", roolin.
[muokkaa] Vanha Testamentti
Kristinuskon ja juutalaisuuden Jumalasta puhuttaessa myöhempinä aikoina ovat herättäneet keskustelua kansanmurhat, joita Jumala laittaa israelilaiset tekemään Vanhan testamentin sivuilla. Useimmat näistä liittyvät luvatun maan valloittamiseen Joosuan kirjassa. Monista kaupungeista tapetaan kaikki asukkaat Jumalan käskystä. Esimerkkinä seuraavat jakeet:
"Herra oli kovettanut vihollisten sydämet ja saanut heidät käymään sotaa Israelia vastaan, jotta heidät voitaisiin julistaa Herralle kuuluvaksi uhriksi ja säälimättä tuhota sen käskyn mukaisesti, jonka Herra oli antanut Moosekselle." (Joosua, 11:20)
"Kun israelilaiset olivat autiomaassa kaupungin ulkopuolella lyöneet Ain miehet, jotka olivat seuranneet heidän kannoillaan, ja nämä oli surmattu viimeiseen mieheen, israelilaisten sotajoukko palasi Aihin, ja loputkin kaupungin asukkaat surmattiin. Tuona päivänä saivat surmansa kaikki Ain asukkaat, kaksitoistatuhatta miestä ja naista. Joosua piti tapparansa kohotettuna eikä antanut kätensä vaipua, ennen kuin israelilaiset olivat tuhonneet Ain asukkaat, jotka oli julistettu Herralle kuuluvaksi uhriksi. Karja ja muu omaisuus otettiin kuitenkin ryöstösaaliiksi. Israelilaiset noudattivat kaikessa käskyä, jonka Herra oli Joosualle antanut." (Joosua, 8:24-27)
Ensimmäisissä jakeissa Jumala käsittelee murhattavan kansan ihmisten mieliä, jotta heidät voitaisiin surmata ja antaa Jumalalle uhreiksi. Jälkimmäisissä jakeissa on tyypillinen näyte tapauksesta, jossa jokin kaupunki tuhotaan kokonaan Jumalan käskystä.
Kansanmurhien lisäksi huomiota ovat myöhemmin herättäneet Jumalan monet ankarat lait, joita hän antaa Moosekselle. Jumalan Moosekselle antamiin lakeihin kuuluvat esimerkiksi käsky tappaa homoseksuaalisuuden harjoittajat (3.Moos, 20:13) sekä käsky kivittää hengiltä tottelemattomat ja "kevytmieliset" lapset (5.Moos, 21:18-21) ja aviorikoksesta tavatut (3. Moos. 20:10) sekä erilaiset orjuutta koskevat säädökset, joissa esimerkiksi annetaan isännälle lupa lyödä orjaansa, koska tämä on hänen omaisuuttaan (2.Moos, 21:20-21).
[muokkaa] Uusi Testamentti
Kostavan ja pitkävihaisen Vanhan testamentin Jumalan sijasta Uudessa testamentissa esiintyy Jeesuksen opetuksissa ja Jeesuksen (ihmiseksi tulleen Jumalan) teoissa armahtava ja ymmärtäväinen Jumala.
Johanneksen evankeliumissa (Joh. 8:5) kerrotaan, kuinka Jeesus asetetaan tilanteeseen jossa häneltä halutaan mielipide Vanhan testamentin määräykseen aviorikoksesta, jonka mukaan molemmat avionrikkojat pitäisi tappaa. Jeesus (=Jumala) toimii Vanhan testamentin yksiselitteisen määräyksen vastaisesti ja vapauttaa naispuolisen avionrikkojan.
Luukkaan evankeliumissa (Luuk. 9:51) opetuslapset haluaisivat pyytää Jumalaa tuhoamaan samarialaisen kylän, koska kyläläiset olivat kieltäytyneet ottaneet vastaan Jerusalemiin matkalla ollutta seuruetta. Jeesus nuhtelee opetuslapsia siitä, että opetuslapset eivät olleet ymmärtäneet Jeesuksen opetuksien perusideaa.
