Varpuspöllö
Wikipedia
Varpuspöllö | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
Varpuspöllö (Glaucidium passerinum) on Euroopan pienin pöllö.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
- Pituus: 16–19 cm
- Siipiväli: 34–36 cm
- Paino: 60–70 g
- Ääni: ”Pyyppäävä” soidinvihellys on helppo erottaa muiden pöllöjen äänistä. Silloin tällöin voi kuulla myös nopean, nousevan vihellyssarjan. Ruuankerjuuääni on hyvin korkea vinkuminen.
Vanhin suomalainen rengastettu varpuspöllö on ollut 5 vuotta 8 kuukautta 1 päivää vanha. Euroopan vanhin varpuspöllö on ollut 6-vuotias saksalainen yksilö.
[muokkaa] Levinneisyys
Pesii etelästä noin Sodankylän korkeudelle asti. Suomessa pesii noin 10 000 paria. Maailman populaation kooksi arvioidaan 100 000 – 500 000 yksilöä.
[muokkaa] Elinympäristö
Tyypillisimmät elinpiirit ovat luonnontilaisia vanhoja kuusikoita ja sekametsiä, joissa on vanhoja tikankoloja. Pesii tikankoloon tai sitä muistuttavaan pönttöön.
[muokkaa] Lisääntyminen
Muninta huhtikuussa tai vasta toukokuussa, joskus jo maaliskuun lopussa. Valkoisia munia on keskimäärin 7, joskus jopa 10. Naaras hautoo kuukauden ja koiras ruokkii sitä haudonnan aikana. Poikaset jättävät pesäkolon kuukauden ikäisinä ollessaan jo lentokykyisiä.
[muokkaa] Ravinto
Pikkujyrsijät, päästäiset, pienet varpuslinnut, sammakot jne. Myyräkantojen ollessa vahvat syö pääasiassa niitä. Tavallisimmat lintusaaliit ovat tiaisia, hippiäisiä, urpiaisia, peippoja, vihervarpusia. Suurimmat lintusaalit ovat pikkurastaiden ja käpytikan kokoluokkaa. Syksyllä ja talvella varastoi saaliita koloihin ja linnunpönttöihin.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Natura-alueet: FI0324001
- Kaakinen, Kimmo & Mikkola, Heimo 1972: Varpuspöllön syys- ja talviravinnosta Oulun seudulla ja Kainuussa 1962–1971. – Kainuun linnut 2:78–79.
- Kellomäki, Erkki 1977: Food of the Pygmy Owl Glaucidium passerinum in the breeding season. – Ornis Fennica 54:1–29.
- Lagerström, Martti & Syrjänen, Jaakko 1990: Varpuspöllön iän määrittäminen. – Lintumies 6.1990 s. 291–294. LYL.
- Suomen linnut 2. CD-Facta. CD-ROM-levyke.