Veikko Huovinen

Wikipedia

Veikko Huovinen (s. 7. toukokuuta 1927, Simo) on suomalainen kirjailija.

Sisällysluettelo 1 Elämä ja ura 2 Kirjallinen tuotanto 3 Teokset 4 Palkinnot 5 Lähteet 6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Elämä ja ura

Huovisen ollessa puolivuotias perhe muutti Sotkamoon, missä hän asuu edelleen. Lapsena hänen kerrotaan olleen ilkikurinen ja hulluja tarinoita kertova poika mutta pohjimmiltaan kunnollinen. Huovisten kotona luettiin paljon, ja Veikkokin kahlasi lapsena läpi kaikki Tarzanit ja Robinson Crusoet.

Huovinen kävi Kajaanin yhteislyseota. Koulun katkaisi sota, johon Huovinen osallistui vapaaehtoisena ilmatorjuntamiehenä jatkosodan loppuvaiheessa kesällä 1944. Hän suoritti ylioppilastutkinnon sodan jälkeen 1946, oli metsätöissä ja lähti sitten opiskelemaan Helsingin Yliopiston maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan, mistä hän valmistui metsänhoitajaksi 1952. Opiskeluaikanaan hän oli hiljainen ja eristäytynyt, ja sellaisena hän pitää itseään edelleenkin. Yli viidenkymmenen kirjailijavuotensa aikana hän on esiintynyt vain muutaman kerran julkisesti.

Huovinen työskenteli metsänhoitajana vuosina 1953–56, ja näihin aikoihin hän solmi avioliiton Hilkka Hemmingin kanssa. Tämän jälkeen hän jättäytyi vapaaksi kirjailijaksi. Kirjoittamisen ohella hän on toiminut myös kirjojen toimittajana ja kuvateosten tekstien tekijänä. Huovinen sai professorin arvonimen 1999 pitkäaikaisesta työstään suomalaisen kirjallisuuden ja kulttuurin parissa.

[muokkaa] Kirjallinen tuotanto

Huovinen aloitti uransa kirjoittamalla kertomuksia ja tarinoita lehtiin. Ollessaan opiskeluaikana kesällä 1949 palovartijana Vuokatissa hän alkoi kirjoittaa tosissaan. Näin syntyi novellikokoelma Hirri (1950), hänen esikoisteoksensa. Jo tämän kirjan perusteella Huovista alettiin pitää omaperäisenä kansankuvaajana, joka jatkoi Joel Lehtosen ja Ilmari Kiannon perinnettä. Vuonna 1952 ilmestyi Havukka-ahon ajattelija, joka nousi Huovisen tunnetuimmaksi teokseksi. Havukka-ahon lämmin huumori ja luonnonkuvaus vetosivat suomalaisiin ja tekivät Huovisesta hetkessä yhden Suomen rakastetuimmista kertojista. Kirjan sankari, mustaviiksinen "korpifilosofi" Konsta Pylkkänen harrastaa näkäräisiä, piipunpolttoa ja suuria ajatuksia. Hänellä on läheinen suhde luontoon, ja hän elää sen kanssa sopusoinnussa. Konstasta on Huovinen kirjoittanut muitakin kirjoja, kuten Konstan Pylkkerö (1961) ja tuoreimman teoksensa Konsta Pylkkänen etsii kortteeria (2004).

Useimpien Huovisen teosten ilmapiiri on elämänmyönteinen ja niiden huumori iloista ja tarttuvaa. Yksi sellaisen huumorin parhaimpia edustajia on romaani Hamsterit (1957), joka kertoo keski-ikäisen miehen Hamsterin ja hänen naapurikseen muuttavan Rurikin mahtavasta suunnitelmasta kerätä elintarvikkeita ja selviytymistarpeita talven kovia pakkasia varten. Huovisen kerronnan hilpeys ja lahja kehitellä fantasioita on vertaansa vailla suomalaisessa humoristisessa kirjallisuudessa. Toinen samanhenkisellä leppoisen myhäilevällä huumorilla kirjoitettu mestariteos on Lampaansyöjät (1970). Se on riemukas tarina kahdesta miehestä, jotka lähtevät erämatkalle Lappiin. Aivan tavallisesta erämatkasta tosin ei ole kyse, sillä metsästyksen kohteena ovat puolustuskyvyttömät lampaat ja erämiehet yöpyvät hotelleissa ja syövät ravintoloissa. Kirja kuvaa ennen kaikkea sitä, millaisia ovat miesten puheet, kun he ovat irrallaan, reippailemassa ja pikku tuiterissa.

Myöhemmissä teoksissa Huovisen huumori muuttuu mustemmaksi, satiirisemmaksi ja ivallisemmaksi. Tätä sapekkaampaa ja pessimistisempää huumorin lajia edustavat Veitikka – A.Hitlerin elämä ja toiminta (1971), Joe-setä – aikalaisen kertomuksia Josef Stalinista (1988) ja Pietari Suuri hatun polki (1995). Tosiasioita ja mielikuvitusta sekoitellen hän on kirjoittanut teokset kolmesta pirullisesta viiksiniekasta: Hitleristä, Stalinista ja Pietari Suuresta.

Huovinen on hulluttelija ja valmis omiin tarkoituksiinsa väärentämään historiaa, mutta hän tekee sen parodioiden historiankirjoitusta taidokkaasti. Hitleristä kertova Veitikka nosti vastarintaan ne, joiden mielestä ei ollut sopivaa katsastaa julmuutta huumorin kautta. Toisaalta eräät ulkomaiset historiantutkijat tiettävästi ihmettelivät, onko kirjailijan käytössä ollut siihen asti tuntemattomia kuvallisia ja kirjallisia lähteitä. Huovisen sanoma on helpompi nähdä nyt kolme vuosikymmentä myöhemmin. Chaplinin Diktaattorin tavoin teos opettaa nauramaan hirmuhallitsijoille, näkemään heidän valheidensa läpi. Väliin rehevä, väliin kolea nauru saattelee näiden viiksiniekkaisten hirmuhahmojen edesottamuksia.

Veikko Huovinen on epäilemättä elävistä suomalaisista humoristeista suurimpia. Erilaisten huumorin asteiden kirjo antavat hänen juurevalle kansanomaiselle viisaudelleen ja kirpeälle yhteiskuntakritiikilleen syvyyttä. Hän on kirjoittanut yli kolmekymmentä teosta, ja hänen kirjojaan on käännetty lukuisille kielille.

Aivan omanlaisensa teos Huovisen tuotannossa on oman Pekka-pojan masennuksesta ja itsemurhasta kertova Pojan kuolema. Kirjailija toivoo sen auttavan muita vastaavassa tilanteessa olevia omaisia. ^[1]

[muokkaa] Teokset

• Hirri, novelleja suurista metsistä, WSOY 1950
• Havukka-ahon ajattelija, romaani, WSOY 1952
• Ihmisten puheet, romaani, WSOY 1955
• Rauhanpiippu, romaani, WSOY 1956
• Hamsterit, romaani, WSOY 1957
• Siintävät vuoret, romaani, WSOY 1959
• Konstan Pylkkerö, WSOY 1961
• Kylän koirat, valokuvat kirjoittajan, WSOY 1962
• Kuikka, kertomuksia, WSOY 1963
• Talvituristi, novelleja, WSOY 1965
• Lemmikkieläin. Fantasia ihmisistäni, romaani, WSOY 1966
• Lyhyet erikoiset, kertomuksia, WSOY 1967
• Pohjoiset erätarinat, WSOY 1967
• Mikäpä tässä, kertomuksia, WSOY 1969
• Tapion tarhat. Metsäpoliittista tarkastelua, Otava 1969
• Lampaansyöjät. Suomalainen reippailutarina, WSOY 1970
• Veitikka - A. Hitlerin elämä ja toiminta, WSOY 1971
• Rasvamaksa, novelleja, WSOY 1973
• Pylkkäs Konsta mehtäämässä ja muita erätarinoita, kuvat Hannu Taina, Otava 1975
• Humusavotta. Kirjailijan päiväkirja 1974 - 75, Otava 1976
• Kainuun kuvia, kuvat Jorma Komulainen, Helsinki 1976
• Ronttosaurus, novelleja, Otava 1976
• Lentsu. Kertomus suomalaisten räkätaudista, romaani, Otava 1978
• Koirankynnen leikkaaja, romaani, Otava 1980
• Suomen saloilla. Kertomuksia ja perimätietoa savotoilta ja uittopurojen varsilta, *Helsinki 1981
• Ympäristöministeri. Ekotarinoita, Otava 1982
• Puukansan tarina, Otava 1984
• Seitsemän sinisen takana. Kuvakirja Sotkamosta. Kuvat Eero Kemilä, Otava 1986
• Matikanopettaja. Littlejuttuja eri aihelmista, Otava 1986
• Joe-setä - Aikalaisen kertomuksia Josef Stalinista, romaani, WSOY 1988
• Kasinomies Tom, romaani, Otava 1990
• Kukuskat, kertomuksia, WSOY 1993
• Pietari Suuri hatun polki, romaani, WSOY 1995
• Porsaan paperit, eläinaiheiset erikoiset, WSOY 1999
• Sinisilmäinen ohjus, WSOY 2003
• Kolme viiksiniekkaa, mahtimiestrilogia, WSOY 2003
• Konsta Pylkkänen etsii kortteeria, WSOY 2004
• Pojan kuolema, WSOY 2007

Näytelmiä

• Tiikeri ja leijona, Helsingin Kansallisteatteri 1961
• Vapaita suhteita. Valitut erikoiset, WSOY 1974
• Lohkaisuja, toimittaneet Mauri Auvinen ja Jouni Hirvaskero, Otava 1979
• Kootut teokset 1 - 10, WSOY 1984 - 86
• Pirunkalan leuat. Ajatuksia sodasta ja loistavista voitoista, WSOY 1991
• Naiset on kultia. Kootut naistarinat, WSOY 1996
• Viime talvi, WSOY 1998

Muistelmat

• Muina miehinä, WSOY 2001

Muita teoksia

• Kajaani Oy 70-vuotta 1977. Kajaani. Kajaani Oy 1977

[muokkaa] Palkinnot

• Kalevi Jäntin palkinto 1951
• Valtion kirjallisuuspalkinto 1953, 1967, 1981
• Maila Talvion palkinto 1958
• Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinto 1960
• Pro Finlandia -mitali 1969
• Aleksis Kiven palkinto 1970
• Yrjö Soinin palkinto 1976
• Finlandia-palkintoehdokkuus 1984
• Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1984
• Sotkamon kunnan kulttuuripalkinto 1984
• Varjo-Finlandia 1984
• Suomen kirjailijaliiton tunnustuspalkinto 1993
• Suomen kulttuurirahaston kunniapalkinto 1994
• Vuoden kirjapöllö -palkinto 1996
• Kainuun Liiton Pro Kainuu -tunnustuspalkinto 2001
• Opetusministeriön Suomi-palkinto 2001

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Marja-Liisa Lappalainen: Pekka ui kuolemaan (Ilta-Sanomat 22.2.2007, s. 35)

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Puoli vuosisataa sinisiä ajatuksia
• Ilkka Isolatva: Tutkielma Veikko Huovisen teoksesta Konstan Pylkkerö
• http://www.aamulehti.fi/poppis/lehdet/uusi/lu6.shtml
• Jaakko Lyytinen: Vakava veitikka
• YLE Elävä arkisto: Veikko Huovinen Veitikka silmäkulmassa
• Seppälä Arto. Ajatus on hiirihaukka: Veikko Huovinen, humoristi. WSOY. 1975. ISBN 951-0-07279-6.