Velaarinen nasaali
Wikipedia
| IPA | ŋ |
| UPA | ŋ |
| X-SAMPA | N |
| Kirshenbaum | N |
| IPA – Unicode | 014B |
| UPA – Unicode | 014B |
Velaarinen nasaali ("äng-äänne") on suomessa ja monessa muussakin kielessä esiintyvä foneemi. Äänteelle ei ole suomen kielen kirjoitusjärjestelmässä omaa kirjaintaan. Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa (IPA:ssa) sitä merkitään kirjaimella [ŋ].
Päinvastoin kuin lähes kaikilla muilla suomen kielen foneemeilla, äng-äänteellä ei ole aakkosissa omaa kirjainta, joten se on merkittävä poikkeus kielen muutoin suhteellisen foneettisessa ortografiassa. Äng-äänne kirjoitetaan monimutkaisten sääntöjen mukaan joko n- tai g-kirjaimena: lyhyt /ŋ/ sanassa /keŋkä/ kirjoitetaan <kenkä>, kun taas pitkä /ŋŋ/ taivutusmuodossa /keŋŋän/ kirjoitetaan <kengän>. Poikkeuksia ja hankalasti määriteltäviä lisäsääntöjä on kuitenkin lukuisia, erityisesti lainasanoissa: /eŋlanti/ kirjoitetaan <englanti>, /maŋneetti/ kirjoitetaan <magneetti>, /koŋgestio/ kirjoitetaan <kongestio>, jne.
Äng-äänteen ortografia on lainattu latinasta. N lausuttiin antiikissa ŋ-äänteenä kirjainyhdistelmissä NC, NG ja NQU. Jos näin on, roomalainen lukisi siis sanan CENCÄ suomalaisittain aivan oikein [keŋkä], mutta pitkää ŋ-äännettä ei latinassa tunnettu, joten CENGÄN [keŋgän] menisi hieman pieleen (olettaen tietenkin, että roomalainen osaisi lukea kirjaimen Ä oikein).
