Verkko

Wikipedia

Tämä artikkeli käsittelee organisaatiotyyppiä. Artikkeli tähdistöstä, katso Verkko (tähdistö).

Verkko on perinteisesti yleinen rakenne- tai organisaatiotyyppi olemassaolossa. Verkko muodostuu yhteenliitetyistä järjestelmistä. Verkosto on vastaavasti useiden verkkojen muodostama kokonaisuus, kuten huoneisto on useiden huoneiden muodostama kokonaisuus.

Verkkoja löytyy:

fysiikan, kemian, biologian alalta: fysiikan eri voimat, eläinten ravintoketjut, solun aineenvaihduntareaktioiden verkko, aivojen neuroverkko
teknologian alalta: kalaverkko, verkkopaita, tietoverkko, rautatieverkko, energiansiirtoverkko
tietotekniikan alalta: viestintäverkko, tietokoneverkko, puhelinverkko, tekniikan neuroverkot
sosiologian alalta: ihmissuhdeverkko, sosiaaliset organisaatiot
matematiikan alalta: verkkoteoria, graafiteoria, laskentaverkko
talouden alalta: verkostoyritys, yrityksen alihankintaverkko, rahoitusverkko
kalastuksessa verkko on kalastusväline

"Verkko" on erisnimenä myös tähdistö.

Perinteisesti sosiologiassa ihmisen toiminta on aina verkko. Uudenlainen käsitys verkoista liittyy uusiin digitaalisiin kommunikaatiomahdollisuuksiin. Tällaisen verkon ongelma on sen edellyttämä suuri kommunikaatiotarve. Tämän takia verkot ovat tulossa uudella tavalla oleelliseksi uusien, globaalien ja pienempien kommunikaatioteknologioiden takia.

[muokkaa] Verkkotyyppejä

Verkkotyyppejä ovat:

täysin kytketty verkko: kaikilla osajärjestelmillä yhteys kaikkiin muihin; esim. puhelinverkko liikenteellisesti tai aurinkokunta painovoiman kannalta
hila: osajärjestelmillä yhteys lähimpiin naapureihin, joilla taas omiin lähimpiin naapureihin jne.; esim. kalaverkko
hierarkia (pyramidi tai puu): osajärjestelmillä yhteys vain ylemmän tason yhteen osajärjestelmään (esimieheen) ja muutamaan alatason järjestelmään (omiin alaisiin); esim. armeija, hallinto, kirkko ja puu oksineen
tähti: yksi osajärjestelmä, jolla yhteydet kaikkiin muihin ja muilla ei muita yhteyksiä; esim. puhelinkeskus (keskellä) ja sen tilaajat, puhelimet (yhteys vain keskukseen)
linja: osajärjestelmällä yhteys seuraavaan, sillä seuraavaan jne.; esim. logistiikkaketju yrityksen kannalta: asiakas - yritys - maahantuoja - valmistaja.
rengas: kuten linja, mutta viimeisellä myös yhteys ensimmäiseen.

Oleellinen ero on em. verkoissa on niissä järjestelmissä, joissa syntyy takaisinkytkentä. Näitä ovat täysin kytketty verkko, hila ja rengas. Niissä takaisinkytkentä, eli vaikutus, joka tulee takaisin systeemin muiden osajärjestelmien kautta voi aiheuttaa alkuperäisen vaikutuksen vahvistumisen, joka voi johtaa epälineaariseen, itseään vahvistavaan kasvuun.

Merkittävin ero on jatkossa täysin kytketyn verkon ja hierarkian välillä. Olemme siirtymässä hierarkioista täysin kytkettyjen verkkojen suuntaan. Esim. ulkoistaminen on juuri tätä. Verkottuminen on siirtymistä kohti täysin kytkettyjä verkkoja.

[muokkaa] Verkkojen ominaisuuksia

[muokkaa] Täysin kytketty verkko: Metcalfen laki

Täysin kytketyn verkon merkittävin ominaisuus sisältyy Metcalfen lakiin: Verkon solmujen (N) määrä kasvaa lineaarisesti, mutta verkon "arvo" tai "tehokkuus" kasvaa eksponentiaalisesti (N*(N-1) = N*N -N)). Potentiaalisen arvon lähteenä on verkon yhteyksien määrä.

Eli jos täysin kytketyssä verkossa on esimerkiksi 10 solmua, siinä on yhteysmahdollisuus jokaisesta 10:stä solmusta jokaiseen muuhun 9:ään solmuun, eli 10*9, eli 90 yhteysmahdollisuutta. Jos verkkoon lisätään yksi solmu lisää, verkon kustannukset kasvavat solmujen osalta 10 prosenttia, mutta yhteyksien määrä kasvaa 11*10, eli 110:een, 22 prosenttia.

Yleisesti kustannuslisäys prosentteina on 100/S jos solmujen määrä lisätään S:stä (S+1):een ja yhteyslisäys 200/(S-1). Suurissa solmumäärissä verkon "lisäarvo" kasvaa yhden solmun lisäyksellä kaksi kertaa niin paljon kuin solmujen aiheuttamat kustannukset.

[muokkaa] Kompleksisuuden hallinta

Oletetaan, että verkon yhdellä toimijalla on 5 prosentin todennäköisyys omistaa ongelman ratkaisussa tarvittava tieto (rinnakkaiset järjestelmät ja järjestelmän toimimistodennäköisyys). Jos hän toimii yksinään, hän saa tarvitsemansa tiedon siis 5 prosentin todennäköisyydellä. Kun hänellä on yhteydet useampaan verkon toimijaan todennäköisyys saada tarvittava tieto (todennäköisyys järjestelmän toimimiselle) kasvaa seuraavasti: toinen toimija: 9,8, kolme toimijaa: 14,3, neljä toimijaa 18,5 jne. Vasta neljäntoista toimijan yhteistoiminta nostaa todennäköisyyden yli 50 prosentin. Monimutkaisessa toiminnassa tarvitaan siis useiden toimijoiden tietoja, rinnakkaista toimintaa, jotta kokonaisuuteen tarvittava tieto saataisiin koottua. Verkko on siis keskeinen väline kokonaisvaltaisen tiedon luomiseen kompleksisista ilmiöistä.

Vastaavasti jos yksittäisellä toimijalla on 20 prosentin todennäköisyys omistaa ongelman ratkaisussa tarvittava tieto, toinen toimija lisää onnistumistodennäköisyyden 36, kolmas 48,8 ja neljäs 59 prosenttiin.

Monimutkaisuuden kasvaessa tarvitaan yhä enemmän toimijoita, jotta kokonaisuuden hallinnassa tarvittava tieto olisi mahdollista saada. Tällöin yhteinen tiedonsiirtoverkko ja yhteiset tietokannat nousevat myös tärkeiksi. Oleellista ovat myös yhteistoiminnan vaatimat kustannukset, transaktiot toimijoiden välillä.

Verkon yhteyksien arvo verkon solmulle riippuu verkon mahdollistamien informaatio-vuorovaikutusten sisällöstä, laadusta ja ajantasaisuudesta, verkon mahdollistamasta lisäarvoa luovasta logiikasta ja käyttäjän lisäarvofunktiosta.

[muokkaa] Täysin kytketyn verkon erityspiirteitä

Täysin kytketyn verkkojen erityispiirteitä tai niihin liittyviä erikoispiirteitä ovat:

optimointi muuttuvissa, monimutkaisissa tilanteissa
johtajien tiedon monopolin murtuminen
erikoistuminen ja ydinosaamiseen keskittyminen synnyttää verkottumista
verkot ovat muutoksessa keveitä rakenteita
valta on verkottumassa, hajaantumassa
aito viestintä on verkottunutta
verkko säilyttää moninaisuuden ja siis mahdollistaa innovaatiot
verkon moninaisuus on vakuutus huonoja päätöksiä vastaan
verkko mahdollistaa virtuaalisen organisaation, joka on paras kaikessa
verkon oleellinen asia on horisontaalinen yhteistoiminta oman toimialan, organisaation ulkopuolelle
verkko vaatii uusia asioita ja taitoja
verkon voima on sen tiedonkäsittelykapasiteetti kompleksisissa ja dynaamisissa ongelmissa
verkko vaatii laajaa kommunikaatiota ja yleensä uutta tekniikkaa siihen
verkko on avoimuutta ja se tappaa puuhastelun

Alla näitä verkkonäkökulmia käsitellään hieman tarkemmin.

Täysin kytketty verkko ja verkostomuotoinen toiminta optimoi erikoistuneen organisaation muuttuvissa, monimutkaisissa organisaatioissa. Yhä halvempi ja tehokkaampi informaatioteknologia mahdollistaa muuttuvan monimutkaisuuden hallintaan liittyvän koordinoinnin ja ihmisten välisen asioinnin siedettävin kustannuksin.

Kontrollivastuu on siirtymässä johtajalta johdettavalle. Organisaation jäsenillä on mahdollisuus saada tietoa, joka ennen oli vain johdon käytössä. Johtajat eivät ole enää tiedon tärkein (ainoa) lähde. Tämän uuden tiedon lähde on tietoliikenne- ja tietokoneverkko ja etenkin internet sähköposteineen, keskusteluryhmineen ja muine tietokantoineen.

Verkko merkitsee siis hierarkkisen johdon kannalta pitkälti kontrolloimattomia yhteyksiä. Tämä oli kauhistus Neuvostoliitolle. Sen pitäytyminen hierarkkisissa rakenteissa oli merkittävä osasyy sen tehottomuuteen yhä monimutkaisemman kokonaistoiminnan koordinoinnissa.

Vaatimus erikoistumisesta ja ydinosaamiseen keskittymisestä synnyttää täsmäosaamista ja verkottumista. Ydinosaamiseen liittymättömät toiminnat ulkoistetaan ja ne verkottuvat aikaisemman toiminnan ulkopuolelle. Verkottuminen ja erikoistuminen ovat em. mielessä erisuuntaisia ilmiöitä samasta lähtökohdasta.

Täysin kytketyt verkot ovat kevyitä, dynaamisia rakenteita, joihin voidaan liittää uusia, arvokkaita yksiköitä muuttamatta rakenteita ja joista voidaan myös lakkauttaa se, mikä ei enää toimi. Tämä tarkoittaa ad hoc - organisaatiomallia.

Valta on siirtymässä verkolle. Syntyy poliittisen, taloudellisen, median ja rahan vallan yläpuolella oleva keinotekoinen, toisistaan riippuva, käsitteellinen ylin valta. Joka ei ole kenenkään yksittäisen toimijan kontrollissa. Vrt johtajat yllä.

"Aito" viestintä on vuorovaikutusta ja aito vuorovaikutus on verkkomuotoista. On siis olemassa keskeinen yhteys verkon, (vuoro-)vaikutuksen ja viestinnän kanssa. Viestintä on verkkomuotoista. On siis tutkittava tiedon siirtoa, viestintää jos haluaa selvittää verkon toimintaa ja ominaisuuksia. Tällöin tutkimuksen kohteeksi nousevat ainakin joukkotiedotus, tiedonsiirto- ja tietojärjestelmät, informaatiotekniikka.

Täysin kytketty verkko poikkeaa oleellisesti muista organisaatiomuodoista; ketjusta, pyramidista, puusta, ympyrästä, tähdestä. Se on ainoa, joka pystyy ennakoimattomaan kasvuun tai ohjaamattomaan oppimiseen. Kaikki muut organisaatiomuodot rajoittavat sitä mitä voi tapahtua. Verkko on vähiten strukturoitunut organisaatio, jolla yleensä voi olla rakennetta. Vain täysin kytketyssä verkossa voi säilyä aidosti moninaisten komponenttien enemmistö yhtenäisenä. Se taas on innovaation keskeinen edellytys, joka taas on menestymisen edellytys jatkossa.

Täysin kytketty verkko on myös vakuutusta huonoja päätöksiä vastaan. Se mahdollistaa monien asioiden huomioon ottamisen, eli sillä on laaja tiedonkäsittelykapasiteetti. Kompleksisissa ja dynaamisissa asioissa yhden näkökulman keskeinen huomiointi (organisaation johtaja) johtaa yleensä aina huonoon lopputulokseen. On otettava huomioon useampia ongelman kannalta oleellisia näkökulmia. Nyt voidaan sitten kysyä, että miksi hierarkkiset organisaatiot yleensä saavat mitään järkevää aikaiseksi, jos asia on näin. Vastauksia on ainakin kaksi. Ensin, organisaatioiden toiminta on vasta siirtymässä hierarkioista kohti täysin kytkettyjä verkkoja. Toiseksi, oleellista ei ole täydellisyys vaan tehokkaampi toiminta kuin kilpailijalla, suhteellinen etu.

Kun täysin kytketyssä verkossa oleva tieto on yleisesti tiedossa, verkko mahdollistaa organisaation, joka on paras kaikessa. Voidaan siis yhdistää kuhunkin ongelmaan parhaat asiantuntijat. Tätä varten tarvitaan tietoa tiedosta, metatietoa ja yhteyksiä eri asiantuntijoiden välille.

Täysin kytketyllä verkolla on myös yhteinen intressi huonoja päätöksiä vastaan, koska oleellista on verkon, toimintoketjun, ei yksittäisen organisaation menestys. Verkkomuotoisessa päätöksenteossa valta ja vastuu hajaantuu ja tämä saattaa olla merkittävä oppimisen alue hierarkkiseen johtamiseen tottuneille.

Verkkotoiminnan ydin on yhteistoiminta, horisontaalinen taso. Kyky, halu ja tekniset valmiudet viestiä, eli vaihtaa ajatuksia, olla yhteistoiminnassa muiden kanssa. Yhteistoiminta eri hallinnonalojen kesken, yhteistoiminta valtiollisten ja ei-valtiollisten toimijoiden ja asevoimissa varmasti ainakin puolustushaarojen (Joint- taso). Yhteistoiminta merkitsee horisontaalisen tason mukaan tuloa organisaatioon.

Horisontaalisen tason mukana tulee tärkeäksi prosessien hallinta, tieto ja sen kulkeminen, verkon eri toimijoiden lisäarvo ja sitoutuminen verkkoon, päämäärien samansuuntaisuus (win- win tilanteiden löytäminen), oppiminen, foorumit joilla strategioita kehitetään, luottamus sekä työnjako ja vastuuttaminen.

Täysin kytketyn verkon voima on sen tiedonkäsittelykyvyssä ja siinä, että siltä puutuu sodankäynnissä johtamissodankäynnin maaleiksi hyvin sopivat arvokkaat pistemaalit. Sen heikkous on vaatimus jatkuvasta ja laajasta tiedonsiirtokapasiteetista ja yhteisistä tiedoista, tietokannoista. Tässä mielessä uudet tiedonsiirto- ja tietojärjestelmät tekevät täysin kytketyistä verkoista uudella tavalla mahdollisen. Samoin ongelmien muuttuminen monimutkaisiksi, monitasoisiksi ja amebamaisesti muuttuviksi, "ilkeiksi" tekee verkostosta tarpeellisen, osin jopa välttämättömän.

Täysin kytketyn verkon ongelma on sen edellyttämä suuri tiedonsiirtotarve. Tästä syystä verkkokeskeisen toiminnan nousu dominoivaksi liittyy oleellisesti uusien maailmanlaajuisten tietoverkkojen muodostumiseen. Muutos on kyky useiden pienten hajallaan olevien organisaatioiden tiedolli-sesti ja maantieteellisesti laajaan yhä reaaliaikaisempaan yhteistoimintaan.

Avoimuus ja verkot tietoyhteiskunnassa tappavat puuhastelun, ammattitaidottomuuden ym. Aiemmin jonkinlainen ammattimies pystyi hämäämään massoja, kun niillä ei ollut keinoja tarkastaa asioita, hankkia tietoa. Nyt asiat ovat muuttuneet tietoverkkojen ja verkottuneen toiminnan aikana. Kun ihmisillä on välineet viestittää toisilleen massamaisesti, globaalisti ja nopeasti maailmasta ympäriltään ja kun ihmisten toiminta perustuu verkottuneeseen kulttuuriin, jokainen puuhastelija tai puuhasteleva organisaatio joutuu naurunalaiseksi. (vrt. MTV3:n Karpon ohjelmat!) Ainoat lääkkeet (?) ovat ammattitaidon nostaminen, ennakoiva reagointi, verkottunut toiminta. Tähän tarvitaan verkkoa ja verkon tietoja.

1990- luvun verkottunut toiminta oli keskittynyt ei-valtiollisiin toimijoihin. Avainkysymys on, milloin valtiolliset toimijat oivaltavat verkottuneen toiminnan voiman ja kehittävät niitä erityisesti verkottuneiden uhkien torjumiseksi. Tämä on tapahtumassa kasvavasti 2000- luvun ensimmäisinä vuosina. Tästä ovat esimerkkejä sellaisen termit kuin ulkoistaminen ja viranomaisyhteistyö.

Ei- hierarkkinen järjestelmä on informaatioajan tuote ja se on voimakkaasti riippuvainen informaatiotekniikasta kuten matkapuhelimista, faxeista ja tietokoneverkoista, jotta verkottunut toiminta olisi mahdollista. Sodankäynnissä johtamispaikat ovat hajautuneena verkottuneeseen organisaatioon ja siten vähemmän haavoittuvia johtamissodankäynnille.

Verkottuneeseen toimintaan sisältyy avoimuus: Verkossa olevat tietävät tiedonsiirrosta, jolloin valehtelu, omaan pussiin pelaaminen ja kaksinaamaisuus tulee vaikeaksi. Tätä tukee myös luottamuksen korostunut merkitys verkottuneessa toiminnassa.

[muokkaa] Verkon tehokkuudesta

Verkon voima riippuu sen hyvästä kyvystä toimia neljällä tasolla: (1) Organisaatiotaso (vähän hierarkia ja paljon itsemääräämisoikeutta), (2) doktriini (syy yhteistoimintaa, toimintaidea), (3) teknologia (laaja tiedonsiirtokapasiteetti), ja (4) sosiaalinen taso (keskinäinen lojaliteetti ja luottamus). Tasot vaikuttavat toisiinsa.

Suuri haaste verkossa on lisäksi se, että pitää tuntea muiden toimijoiden tavoitteet, strategiat jne. Vain tuntemalla muiden verkossa toimivien intressit ja toimintalogiikan on mahdollista vaikuttaa niihin. Tiedon kerääminen, tieto tiedosta, on tässä mielessä verkottuneen toiminnan ensi edellytys.

Täysin kytketyn verkon toiminta vaatii korkeampaa keskinäistä luottamusta jäsenten välillä kuin esim. hierarkia. Tämä sosiaalinen taso säilyy tärkeänä myös verkkoaikakaudella.

[muokkaa] Verkon pullonkauloja

Verkottuneen toiminnan pullonkauloina voidaan nähdä:

keinotekoisuus (verkosta tulee itsetarkoitus)
toimijoiden, organisaatioiden ja niiden prosessien yhteensopimattomuus
eristäytyminen sisäisiin asioihin
tietojen pihtaaminen
luottamuksen puute (pahimpia mahdollisia pullonkauloja)
yhteisten sääntöjen kunnioituksen puute
yhteisten näkemysten ymmärryksen puute
sitoutuneisuuden puute
verkkoon tuodun lisäarvon (resurssien) vähäisyys
kykenemättömyys oppimiseen
keskustelufoorumien epäaktiivisuus tai puute ja
epäselvä työnjako.

Vastaavasti edellä olevien positiivisiin ulottuvuuksiin on kiinnitettävä huomiota verkoissa. Em. luettelo asettaa myös merkittäviä vaatimuksia verkkoajan johtajille.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteitä

A-L Barabasi:"Linked; The New Science of Network" Persus Publishing USA 2002
S Johnson:"Emergence; The connected life of ants, brains, cities and software" Scribner 2001 USA
John Arquilla & David Ronfeldt:"The Advent of Netwar" RAND 1996
Heinz R. Pagels:"The Dreams of Reason; The Computer and the Rise of Sciences of Complexity" Bantam Books 1989 USA
J Moffat: ”Complexity Theory and Network Centric Warfare” CCRP USA 2003
M Castells:"The Information Age: Economy, Society, And Culture" Volume I "The Rise of The Network Society" Blackwell Publishers Inc. USA 1999
"Network Centric Warfare", Department of Defense Report to Congress 27.7.2001 [1]
Markku Sotarauta, mm:"Kohti epäselvyyksien hallintaa" Suomen Tulevaisuuden Tutkimuksen Seura, Finnpublisers Gummerus 1996