Veto-oikeus
Wikipedia
Veto-oikeus (lat. veto, minä kiellän) on yhden toimijan oikeus estää päätöksenteko pelkällä omalla äänellään.
Laaja veto-oikeus hidastaa päätöksentekoa tai tekee sen jopa mahdottomaksi, mutta veto-oikeus on toisaalta perusteltua asioissa, joissa yksimielisyys on erittäin tärkeää. Esimerkiksi Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostossa vain viidellä pysyvällä jäsenmaalla on veto-oikeus, koska käytännössä, jos päätöstä vastaan on yksikin maa, tämä voi estää päätöksen toteutuksen ja muutoinkin vaikeuttaa YK:n toimintaa.
Veto-oikeus on käytössä YK:n turvallisuusneuvoston lisäksi muun muassa osassa Euroopan unionin päätöksentekoa. Myös Suomessa tasavallan presidentillä on suspensiivinen veto-oikeus eli hän voi jättää hyväksymättä eduskunnan hyväksymän lain, jolloin laki palautuu eduskunnalle uudelleen käsittelyä varten. Jos eduskunta hyväksyy sen uudelleen asiasisällöltään muuttumattomana, se tulee voimaan ilman presidentin hyväksymistä.
Klassisessa latinassa sana äännetään "vetoo", mutta nykyaikaisten eurooppalaisten kielten vaikutuksesta se äännetään suomessa usein "veetto". Veto-oikeus taipuu sanana kuten suomen sana "veto" eli saa genetiiviinsä "d":n (veto : vedon).
