Vimyn harjanteen taistelu
Wikipedia
Vimyn harjanteen taistelu 9. - 12. huhtikuuta 1912 länsirintamalla ensimmäisessä maailmansodassa oli yksi suurista Ison-Britannian avaustaisteluista Arrasin taistelussa 1917. Kanadalaiset joukot valtasivat vahvasti puolustetun, ylhäällä olevan "Kukkula 145":n (engl. Hill 145) eli Vimyn harjanteen.
[muokkaa] Vimyn harjanteen taistelu
Saksalaisten puolustus Vimyn harjanteella käsitti tunneleita, juoksuhautoja, piikkilankaa, tykistöä ja konekivääripesäkkeitä. Harjanne joka ulottui Vimyn ja Farbusin länsipuolelta Givenchy-en-Gohelleen oli kohta josta voitiin helposti hallita ympäröivää maastoa tykistön avulla.
Ranskalaiset ja britit olivat yrittäneet ennen kanadalaisia vallata kukkulan valtavin tappioin, ranskalaiset olivat menettäneet Vimyn harjanteella 150000 miestä kuolleina ja haavoittuneina vuonna 1915. Operaatio annettiin melko kokemattomille, mutta aikaisemmin onnistuneille kanadalaisille. Kaikki kanadalaisten 4 divisioonaa taistelivat ensimmäistä kertaa yhdessä. Kanadan joukkojen komentaja suunnitteli kuukausia hyökkäystään yrittäen ottaa oppia brittien ja ranskalaisten virheistä. Kukkulasta rakennettiin linjojen taakse kopio, jolla harjoiteltiin hyökkäystä. Jokaiselle plutoonalle annettiin erikoistehtävä, toisin kuin epämääräinen, yleinen käsky hyökätä. Myös aiottiin käyttää vanhaa tekniikkaa, mm. miinojen räjäytystä Saksan linjojen alle kaivetuissa tunneleissa.
[muokkaa] Hyökkäys
2. huhtikuuta 1917 kanadalaiset alkoivat tulittaa Kukkula 145:ttä tykeillä suuremmalla voimalla kuin mitä sitä oli tulitettu koskaan aikaisemmin. Noin viikon ajan kukkulalle satoi miljoona kranaattia. Saksalaiset kutsuivat tätä viikkoa "kärsimysten viikoksi". Hyökkäyksen ääni kuultiin Lontoossa asti. 2. huhtikuuta jalkaväli alkoi edetä siirtyvän tulipeitteen suojassa. Tykistö tulitti aina juuri etenevän jalkaväen kärjen eteen. Sommen taistelussa tämä oli mennyt mönkään, mutta kanadalaisilta se sujui. Kanadalaiset pyrkivät myös vaientamaan heitä tulittavan vastustajan tykistön yrittämällä paikantaa sen ja tulittamalla takaisin. Tätä ei oltu aiemmin kokeiltu. Tämä vaiensi Saksan tykistön, ja suojasi etenevää jalkaväkeä. Brittien tykistö ja muut (???) Alle kahdessa tunnissa, kanadalaiset olivat edenneet tavoitteisiinsa, 4. divisioona jäi konekivääriansaan juuri kukkulan huipulla ja sen 87. pataljoona kärsi 50%:n tappiot. 12. huhtikuuta kanadalaiset hallitsivat kukkulaa 145. Brittien ja kanadalaisten samanaikaiset hyökkäykset Vimyn harjanteesta etelään olivat tuloksettomia. Kanadalaisten tekemä kukkula 145:n valtaus oli taktiikan voitto, mutta sillä ei ollut suuren mittakaavan merkitystä tässä sodassa. Silti se oli ensimmäinen voitto ympärysvalloille melkein vuoteen ja masensi saksalaisia, jotka pitivät tätä harjannetta eräänä vahvimmista linnakkeistaan länsirintamalla.
30000:sta kanadalaisesta ja britistä 3598 kuoli, 7104 haavoittui. Saksalaisten tappiot olivat 20000 kuollutta ja haavoittunutta, 4000 sotavankia. Englantilaiset pitivät Vimyn harjanteen silloinkin, kun saksalaiset onnistuivat käynnistämään suuren rintamaa siirtäneen hyökkäyksen.
