Virveli
Wikipedia
- Virveli on myös rumpusetin osa.
Virveli on kalastusväline, jolla kauempana kalastajasta olevaan vieheeseen tarttunut yksi tai useampi kala tai muu vedenelävä saadaan tuotua kalastajan ulottuville. Virveliä käytetään usein myös vieheen saamiseksi pyyntipaikalle. Virveli koostuu kolmesta osasta, kelasta, vavasta ja siimasta.
Kelat jaetaan yleensä kolmeen ryhmään: umpikeloihin, avokeloihin ja hyrräkeloihin. Umpikelassa siima keriytyy kotelon sisällä olevaan vavansuuntaiseen puolaan. Avokelassa siimaa keräävä puola taas on avoin, kuten myös hyrräkelassa, jossa puola on kuitenkin vapaan nähden vaakasuoraan.
Vapa on käyttötavasta riippuen yleensä 3-15 jalkaa pitkä, enemmän tai vähemmän jäykkä riuku. Vavassa voi olla muotoiltu paikka (umpi)kelalle. Siimaa varten vavassa on ohjainrenkaita, joiden koko pienenee kohti vavan kärkeä.
Tunnettu virvelinkelamerkki on ruotsalainen Abu.
[muokkaa] Heittokalastus virvelillä
Virvelillä heittokalastetaan seuraavasti:
- kelan jarru painetaan pohjaan, jolloin siima lukittuu eikä uistin liiku (tipahda maahan)
- virvelin vapa viedään taka-asentoon heiton vauhdinottoa varten
- virvelin vapaa heilautetaan voimakkaasti eteenpäin
- sopivalla hetkellä [1] kelan jarru irrotetaan, jonka jälkeen uistin lentää kauas purkaen siimaa kelalta
- uistimen annetaan upota veteen sopivalle syvyydelle
- kelataan hitaasti siimaa takaisin kelaan
Tätä toimenpidesarjaa toistetaan niin kauan kunnes tapahtuu jotain seuraavaa:
- virvelöijä väsyy kalastukseen
- uistin tarttuu pohjaan kiinni (yleensä johonkin uppopuuhun tai vesistössä olevaan kiinteään jätteeseen)
- kala nappaa kiinni uistimeen
Kun kala nappaa uistimeen kiinni, aloitetaan kalan väsytys. Mitä suurempi kala on, sen enemmän se vaatii väsytystä. Ilman väsytystä vaarana on siiman katkeaminen, sillä kala alkaa vimmatusti tempoilemaan vastaan. Kalan väsytystekniikka on seuraava: välillä kelataan siimaa kelalle jolloin kala saadaan lähemmäs kalastajaa ja välillä kalalle annetaan siimaa kun se lähtee uimaan voimalla poispäin.
Kun kala on saatu lähelle kalastajaa (tai venettä), se voidaan nostaa haavilla. Nostovaihe on erityisen riskialtis kalan irtipääsylle. Kun kala on saatu maalle, se voidaan tainnuttaa puukalikan iskulla niskaan. Kala ei tempoile kuivalla silloin eikä mahdollisesti pääse takaisin veteen.
- ^ Kelan jarrun sopiva vapautushetki on optimi uistimen liikkeen nopeudesta ja heittokulmasta ballistiikan sääntöjen mukaan. Tarkoitus on saada uistin mahdollisimman pitkälle tai mahdollisimman tarkasti johonkin kohteeseen.
