Voluntarismi
Wikipedia
Voluntarismi (lat. voluntas, "tahto", "halu"; myös "mielivaltaisuus") on filosofinen koulukunta, joka pitää tahtoa eli pyrkimistä ihmisen ymmärryksen perustana (epistemologinen voluntarismi, vastakohtana intellektualismille ja emotionalismille), kaiken kaikkein syvimpänä olemuksena ja koko maailman syynä (metafyysinen voluntarismi) ja/tai ihmisen psyykkisenä peruskykynä, jossa ajattelu ja tunteet kuuluvat tahdolle (psykologinen voluntarismi).
Termin voluntarismi esitteli filosofiseen kirjallisuuteen ensimmäisenä Ferdinand Tönnies ja sitä ovat käyttäneet erityisesti Wilhelm Wundt ja Friedrich Paulsen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Keskiajan voluntarismi
Keskiajan filosofian voluntarismi yhdistetään ennen kaikkea Johannes Duns Scotukseen. Sen katsotaan painottaneen Jumalan tahtoa ja ihmisen tahdon vapautta.
[muokkaa] Metafyysinen voluntarismi
Metafyysisen voluntarismin keskeinen toimija on ollut Arthur Schopenhauer. Hänen ajattelussaan tahto ei ole järjellinen, vaan enemmänkin irrationaalinen, hyödytön ja synkkä vietti, johon nähden äly muodostaa toissijaisen ilmiön. Tahto oli hänen mukaansa kaiken olemassaolon ydin ja luonto.
Tämä määrittely on vaikuttanut muiden muassa Friedrich Nietzscheen (tahto valtaan), Eduard von Hartmanniin, Sigmund Freudin ja elämänfilosofiaan.
[muokkaa] Politiikka
Politiikassa ja taloustieteessä voluntarismi on ajatus siitä, että ihmisten välisten suhteiden tulisi perustua yhteistyöhön ja luonnolliseen lakiin poliittisen pakon sijaan.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Internet Encyclopedia of Philosophy: Voluntarism (englanniksi)
