10. Divisioona (jatkosota)
Wikipedia
10. Divisioona oli jatkosodan aikainen suomalainen yhtymä, jonka perustamisesta vastasi Päijänteen Sotilaslääni, johon kuuluivat Päijänteen ja Suur-Saimaan suojeluskuntapiirit.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Varustaminen
Divisioona pyrittiin varustamaan määrävahvuuksien mukaisesti, joka suurelta osin onnistuikin puolustusvoimien parantuneen kalustotilanteen johdosta. Joiltain osin määrävahvuuksia ei kuitenkaan saavutettu.
[muokkaa] Yksiköt
- JR 1
- JR 22
- JR 43
- Kev.Os.12
- KTR 9
- Rask.Psto 25
- Pion.P 26
- VP 29
[muokkaa] Komentaja(t)
- eversti Johannes Sihvo
[muokkaa] Kesä 1941
Yleistilanteen kiristyessä Euroopassa aloitettiin kesäkuun alussa Suomen armeijan saattaminen sodan kannalle. Kutsu ylimääräisiin harjoituksiin annettiin 17. kesäkuuta 1941. Aluejärjestö perusti kenttäarmeijan rungon ensimmäisenä liikekannallepanopäivänä 18. kesäkuuta jolloin sotilaspiirit muodostivat alueillaan divisioonat. Päijänteen sotilaslääni perusti vajaan 10. Divisioonan joka siirrettiin vajaan viikon kuluessa keskitysalueelleen rajan pintaan. Siellä siihen liitettiin siihen kuuluvat suojajoukkojen osat ja tykistö. Karjalan Armeijassa suoritettiin 29. kesäkuuta järjestelyjä jolloin V Armeijakunta lakkautettiin jolloin sen rippeet liitettiin 10. Divisioonaan joka toimi IV Armeijakunnan alaisuudessa. Uusi muutos tuli 25. heinäkuuta jolloin divisioona irrotettiin IV Armeijakunnasta. Ylipäällikkö alisti 10. Divisioonan II Armeijakunnalle. Se lähti liikkeelle 5. elokuuta summittaisena tavoitteenaan Käkisalmi. Ensimmäiseen iltaan mennessä se oli päässyt etenemään noin 10 kilometriä. Laatokan se saavutti 9. elokuuta jolloin saatiin katkaistua Käkisalmen ja Hiitolan välinen maantie. Tällä voitiin estää venäläisten joukkojen siirtyminen Kannaksen suuntaan. Seuraavaksi siirryttiin Käkisalmen ja Räisälän suuntaan.
[muokkaa] 1944
Neuvostoliiton aloitettua 9. kesäkuuta 1944 suurhyökkäyksensä Kannaksella oli 10. D sijoitettuna Valkeasaareen. Sen asemat olivat maasto-olosuhteista johtuen heikosti varustetut ja kun neuvostoliittolaiset aloittivat niiden järjestelmällisen tuhoamisen tykistöllään se aiheutti järkytyksen suomalaisessa 10. divisioonassa. Se joutui välittömästi sitomaan reservinsäkin taisteluun. Suurimman ryöpytyksen sai kohdata everstiluutnantti Viljasen komentama Jalkaväkirykmentti 1. Aseet ja miehet hautautuivat alueella pölyävään hiekkaan. Vielä saman päivän iltanakaan ei suomalaisten puolella ymmärretty suurhyökkäyksen alkaneen vaikka sillä ei ollut enää reservejäänkään. Vaikka läpimurto oli vain ajan kysymys, mitään ilmoitusta Päämajaan ei lähetetty. Illalla divisioonan komentaja kenraalimajuri Jussi Sihvo jopa kieltäytyi ottamasta edes yhteyttä IV armeijakunnan komentajaan Taavetti Laatikaiseen, vedoten myöhäiseen kellonaikaan. Seuraavana aamuna kello 5 aloitti neuvostoliiton joukot oloissamme ennenäkemättömän 135 minuuttia kestäneen tulivalmistelun johon otti osaa 3 000 tykkiä ja kranaatinheitintä. 10. D:n asemat murskaantuivat olemattomiin. Tilanne oli niin paha että suomalaisten joukot joutuivat vetäytymään Vammelsuu-Taipale-linjalle. Koska suuri osa vetotraktoreista ja hevosista oli muualla maatalous- tai linnoitustöissä menetettiin tässä yhteydessä vetokaluston puuttuessa 68 kenttätykkiä ja kymmenittäin uusia panssaritorjuntatykkejä.
