Aivopesu

Wikipedia

Aivopesu on pakottavien tekniikoiden soveltamista aivopesun kohteen uskomusten tai käyttäytymisen muuttamiseksi poliittisista tai uskonnollisista syistä. Ajattelun ja käyttäytymisen muutoksiin termin tarkoittamassa laajuudessa pystyvien tekniikoiden olemassaolo on kiistanalainen asia, josta syntyy ajoittain paljon väittelyä.

Aivopesun käsitteen teki tunnetuksi journalisti Edward Hunter vuonna 1951. Korean sodassa vangitut amerikkalaissotilaat luopuivat yllättäen entisistä arvoistaan ja uskoivat syyllistyneensä keksittyihin sotarikoksiin. Tätä näkemystä aivopesun vaikutuksista on myöhemmin kritisoitu sodanjälkeisenä anti-kommunistisena propagandana. Steven Hassanin mukaan aivopesu kuuluu tilanteisiin, jossa uhri tietää olevansa vihollisen käsissä. Uhri voi vain alistua epäinhimilliseen kohteluun, jopa kidutukseen. Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelu CIA kokeili huumausaineiden (mm. LSD:n) vaikutusta ei-vapaaehtoisiin koehenkilöihin 1953-1963 yrityksenä muokata koehenkilöiden mielipiteitä ja käyttäytymistä. Kokeilu johti koehenkilö Frank Olsonin kuolemaan. ^[1]

[muokkaa] Henkinen kontrolli

Hassanin mukaan kulttien harjoittama henkinen kontrolli on hienovaraisempi järjestelmä. Uhrin persoonallisuus pyritään korvaamaan uudella, ryhmän mielen mukaisella identiteetillä, mutta fyysisen pakotuksen sijasta käytetään hypnoosin ja ryhmädynamiikan keinoja. Uhri pitää manipuloijia ystävinään, joten hän ei osaa varautua. Manipuloijat ohjaavat uhrin valintoja haluamaansa suuntaan, mutta uhri on tietämätön prosessista.

[muokkaa] Henkisen kontrollin elementit

Henkinen kontrolli sisältää neljä elementtiä, jotka vaikuttavat toisiinsa. Jos esimerkiksi ihmisen käytös muuttuu, muuttuvat myös hänen tunteensa ajattelunsa, koska ihminen pyrkii välttämään tekojensa ja ajatustensa välistä ristiriitaa. Tämän kognitiivisen dissonanssin teorian muotoili psykologi Leon Festinger.

[muokkaa] Käytöksen valvonta

Uhrin täytyy pukeutua, syödä, työskennellä, jne. kuten ryhmä haluaa.

[muokkaa] Ajattelun valvonta

Uhrin täytyy oppia yhteisön oppirakennelma ja vaimentaa epäilynsä kulttia kohtaan. "Syntistä" mieltä hallitaan ajattelun pysäyttämistekniikoilla.

[muokkaa] Tunteiden valvonta

Syyllistämällä ja pelottelulla uhri saadaan pitämään kultin kannalta kielteiset ajatukset kurissa. Uhria voidaan myös estää jättämästä ryhmää, kertomalla, ettei sen ulkopuolella ei ole toivoa pelastuksesta.

[muokkaa] Informaation valvonta

Kultin kannalta haitallista tietoa ei kerrota jäsenille. Kultti jakaa tiedon ulkomaailmasta omien julkaisujensa kautta.

[muokkaa] Henkisen kontrollin 3 vaihetta

[muokkaa] Sulattaminen

Uhrin "vanha minä" nujerretaan heikentämällä hänen puolustuskykynsä, esim. valvottamalla tai syöttämällä hänelle jatkuvasti tunteisiin vaikuttavaa materiaalia. Lopulta uhri antaa periksi ja sopeutuu oppeihin.

[muokkaa] Muuttaminen

Uhrille syötetään uusi käsitys itsestä, ja uusi tapa ajatella, tuntea ja käyttäytyä. Sulattamisvaiheen tekniikat ovat edelleen käytössä. Ulkopuolisesta maailmasta annetaan huono kuva, kultin yhteisöä väitetään paremmaksi paikaksi. Kultin oppeja paljastetaan sitä mukaa, mitä uhri niitä hyväksyy. Kielteisesti suhtautuvia saatetaan erottaa kultista.

[muokkaa] Uudelleen jäädyttäminen

"Uusi minä" vakiinnutetaan. Entisen elämän hyviä puolia vähätellään. Mikäli vanhat kiinnostuksen kohteet ja erityistaidot ovat kultin kannalta haitallisia, ne hylätään. Ryhmä on uhrin uusi perhe. Jäsen saattaa joutua luovuttamaan omaisuutensa kultille, jolloin poislähteminen on sekä psyykkisesti että taloudellisesti vaikeaa.