Andrei Saharov
Wikipedia
Andrei Dmitrijevitš Saharov (Андре́й Дми́триевич Са́харов, s. 21. toukokuuta 1921, Moskova – 14. joulukuuta 1989) oli neuvostoliittolainen ydinfyysikko, toisinajattelija ja ihmisoikeusaktivisti. Saharov osallistui Neuvostoliiton ydinaseohjelmaan ja hänen osuutensa vetypommin kehittämisessä oli huomattava.
Saharov sai Nobelin rauhanpalkinnon 1975, mutta häntä ei päästetty matkustamaan joten hän ei voinut hakea palkintoa. Hänet myös määrättiin vuosien sisäiseen karkotukseen Gorkiin.
Neuvostoliiton viimeinen johtaja Mihail Gorbatšov kumosi karkotuksen 1986. Saharov valittiin maaliskuussa 1989 uuteen yleisliittolaiseen kansanedustajien kongressiin, jossa hän toimi muutaman kuukauden ennen kuolemaansa sydänkohtaukseen.
| Nobelin rauhanpalkinto 1951–1975 |
|---|
|
1951: Jouhaux | 1952: Schweitzer | 1953: Marshall | 1954: YK:n pakolaisapujärjestö | 1957: Pearson | 1958: Pire | 1959: Noel‑Baker | 1960: Lutuli | 1961: Hammarskjöld | 1962: Pauling | 1963: Punainen Risti | 1964: King | 1965: UNICEF | 1968: Cassin | 1969: Kansainvälinen työjärjestö ILO | 1970: Borlaug | 1971: Brandt | 1973: Kissinger, Le | 1974: MacBride, Sato | 1975: Saharov |
| Kaikki rauhanpalkinnon saajat 1901– • Rauhanpalkinnon saajat 1976–2000 • Rauhanpalkinnon saajat 2001– |
