Dag Hammarskjöld

Wikipedia

Dag Hammarskjöld

Dag Hjalmar Agne Carl Hammarskjöld kuuntele ääntämys^? (29. heinäkuuta 1905, Jönköping – 18. syyskuuta 1961) oli ruotsalainen diplomaatti, joka toimi YK:n toisena pääsihteerinä huhtikuusta 1953 kuolemaansa syyskuussa 1961 asti.

Dag Hammarskjöld eli lapsuutensa pääasiassa Uppsalassa. Hänen isänsä oli Ruotsin pääministerinä 1914–1917 toiminut Hjalmar Hammarskjöld. Vuonna 1951 Hammarskjöldistä tuli hallituksen salkuton ministeri. Hän ei koskaan liittynyt mihinkään poliittiseen puolueeseen. Kun Trygve Lie erosi pääsihteerin paikalta 1953, turvallisuusneuvosto päätti ehdottaa häntä pääsihteeriksi ja yleiskokous valitsi hänet virkaan huhtikuussa 1953.

Hammarskjöld toimi virassaan useiden konfliktien sovittelijana. Hän yritti neuvotella ratkaisusta Israelin ja arabivaltioiden välillä. 1956 hän matkusti Kiinaan neuvottelemaan 15 amerikkalaisen lentäjän vapauttamisesta. Samana vuonna hän perusti United Nations Emergency Forcen (UNEF). Hän oli mukana selvittämässä Suezin kriisiä 1957, ja matkusti 1960 neljästi Kongoon. Hänen ehdotuksensa rauhanturvajoukkojen lähettämisestä maahan kaatui Neuvostoliiton vastustukseen.

Syyskuussa 1961 Hammarskjöld oli matkalla neuvottelemaan Kongoon selvittääkseen Moise Tshomben ja YK:n joukkojen välillä tapahtuneita taisteluita. Häntä kuljettanut lentokone joutui onnettomuuteen syyskuun 17. ja 18. päivän välisenä yönä ja kone tuhoutui lähellä Ndolaa, Pohjois-Rhodesiassa (nykyisen Sambian alueella). Hammarskjöld ja 15 muuta katosivat. Onnettomuuden syystä kiistellään edelleen. Yhden näkemyksen mukaan eteläafrikkalainen palkkasoturi olisi ampunut hänet. ^[1]

Hammarskjöldille myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto jälkikäteen 1961.

[muokkaa] Katso myös

Patrice Lumumba

[muokkaa] Lähteet

↑ Yleisradio: Väite: Palkkasoturi ampui Dag Hammarskjöldin 26.3.2007 [1]

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta Dag Hammarskjöld.

Nobelin rauhanpalkinto 1951–1975

1951: Jouhaux \| 1952: Schweitzer \| 1953: Marshall \| 1954: YK:n pakolaisapujärjestö \| 1957: Pearson \| 1958: Pire \| 1959: Noel‑Baker \| 1960: Lutuli \| 1961: Hammarskjöld \| 1962: Pauling \| 1963: Punainen Risti \| 1964: King \| 1965: UNICEF \| 1968: Cassin \| 1969: Kansainvälinen työjärjestö ILO \| 1970: Borlaug \| 1971: Brandt \| 1973: Kissinger, Le \| 1974: MacBride, Sato \| 1975: Saharov

Kaikki rauhanpalkinnon saajat 1901– • Rauhanpalkinnon saajat 1976–2000 • Rauhanpalkinnon saajat 2001–