Henry Kissinger

Wikipedia

Henry Alfred Kissinger (syntyjään Heinz Alfred Kissinger, s. 27. toukokuuta 1923, Fürth, Saksa) on saksalaissyntyinen yhdysvaltalainen diplomaatti ja Yhdysvaltain ulkoministeri Nixonin ja Fordin kausilla 1973–1977 ja Nobelin rauhanpalkinnon voittaja. Kissinger oli tärkeä, mutta kiistelty Yhdysvaltojen ulkopolitiikan vaikuttaja vuosina 1969–1977. Hän aloitti liennytyspolitiikan ja neuvottelut strategisten aseiden rajoittamisesta ja loi yhteyden Kiinan kansantasavaltaan ja oli lopettamassa Vietnamin sotaa.

Vietnamin sodan rauhansopimus toi Kissingerille Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1973 yhdessä Pohjois-Vietnamin ulkoministeri Le Duc Thon kanssa.

Sisällysluettelo 1 Nuoruusvuodet ja opiskelu 2 Poliiitinen toiminta 3 Kirjallisuutta 4 Aiheesta muualla

[muokkaa] Nuoruusvuodet ja opiskelu

Kissinger oli syntyisin juutalaisperheestä, joutui muuttamaan Hitlerin juutalaisvainojen vuoksi 14-vuotiaana Yhdysvaltoihin vuonna 1938. Hän sai Yhdysvaltain kansalaisuuden 19. kesäkuuta 1943. Hän suoritti tutkinnon George Washington High Schoolissa. Palveli Yhdysvaltain maavoimissa kapteenina. Hän on suorittanut BA akateemisen tutkinnon tieteessä ja taiteessa korkeimmilla arvosanoilla Harvardin yliopistossa vuonna 1950. Filosofian tohtoritutkinnot MA, Ph.D vuonna 1952 ja 1954. Hän oli poliittiseltaan vakaumukseltaan liberaali republikaani. Hänestä tuli kuvernööri Nelson Rockefellerin neuvonantaja. Richard Nixonin presidenttivaalin voiton jälkeen, hän pääsi Nixonin Kansallisen turvallisuuden neuvonantajaksi.

[muokkaa] Poliiitinen toiminta

Kissinger oli Nixonin Kansallisen turvallisuuden neuvonantajana (ulkopoliittisena neuvonantajana) 1969–1973. Nixonin ulkoministerinä hän oli v. 1973–1974. Hän oli myös presidentti Gerald Fordin ulkoministerinä 1974–1977.

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Seymour Hersh, The Price of Power: Kissinger in the Nixon White House. 1983

[muokkaa] Aiheesta muualla

• "Henry Kissinger, valtiomies vai sotarikollinen?"
• ICAI (International Campaign Against Impunity)

Nobelin rauhanpalkinto 1951–1975
1951: Jouhaux | 1952: Schweitzer | 1953: Marshall | 1954: YK:n pakolaisapujärjestö | 1957: Pearson | 1958: Pire | 1959: Noel‑Baker | 1960: Lutuli | 1961: Hammarskjöld | 1962: Pauling | 1963: Punainen Risti | 1964: King | 1965: UNICEF | 1968: Cassin | 1969: Kansainvälinen työjärjestö ILO | 1970: Borlaug | 1971: Brandt | 1973: Kissinger, Le | 1974: MacBride, Sato | 1975: Saharov
Kaikki rauhanpalkinnon saajat 1901– • Rauhanpalkinnon saajat 1976–2000 • Rauhanpalkinnon saajat 2001–

Tämä Yhdysvaltoihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.