Australiankelpie
Wikipedia
| Australiankelpie | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa | Australia |
| Määrä | Suomessa hieman yli 200 |
| Rodun syntyaika | 1800-luvun lopulla |
| Alkuperäinen käyttö | lampaiden paimennus |
| Nykyinen käyttö | |
| Elinikä | |
| Muita nimityksiä | kelpie |
| FCI-luokitus | ryhmä 1 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | |
| Säkäkorkeus | uros 46–51 cm ja narttu 43–38 cm |
| Väritys | musta, punainen, vaaleanruskea, suklaanruskea, savunsininen tai ns. merkkivärinen |
Australiankelpie on ominaisuuksiltaan tyypillinen paimenkoira, kevyt, ketterä ja notkea. Rotu on melko harvinainen Suomessa. Rodun erikoisuutena mainitaan sen kyky liikkua lammaslauman päällä lampaan selästä toiseen hyppimällä. FCI:n roturyhmittelyssä australiankelpie kuuluu ryhmään 1 (lammas- ja karjakoirat).
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö
Uroksen säkäkorkeus on 46–51 cm ja nartun 43–48 cm. Australiankelpie on notkea, toimelias, hyvärakenteinen, hyväkuntoinen ja lihaksikas koira, jolla on joustavat raajat. Se kykenee työskentelemään väsymättä eikä ole millään lailla hento. Koira on suoraselkäinen, lantio keskipitkä. Pää on leveä ainoastaan korvien väliltä, kuono vähän kalloa lyhyempi. Koiran silmät ovat mantelinmuotoiset, ilme valpas. Korvat ovat pystyt, terävät ja kaukana toisistaan. Häntä on levossa riippuva, liikkeessä kohoaa hieman.
Karvoitus on melko lyhyttä ja kaksinkertaista, vedenkestävyys huippuluokkaa. Australiankelpie on väriltään musta, musta ruskein merkein, punainen, punainen keltaisin merkein, fawn, suklaanruskea tai savunsininen. Karvapeite on helppohoitoinen.
[muokkaa] Luonne ja käyttäytyminen
Kelpien täytyy olla luonteeltaan valpas ja jatkuvasti tarkkaavainen sekä väsymättömän työteliäs. Rotu ei ole laiskan omistajan koira. Luontaisen paimennusvaiston puuttuminen on vakava virhe. Koira on ihmisille ystävällinen, mutta paimennuksessa hyödyllistä terävyyttä esiintyy. Kelpiellä on saavutettu menestystä tottelevaisuuskokeissa ja agilitykilpailuissa sekä palveluskoirakokeissa.
Australiankelpietä pidetään eräänä älykkäimmistä koiraroduista. Se on nopea oppimaan, ja paimenkoirana se reagoi hyvin herkästi kouluttajan pienimpiinkin eleisiin. Kelpie jaksaa työskennellä tuntikausia ja sillä on yleensä hyvin korkea työskentelymotivaatio.
[muokkaa] Alkuperä
Australialaiset lampaankasvattajat huomasivat jo varhain, että pitkäturkkiset eurooppalaiset paimenkoirat soveltuivat huonosti mantereen kuivaan ja kuumaan ilmastoon. Niinpä he jalostivat oman koirarodun pitämään suuret lammaslaumat koossa ja avustamaan laumojen kuljettamisessa. Rodun kantakoirana oli kelpie-niminen narttu, joka voitti vuonna 1872 ensimmäiset Australiassa järjestetyt paimennuskokeet.
Suomeen ensimmäinen australiankelpie saapui 1976. Nykyään Suomessa on hieman yli 300 australiankelpietä sekä joitain rekisteröimättömiä ns. working kelpie -tyyppisiä koiria, jotka työskentelevät maatiloilla paimenina. Kelpien rekisteröintimäärät ovat pysyneet tasaisen alhaisina (noin 20–30 kpl / vuosi) koko 2000-luvun ajan.
[muokkaa] Terveystilanne
Australiankelpieiden terveystilanne on hyvä. Jalostukseen käytettäviltä koirilta seurataan yleisimmin lonkkia sekä lisäksi kyynärniveliä, silmiä ja polvia. Lonkkaniveldysplasiaa ei rodulla juurikaan esiinny.
[muokkaa] Lähteet
- Tapio Eerola: Suomen koirarodut. Kustannusosakeyhtiö Tammi 1997. ISBN 951-31-1014-1 sid.
