Brasilialainen jujutsu

Wikipedia

Brasilialainen Jujutsu on brasilialaisen Helio Gracien perinteisten jujutsu- ja judotekniikoiden pohjalta kehittämä kamppailu- ja itsepuolustuslaji. Brasilialainen Jujutsu painottuu erilaisiin maassa käytäviin kamppailutekniikoihin. Tyypillisessä ottelussa vastustaja pyritään viemään mahdollisimman pian maahan, jossa ottelu lopetetaan lukolla tai kuristuksella.

Laji myös tunnetaan nimellä Gracie Jiu-jitsu, Gracien suvun mukaan nimettynä.

[muokkaa] Historia

Gracien suvun historia Brasiliassa alkoi, kun George Gracie muutti aikanaan Skotlannista Brasiliaan. Hänen poikansa Gastão oli poliitikko Brasiliassa 1900-luvun alussa. Gastãolla oli avustajanaan jujutsu- ja judomestari Mitsuo Maeda, joka opetti japanilaista ju-jutsua Gastãon pojalle Carlosille, joka taas opetti oppimansa veljilleen. Helio Gracie, joka oli veljeksistä pienin ja kevyin, joutui kehittämään tekniikoita, koska ei saanut tekniikoita toimimaan isommille vastustajille. Näin alkoi kehittyä Brasilialainen Jujutsu, jonka pääkehittäjinä toimi Gracien perhe.

Brasilialainen Jujutsu tuli maailmankuuluisaksi kun 1990-luvun puolivälissä Helio Gracien poika, vain 84 kg painava Royce Gracie, voitti ylivoimaisesti kaikki vastustajansa ensimmäisessä, toisessa ja neljännessä Ultimate Fighting Championship-turnauksessa. Vaikka osa vastustajista olivat huomattavasti häntä isokokoisempia, Roycen taktiikka oli pakottaa vastustajansa mattokamppailuun, ja saada heidät luovuttamaan joko kuristukseen tai lukkoon. Myös myöhemmin Brasilialaisen Jujutsun edustajat ovat pärjänneet hyvin erilaisissa vapaaottelukilpailuissa. Toisaalta tilannetta on tasoittanut se, että muutkin, Gracieiden menestyksen nähtyään, ovat ruvenneet harjoittelemaan aiemmin aliarvioituja mattotekniikoita.

Suomeen laji rantautui vuonna 1997, kun Helsingin ju-jutsuklubilla järjestettiin viikonloppuleirejä Hokutoryu ju-jutsun harrastajille. Ohjaajina toimivat brasilialaiset Alexandre Paiva ja Roberto Mirenda sekä myöhemmin Fabio Gurgel.

[muokkaa] Säännöt

Brasilialaisen jujutsun harjoittelu on perinteisesti jakautunut kolmeen osaan: itsepuolustus, vapaaottelu ja Tournament, eli kilpailu jossa on säännöt ja pistelasku. Ottelu päättyy joko pistevoittoon tai toisen ottelijan luovutukseen (lukko tai kuristus), tajuttomuuteen (kuristus) tai tuomarin keskeytykseen (loukkaantuminen, diskvalifiointi).

Pisteitä saa seuraavasti:

2 pistettä: Alasvienti, käännöt alta päälle, polvi vatsan päällä.

3 pistettä: Guardin ohitus.

4 pistettä: Mount-, backmount-, backgrab-positiot.

Ottelussa on kiellettyä kaikenlainen lyöminen ja potkiminen, pureminen, hiuksista vetäminen, sormien työntäminen silmiin tai nenään, sukuelinten tahallinen vahingoittaminen, doping-aineiden käyttö, polven kiertoa aiheuttavat jalkalukot (esim. heel hook) ovat kiellettyjä alempien vöiden otteluissa - sen sijaan suorat jalkalukot ovat sallittuja.

Säännöt englanniksi

[muokkaa] Asu ja vyöjärjestelmä

Brasilialaisessa Jujutsussa, niin kuin monessa muussakin kamppailulajissa, käytetään gi:tä. Gi saa olla väriltään sininen, valkoinen tai musta, muttei sekoitettuna (esim. mustat housut ja valkoinen takki).

Brasilialaisessa Jujutsussa on myös kaksi erilaista vyöjärjestelmää: aikuisille ja junioreille. Kuhunkin värivyöarvoon täytyy suorittaa 4 kappaletta natsoja, ennen kuin on mahdollista edetä seuraavaan vyöarvoon. Brasilialaisessa Jujutsussa ei yleensä järjestetä erillisiä vyökokeita, vaan vyöarvoja myönnetään yleisen teknisen osaamisen ja kamppailutaidon perusteella.

Junioreiden vyöarvot (15-vuotiaasta alaspäin)