Bruno Latour

Wikipedia

Bruno Latour (s. 1947, Beaune, Ranska) on tämän hetken tunnetuin tieteen- ja teknologiantutkimuksen (STS, science and technology studies) edustaja. Bruno Latour toimii politiikan tutkimuksen professorina Pariisin Sciences Po -instituutissa. Koulutukseltaan hän on filosofi ja antropologi. Latour on julkaissut myös humanististen tieteiden ja sosiaalitieteiden perinteeseen nojaavia tekstejä. 2000-luvulla hän on keskittynyt tieteen antropologiaan ja sosiaaliteorian kehittämiseen. ^[1]

Bruno Latour on kehittänyt yhdessä Michel Callonin ja John Law'n kanssa toimijaverkkoteorian, ANT (actor-network tehory). Latour ja Callon julkaisivat yhteistyössä Pandore-ilmaisjakelulehteä, joka sisälsi tieteellisiä artikkeleja liittyen tieteentutkimukseen, teknologian etnologiaan, tieteensosiologiaan ja kognitiiviseen psykologiaan. Latour ja Callon kirjoittivat lehteensä usein salanimillä ja toisinaan jopa kritisoiden omia tekstejään saadakseen aikaan tieteellistä keskustelua.

[muokkaa] Käsitteitä

Adriane: Arianen lanka on Bruno Latourin tutkimuksen tekemisen käytäntö, joka toimii kuten verkosto. Ariadnen lanka sitoo yhteen tarinoita "hennosti" ja "saumattomasti" ja se mahdollistaa tutkijan luovinnan eteen- ja taaksepäin.
Aktantti: tulee sanoista ACTANT TECHNOLOGY (~osallinen ja toimelias teknologia). Aktantti on toimija, joka toimii ja johon muut liittävät toimintoja. Aktantit tuottavat ja ylläpitävät tieteellisiä erotteluja (esim. tiedollinen/ei-tiedollinen, sosiaalinen/tekninen). Bruno Latour pitää näitä erotteluja esteenä tutkimuskohteen ymmärtämiselle, eikä katso niiden olevan relevantteja selitysresursseja tutkimuksessa. Latour kuitenkin tähdentää, että aktantteja on syytä seurata, mutta ne tulisi ottaa vastaan sellaisina kuin ne ovat eikä pyrkimyksenä saisi olla niiden oikeaksi todentaminen. Tutkijalla ei saa olla liikaa ennakkokäsityksiä, vaan hänen on opittava yhteiskunnasta tutkimiltaan aktanteilta.
ANT: (Actor-Network Theory) tarkoittaa Latourin toimijaverkkoteoriaa. ANT on käsitteistö ja ontologia tutkimuskohteen kuvausta ja analyysia varten. Käsitteistön avulla Latour pyrkii vapautumaan yhteiskuntatieteiden luomista yhteiskuntamalleista ja jaotteluista. Yhteiskunta toteutuu ANT:in mukaan kaikkien toimijoiden yrityksissä määrittää sitä. Keskeinen osa toimijaverkkoteoriaa ovat ns. aktantit, jotka ovat attribuoidun kyvyn omaavia olioita/toimijoita (esim. yritykset, mikrobit, kansanliikkeet, henkilöt…). Kollektiivi (Latourin yhteiskunta) koostuu aktanttien muodostamista verkostoista, joissa yleensä jokin aktantti toimii puhemiehenä/edustajana. Aktantteja voidaan myös luoda ja muokata muiden aktanttien itsekkäiden tarpeiden mukaan, jota Latour kutsuu kääntämiseksi.
Hybridi: Hybridillä Bruno Latour tarkoittaa anomaalisia ihmisen ja ei-ihmisen liitoksia, joista on mahdoton sanoa, onko niissä toimijana ”ihminen”, ”luonto” vai ehkä ”teknologia”. Tällaisia hybridejä ovat niin hiv-virus, otsonikato kuin hullun lehmän tautikin. Nämä ovat yhtä aikaa sekä ihmisen aiheuttamia, inhimillisiä, mutta myös luonnollisia, koska eivät ole täysin inhimillisen toimijan synnyttämiä.
Kollektiivi: Bruno Latour on korvannut käsitteen yhteiskunta termillä kollektiivi. Käyttämällä kollektiivin käsitettä, hän haluaa korostaa sitä, että ihmisten yhteisyys ei ole jotain, joka voitaisiin nähdä ilmiöiden takana tai niiden perustana: yhteiskunta ei selitä mitään, se on itse selitettävä. Yhteiskunta on Latourille suppeampi käsite kuin kollektiivi. Yhteiskunta tarkoittaa vain kollektiivin yhtä, yhteiskuntatieteiden tutkimaa, osaa. Yhteiskunnallisuus syntyy ihmisten, esineiden, tekniikoiden, ideoiden ja toimintojen aktiivisesta kokoon panemisesta. Sana kollektiivi sanassa kaikuu ranskan verbi collecter, joka merkitsee haalimista, keräämistä ja kokoamista. Näin kollektiivi on liikkuva suhteiden verkko, joka ei ole yksinkertaisesti ”inhimillinen” mutta ei ”luonnollinenkaan”.
Kääntäminen: Bruno Latour puhuu kääntämisestä kun uusia aktantteja syntyy ja olemassa olevat aktantit muokkaantuvat. Aktantit pyrkivät käännöksien avulla muokkaamaan toimintaympäristöään, mutta käännös voi onnistua vain jos muut aktantit ovat halukkaita muuttumaan. Näin ollen aktanttien välillä on jatkuva kamppailu niiden yrittäessä värvätä muita verkostoonsa vahvistaakseen sitä.
Luonto-kulttuuri: Modernina oleminen (tai pysyminen) vaatii että pidämme erillään ”käännösprosessin” ja ”puhdistusprosessin”. Puhdistusprosessi muodostaa kahdenlaisia ontologisesti täysin erillisiä alueita: yhtäältä inhimillisten olentojen ja toisaalta ei-inhimillisten olioiden alueet(kulttuuri/luonto). Ilman käännösprosessia ja sen muodostamia uuden tyyppisiä olioita, luonnon ja kulttuurin hybridejä, puhdistusprosessi olisi hedelmätöntä ja tarkoituksetonta. Ilman puhdistusprosessia käännösprosessin toiminta taas hidastuisi, rajoittuisi tai kävisi jopa mahdottomaksi. Tästä johtuen Latourin toteamus nykyhetkestä, ”Luonto ja kulttuuri kirnutaan yhdeksi mössöksi joka päivä”, johtaa siihen tilanteeseen, että puhdistusprosessi ei toimi ja näin ollen käännösprosessin toiminta rajoittuu tai muuttuu jopa mahdottomaksi. Tämän vuoksi voimme todeta, että ”Emme ole koskaan olleet moderneja.”
Paikallinen tieto: Latourin Laboratory Lifen (la Vie de laboratoire : la Production des faits scientifiques, Bruno Latour & Steve Woolgar, 1986) mukaan laboratorion tuottama tieto kantaa aina mukanaan syntymäpaikkansa idiosynkraattisia piirteitä. Kaksi piirrettä on erityisen keskeisiä. Ensinnäkin tieto, jos se sellaista on, pätee ensijaisesti vain laboratorion erityislaatuisissa olosuhteissa. Tieteelliset faktat vaativat elääkseen aivan erityiset olosuhteet. Toiseksi, tuotettujen tietoväittämien arvioinnissa kysymyksillä kuka, missä ja millä välineillä on olennainen sija. Tietoa ei voi arvioida tuntematta sen syntytapaa ja arvioimatta sen tuottaneita tahoja. Nämä molemmat ajatukset sotivat perinteistä, tieteellistä tietoa yleisenä ja persoonattomana pitävää tietonäkemystä vastaan.
Symmetriaperiaate: Bruno Latour erottuu muista tieteentutkijoista ANT (actor-network tehory) käsitteistöllä ja ontologialla sekä yleistetyksi symmetriaksi nimitetyllä metodologisella periaatteella. Periaate kieltää tutkijaa selittämästä tiedettä tai teknologiaa Luonnolla tai Yhteiskunnalla. Latourille kausaalinen selittäminen on syyttämistä ja vastuullisten etsimistä. Ainoa selittämisen tapa on arvovapaa kuvaus, joka sisältää kaikki prosessiin osallistuneet inhimilliset ja ei-inhimilliset toimijaosapuolet. Latour on kiinnostunut kaikesta. Hänelle tieteenalojen rajat ovat ymmärryksen ja kiinnostavan tutkimuksen este.
Teknotiede: Teknotiede yhdistää kaksi erilaista kehityspolkua omaavaa käsitettä teknologian ja tieteen. Myös se osa teknologiasta jota kehitetään tiedemaailman ulkopuolella yrityksissä, kotitalouksissa ja muualla kuuluu teknotieteeseen. Esimerkiksi naistutkimuksen edustajan Donna Haraway käyttämä termi teknotiede kuvaa muutosta tieteen ja teknologian välisen jaottelun häviämisessä ja tekee sen näkyväksi.
Toimijaverkko: on suomennos ranskalaisesta ilmaisusta acteur-reseau. Se kehitettiin tilanteisiin ja ongelmiin, jossa tavalliset sosiaaliset säännönmukaisuudet eivät näytä pätevän. Michel Callon oli mukana laajassa projektissa sähköauton kehittämistä varten (VEL-projekti). Projekti oli hyvin suunniteltu ja sähköauton edistyminen vaikutti selvältä.Kuitenkin satunnaisilta tuntuvista syistä johtuen hanke ei edennytkään toivotusti.Callon kehitti teorian tai oikeastaan tutkimusmenetelmän, jolla kaikki asiaan vaikuttavat tekijät saataisiin huomioitua. Mukaan tulivat sekä inhimilliset että ei-inhimilliset kyseiseen asiaan kuuluvat seikat. Ihmiset eivät ole siinä subjekteja ja esineet objekteja, vaan ne asetetaan samalle viivalle tietyssä asiayhteydessä. Olennaista toimijaverkkoajattelussa on kaikkien em. tekijöiden asettaminen samojen tutkimusmenetelmien alaisiksi. Sähköauton kohdalla esim. tietyt tekniikat määrittelevät projektin kokonaisuutta samalla tavoin kuin siihen osallistuvat ihmisetkin.
Ulkopuolisuus: on yksi tieteentutkimusta käsittelevän julkaisun Laboratory Life (la Vie de laboratoire : la Production des faits scientifiques, Bruno Latour & Steve Woolgar, 1986) teemoista, joka on jäänyt Bruno Latourin myöhemmän tutkimuksen erityispiirteeksi. Latour ei pidä tarpeellisena jakaa pelkästään tutkimuskohteen ymmärrystä tieteellisessä tutkimuksessa, vaan pyrkii muodostamaan tutkimuskohteen toimintojen kuvaamiseen yleisen ja neutraalin sanaston. Hän pitää jaettua käsitteistöä jaettuina käsityksinä ja tällaista tutkimusta epäsymmetriansa vuoksi epäonnistuneena. Esimerkiksi myöhemmässä Pasteur-tutkimuksessaan, hän ei tutkinut historiallista henkilöä vaan kollektiivista (yhteiskunnallista) prosessi-ilmiötä - yhteispeliä joka muutti Ranskan.

[muokkaa] Teoksia

[muokkaa] Suomeksi

Emme ole koskaan olleet moderneja (Vastapaino, 2006 ) ISBN 978-951-768-193-3 [Nous n'avons jamais été modernes : Essai d'anthropologie symétrique, Paris, La Découverte, 1991]

[muokkaa] Ranskaksi

Bruno Latour les Microbes : Guerre et paix, Paris, Métailié, 1984
Bruno Latour et Steve Woolgar, la Vie de laboratoire : la Production des faits scientifiques, Paris, La Découverte, 1988
Bruno Latour, La Science en action, Paris, La Découverte, 1989
Bruno Latour, Aramis ou l'Amour des techniques, Paris, La Découverte, 1992
Bruno Latour, Petites Leçons de sociologie des sciences, Paris, Le Seuil, 1996
Bruno Latour, Politiques de la nature : Comment faire entrer les sciences en démocratie, Paris, La Découverte, 1999, 2004
Bruno Latour, Jubiler ou les Tourments de la parole religieuse, Paris, Les Empêcheurs-Le Seuil, 2002
Bruno Latour, la Fabrique du droit : Une ethnographie du Conseil d'État, Paris, La Découverte, 2002
Bruno Latour, Changer de société ~ Refaire de la sociologie, Paris, La Découverte, 2006

[muokkaa] Englanniksi

Bruno Latour, Pandora's Hope: Essays on the Reality of Science Studies, Cambridge, Mass., Harvard University Press, 1999
Bruno Latour, Rassembling the social- An introduction to Actor-Network Theory, Oxford, OUP, 2005