Clunyn liike
Wikipedia
Clunyn liike oli 900—1000 -luvuilla vaikuttanut katolisen kirkon reformiliike. Se syntyi Clunyn benediktiiniläisluostarissa keski-Ranskassa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Clunyn liikkeen tavoitteet
- Katolinen kirkko tuli saada vapaaksi maallisesta vallasta. Korkeiden kirkollisten virkojen (piispojen ja arkkipiispan virkojen) myynti (ns. simonia) haluttiin lopettaa.
- Pappien selibaatti tuli saada käytäntöön koko kirkon alueella.
- Paavin asemaa tuli nostaa ja hänestä tuli tehdä riippumaton maallisista hallitsijoista.
[muokkaa] Gregorius VII
Clunyn liikkeen tavoitteet pyrki toteuttamaan tarmokkaasti paavi Gregorius VII, joka oli paavina 1073—1085. Gregorius, jonka syntmänimi oli Hildebrand, oli toiminut Clunyn liikkeessä jo ennen paaviksi tuloaan mm. Nikolaus II:n tukijana. Hän pyrki osoittamaan paavin riippumattomuuden maallisista hallitsijoista julistamalla kirkollisia virkoja myyneen Saksan keisarin, Henrik IV:n pannaan. Ensin Gregorius VII näytti onnistuvan: Saksan ruhtinaat käyttivät pannaa tekosyynä kapinoidakseen keisaria vastaan, ja Henrik IV joutui lähtemään nöyryyttävälle matkalle Canossaan, Keski-Italiaan, jossa paavi oli turvapaikassaan tukijansa Toscanan kreivitär Matildan linnassa. Greogirus ja Henrik pääsivät lopulta sopuun, mutta Henrik IV kuitenkin petti sopimuksen saatuan Saksan haltuunsa. Lopulta Henrik ajoi Gregoriuksen pakoon Roomasta.
[muokkaa] Innocentius III
Parhaiten Clunyn liikkeen tavoitteet paavin aseman noston tapauksessa toteutti paavi Innocentius III, joka oli paavina 1198—1216. Hän sanoi olevansa "Kristuksen sijainen" maan päällä. Hän oli aikanaan Länsi-Euroopan hallitsija, joka muun muassa nöyryytti Englannin kuningasta, Juhana Maatonta. Juhana sai lisänimensä "Maaton" siitä, että hänen tuli nöyryyttävästi luovuttaa paavi Innocentius III:lle kaikki maansa. Paavi luovutti ne takaisin, mutta vain läänityksinä. (Juhana Maaton on Robin Hood -legendan paha kuningas Juhana, joka oli kuninkaana veljensä, hyvän Richard Leijonamielen oltua ensimmäisellä ristiretkellä)
Innocentius III:n jälkeen paavin asema romahti. Yksi tärkeä syy oli ristiretkien epäonnistuminen.
