Daimio

Wikipedia

Daimio eli daimyo oli japanilaisen lääninherran arvonimi 1100-luvulta 1800-luvulle. Sananmukaisesti se tarkoittaa suurta nimeä. Nimitystä käytetään joskus myös mahtisukujen päämiehistä. Shogun valittiin tyypillisesti daimioiden joukosta. Daimioiden määrä vaihteli, mutta keskimäärin heitä oli yhä aikaa noin 250 kappaletta ympäri Japania.

[muokkaa] Daimiot Edo-kaudella

Daimiot käyttivät vaatetuksessaan yleensä violettia väritystä. Vaalea ja tumma purppura muuttui tummaan tai vaaleaan vihreään, punaiseen ja lopulta mustaan. Vaatetuksen väri määritti kuinka korkeassa asemassa daimio oli. Kaikkein korkeimmissa arvoissa olevat daimiot luettiin jalosukuisiin.

Vuoden 1600 Sekigaharan taistelu aloitti Edo-kauden. Shogun Tokugawa Ieyasu järjesti vanhat klaanit ja provinssit (kuni) uuteen järjestykseen (han) riisintuotannon mukaan. Daimiotkin jaettiin kolmeen ryhmään. Jakoperusteena oli daimion suhde johtavaan Tokugawan sukuun. Shinpan-ryhmään laitettiin sukulaiset, fudait olivat olleet Tokugawan liittolaisia ja tozamat taasen suvun vihollisia. Vuoden 1800 aikoihin Japanissa oli 170 daimiota.

Shinpan daimioille annettiin laajat han-alueet johdettavakseen. Muutamalle fudai daimiolle annettiin suurehkot alueet, mutta useimmat saivat itselleen pieniä alueita. Fudait aseteltiin strategisesti puolustamaan kauppateiden alueita ja muita tärkeitä kohteita. Monet fudain daimiot saivat myös paikkoja Edon shoguniitissa ja jotkut saivat jopa rojun arvonimen. Fudain ja tozaman erona olivat juuri nämä hallinnosta tarjotut paikat. Tozamat eivät niitä saaneet.

Eräät tozama daimiot saivat itselleen laajoja alueita ja toiset olivat vain kuuluisia kuten Mori no Nagato, Shimazu no Satsuma, Date no Sendai ja Uesugi no Yonezawa. Shogun Tokugawa piti heitä uhkana ja mahdollisesti kapinoivina, mutta silti shogun-perheen ja tozamien välillä sidottiin hyviä avioliittoja.

Sankin kōtai-systeemin mukaan kaikki daimiot joutuivat viettämään joka toisen vuoden Edossa jättäen perheensä omille haneilleen. Tämä paransi daimioiden toiminnan vahtimista. Ajan myötä Tokugawat keksivät uusia järjestelmiä, millä daimiot pidettiin valvovan silmän alla. Heidät käskettiin osittain rahoittamaan julkisten teiden rakennusta eivätkä he saaneet rakentaa laivoja tai linnoituksia. Muitakin sotilaallisen voiman todisteita kiellettiin näyttämästä.

Valvontajärjestelmien ja ylenmääräisen rahanmenon vuoksi daimiot kääntyivät Tokugawan shogunaattia vastaan Meijin uudistuksessa. Uudistuksen jälkeen, vuonna 1869, daimiot ja kuget muodostivat uuden aristokraattisen luokan nimeltään kazoku.

Vuonna 1871 hanit kumottiin ja uudet aluejärjestelmät laadittiin ja daimioiden aikakausi oli virallisesti ohi.