Daniel-François-Esprit Auber

Wikipedia

Daniel-François-Esprit Auber (s. 29. tammikuuta 1782, k. Pariisissa 13. toukokuuta 1871) oli ranskalainen säveltäjä, joka tuli tunnetuksi ennen kaikkea oopperoidensa johdosta.

Auber syntyi Caenissä, Normandiassa. Hän oppi jo nuorena soittamaan useita instrumentteja, mm. ensimmäisen opettajansa, tirolilaisen säveltäjän Josef Alois Ladurnerin johdolla. Kaksikymmentävuotiaana hän matkusti Lontooseen viimeistelemään kauppaopintojaan. Palattuaan Ranskaan hän aloitteli säveltäjänuraansa mm. säveltämällä viulukonserton, jonka saama ylistys rohkaisi häntä koettamaan koomisen oopperan Julien uudelleensovitusta. Hän meni italialaisen säveltäjän Luigi Cherubinin oppiin kehittyäkseen oopperasäveltäjänä. Auberin yksinäytöksisen oopperan Le séjoir militairen saaman kylmänkiskoisen vastaanoton jälkimainingeissa säveltäjä kuitenkin jätti musiikin muutamaksi vuodeksi kokonaan. Asiat muuttuivat 1819 kun Auberin isä kuoli. Liiketoimet olivat myös menneet huonosti ja Auber päätti palata sävellystyöhön. Hän sai Cherubiniltä kolme librettoa sävellettäväksi. Oopperansa Le testament et les billets-doux samalta vuodelta ei räjäyttänyt pankkia, mutta säveltäjä ei lannistunut vaan palasi työhön. Seuraavana vuonna hänen säveltämästään kolminäytöksisestä La bergère châtelainestä oli tuleva ensimmäinen pitkässä menestysten ketjussa.

Vuonna 1822 säveltäjä ja libretisti Eugène Scribe aloittivat yhteistyön. Auberin suurin menestys tuli ooppera La muette de Portici vuonna 1828 - sen alkusoittoa, lauluja ja kuoro-osuuksia lauleskeltiin ympäri Eurooppaa. Duetto "Amour sacré de la patrie" otettiin vastaan uuden marseljeesin tavoin. Vuonna 1842 Auber valittiin Cherubinin seuraajaksi Pariisin konservatorion johtoon. Hän oli myös Légion d'honneur'n jäsen vuodesta 1825.