David Bowie
Wikipedia
David Bowie (oik. David Robert Jones, s. 8. tammikuuta 1947 Brixton, Lontoo) on brittiläinen rock-muusikko, näyttelijä ja taiteilija. Hänen uransa alkoi 1960-luvulla ja jatkuu edelleen. Bowien vaikutus populaarikulttuurin kehitykseen on ollut merkittävä niin musiikillisesti kuin yleisemminkin.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Nuoruus
David Jones syntyi työväenluokkaiseen brixtonilaisperheeseen. Äiti Margret "Peggy" Burns työskenteli elokuvateatterissa ja isä Heywood Stenton (John) Jones lastenkodin varainkerääjänä. Lapsella oli läheinen suhde velipuoleensa Terryyn, joka oli häntä yhdeksän vuotta vanhempi.
Veli tutustutti David Jonesin musiikkiin. Hänen ensimmäinen soittimensa oli saksofoni. Hän soitti 1960-luvulla kymmenissä pienissä yhtyeissä, jotka eivät saavuttaneet suurta menestystä. 1960-luvun loppupuolella hän hankki esiintymiskokemusta Lindsay Kempin pantomiimiryhmässä.
[muokkaa] Uran alku (1965–1971)
1965 Jones otti käyttöönsä sukunimen Bowie, sillä hän ei halunnut itseään sekoitettavan The Monkees -yhtyeen Davy Jonesiin. Virallisesti hän ei kuitenkaan vaihtanut nimeään. Ensimmäinen sooloalbumi David Bowie ilmestyi 1967, mutta se ei menestynyt kaupallisesti.
Vuonna 1969 ilmestyi toinen albumi, sekin nimeltään David Bowie. Yhdysvalloissa levy julkaistiin nimellä Man of Words, Man of Music ja vuosia myöhemmin nimellä Space Oddity. Albumilta lohkaistiin hittisingle "Space Oddity", mutta levy itse ei menestynyt. Single olikin musiikillisesti erilainen kuin albumin muu materiaali.
1970-luvun alussa Bowie avioitui Mary Angela "Angie" Barnettin kanssa. Pari sai pojan Zowie vuonna 1971, mutta on sittemmin eronnut. Seuraavat albumit The Man Who Sold The World (1970) ja Hunky Dory (1971) eivät saavuttaneet merkittävää suosiota, mutta Hunky Dory voitti kriitikot puolelleen. Levyillä soitti ensimmäistä kertaa Bowien pitkäaikainen taustayhtye The Spiders from Mars, johon kuuluivat Mick Ronson, Trevor Bolder ja Mick Woodmansey.
[muokkaa] Ziggy Stardust
Vuonna 1972 Bowie nousi maailmanmenestykseen. Albumi The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars oli Britanniassa valtaisa menestys ja muutti merkittävästi pop-musiikin suuntaa. Albumi ja lavashow rakentuivat Bowien alter egon, Ziggy Stardustin, ympärille. Ziggy oli kuvitteellinen, ulkoavaruudesta maan pinnalle laskeutunut rocktähti.
Tyylillisesti levy edusti glam rockia. Bowien lavaesiintymiset olivat teatraalisia. Hänen imagoonsa kuuluivat vahva meikki, punaiseksi värjätty piikkitukka ja kimaltavat asusteet.
Ziggy-kulttia jatkoi albumi Aladdin Sane (1973), jonka nimihahmoa voi pitää Ziggy Stardustin amerikkalaisena vastineena. Albumi sisälsi huomattavasti rankempia aiheita kuin sadunomainen edellislevy.
Bowien oma mielenterveys heittelehti ja kiertueet vaativat siitä veronsa. 3. heinäkuuta 1973 pidetyssä viimeisessä Ziggy-konsertissa Bowie lavasti hahmonsa kuoleman, mutta teki samana vuonna vielä yhden albumin Ziggyn nahoissa. Albumin nimi oli Pinups ja se sisälsi versioita 1960-luvun hittikappaleisiin kuuluvista Bowien omista suosikeista.
[muokkaa] Yhdysvaltain vuodet (1974–1976)
Vuonna 1974 Bowie muutti Los Angelesiin Yhdysvaltoihin ja palasi lavoille. Hänen uusi albuminsa Diamond Dogs perustui löyhästi George Orwellin romaaniin "1984" ja syntyi Bowien luotsaaman musikaali-idean kaaduttua tekijänoikeuserimielisyyksiin. Sitä seurasi albumi Young Americans (1975), jonka musiikkia Bowie kutsui nimellä "plastic soul", muovisoul. Young Americans nosti Bowien suosioon Yhdysvalloissa, jossa hänen yhdessä John Lennonin kanssa tuottamansa single "Fame" nousi listakärkeen.
Bowien terveys heikkeni sekä psyykkisesti että fyysisesti. Hän oli riippuvainen kokaiinista ja muista päihteistä sekä henkisessä umpikujassa roolihahmojensa vankina. Samaan aikaan hän nautti uransa suurinta taiteellista suosiota. Henkisen paranoiansa heijastumaksi Bowie kehitti vuoden 1976 roolihahmon, Thin White Duken, jota hän kuvasi "romantikoksi ilman tunteita". Albumi Station to Station (1976) peilasi hänen tyhjää sielunelämäänsä ja sosiaalisia vaikeuksiaan. Myös Nicholas Roegin ohjaama elokuva Muukalaisen kasvot (The Man Who Fell to Earth), jossa Bowie näytteli pääosan, ilmestyi samana vuonna.
[muokkaa] 1970-luvun loppu
1977 Bowie muutti Länsi-Berliiniin irrottautuakseen Los Angelesista ja huumeista.
Hän oli jo jonkin aikaa ihaillut Roxy Musicista tunnetun Brian Enon tuottamaa ambient-musiikkia. Eno ja Bowie ryhtyivät tekemään yhteistyötä, jonka tuloksena oli kolme Berliini-aiheista albumia: Low (1977), "Heroes" (1977) ja Lodger (1979). Trilogiassa on ambient-vaikutteita ja sen soitinnuksen olennaisimpia osia ovat syntetisaattori ja efektit. Levyt olivatkin selkeän kokeellisia eikä niitä ollut suunnattu suurelle yleisölle. Silti ne menestyivät kohtuullisen hyvin. Keskimmäiseltä "Heroes"-albumilta tunnettu nimikappale on edelleen tunnettu ja myös paljon sämplätty kappale.
Berliinin kautensa aikana Bowie myös avusti ystäväänsä Iggy Popia tämän soololevyjen Lust For Life ja The Idiot säveltämisessä ja tuottamisessa. Hän myös soitti Iggy Popin pianistina vuoden 1977 kiertueella.
Bowien ja hänen vaimonsa Angien avioliitto alkoi rakoilla vuonna 1978 ja päättyi eroon 1980. Zowie-pojan huoltajuus jäi David Bowielle.
[muokkaa] 1980-luku
Vuonna 1980 Bowie teki debyyttinsä Broadwaylla Elefanttimiehenä. Roolisuoritus oli kehuttu ja menestyksekäs. Samana vuonna ilmestynyt Scary Monsters -albumi sai hyvän vastaanoton: sitä pidettiin luontevana siltana pop-musiikin muuttuessa 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa.
Seuraava levy ilmestyi 1983. Let's Dancesta tuli Bowien uran suurin kaupallinen menestys. Se sisälsi sellaista valtavirran musiikkia, jota vastaan Bowie oli aikaisemmin taistellut. Monet Bowien ihailijat pitivät levyä liian kaupallisena ja boikotoivat sitä.
Let´s Dancea seuranneet albumit Tonight (1984) ja Never Let Me Down (1987) olivat sekä taiteellisia että kaupallisia pettymyksiä. Sitä vastoin 1980-luvun mittaan Bowie näytteli myös useassa elokuvassa (Merry Christmas Mr.Lawrence, Labyrinth, The Hunger) saaden menestyksekkäitä arvioita.
[muokkaa] 1990-luvulta tähän päivään
1990-luvun vaihteessa Bowie viihtyi muutaman vuoden bändiprojektissa nimeltä Tin Machine. Suorasukaista rockia soittava yhtye menestyi kehnosti, mutta oli taiteellisesti merkittävä käännekohta Bowien uralla. Vuonna 1990 Bowie piti Sound&Vision-kiertueen, jolla hän soitti uransa suurimpia hittejä tarkoituksenaan jättää ne taakse ja siirtyä nauttimaan uutta musiikillista arvostusta tulevien albumiensa myötä.
1992 Bowie avioitui somalialaisen huippumalli Iman Abdulmajidin kanssa. Musiikillinen ura jatkui vuonna 1993 albumeilla Buddha of Suburbia (soundtrack) ja Black Tie White Noise, joita leimasivat diskosoundit ja ajan nuorekas henki.
Muutkin 1990-luvun albumit olivat kokeellisia. 1. Outside (1995) oli hyvin moderni, samoin Earthling (1997), joka tavoitteli jungle-vaikutteillaan nuorta yleisöä. Vuonna 1999 ilmestynyt ...hours edusti jo paluuta helposti lähestyttävään poprockiin jäljitellen kuitenkin tyylillisesti kahta edellistä.
Vuonna 2000 syntyi Bowien ja Imanin tytär Alexandria Zahra. Pian sen jälkeen vuonna 2002 Bowie julkaisi Heathen-albumin. Heathen sekä Reality (2003) veivät Bowien takaisin juurilleen: ne ovat konemusiikilla väritettyä peruspoprockia ja saivat lämpimän vastaanoton sekä kriitikoilta että yleisöltä. Mittava kiertue Reality Tour (2003–2004) kattoi koko maailman ja se nähtiin Suomessakin kahdesti.
David Bowien urasta on kirjoitettu runsaasti kirjoja. Suomeksi ovat ilmestyneet teokset David Bowie (Like-kustantamo) sekä David Bowie – Rockin kameleontti (Pop-lehti)
[muokkaa] Triviaa
- Bowien ollessa lapsi hänen vasen silmänsä vioittui tappelussa. Sen pupilli on pysyvästi laajentunut. Silmä näyttää siniseen oikeaan silmään verrattuna valaistuksesta riippuen ruskealta tai vihreältä.
- 1994 Bowie hyväksyttiin jäseneksi Rock and Roll Hall of Fameen.
- 1997 Bowie sai oman tähtensä Hollywood Walk of Fame -kadulle.
- 1998 valmistunut elokuva Velvet Goldmine kuvaa 1970-luvun glam rockia ja sen eräs roolihenkilö perustuu löyhästi Bowien elämään. Bowie kielsi musiikkinsa käyttämisen elokuvassa.
[muokkaa] Diskografia
[muokkaa] Albumit
Vuosiluvun jäljessä olevat numerot, esim. "# 5 (# 6)", viittaavat albumin parhaaseen sijoitukseen Ison-Britannian ja Yhdysvaltain virallisilla albumilistoilla. Osa 1970-luvun albumeista julkaistiin Yhdysvalloissa eri järjestyksessä kuin Euroopassa.
- David Bowie 1967 # 5 (# 75)
- Space Oddity 1969 # 17 (# 16)
- The Man Who Sold the World 1971 # 24 (# 105)
- Hunky Dory 1971 # 3 (# 93)
- The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars 1972 # 5 (# 75)
- Aladdin Sane 1973 # 1 (# 17)
- Pin Ups 1973 # 1 (# 23)
- Diamond Dogs 1974 # 1 (# 5)
- Young Americans 1975 # 2 (# 9)
- Station to Station 1976 # 5 (# 3)
- Low 1977 # 2 (# 11)
- "Heroes" 1977 # 3 (# 35)
- Stage 1978 # 5 (# 44)
- Lodger 1979 # 4 (# 20)
- Scary Monsters... And Super Creeps 1980 # 1 (# 12)
- Let's Dance 1983 # 1 (# 4)
- Tonight 1984 # 1 (# 11)
- Never Let Me Down 1987 # 6 (# 34)
- Black Tie White Noise 1993 # 1 (# 39)
- The Buddha Of Suburbia (soundtrack) 1993
- 1. Outside 1995 # 8 (# 21)
- Earthling 1997 # 6 (# 39)
- Hours 1999 # 5 (# 47)
- Heathen 2002 # 5 (# 14)
- Reality 2003 # 3 (# 29)
[muokkaa] Singlet
Vuosiluvun jäljessä oleva numero, esim. # 5, viittaa singlen sijoitukseen Ison-Britannian virallisella listalla.
- Space Oddity 1969 # 5
- Starman 1972 # 10
- John I´m Only Dancing 1972 # 12
- The Jean Genie 1972 # 2
- Drive-In Saturday 1973 # 3
- Life on Mars 1973 # 3
- Laughing Gnome 1973 # 6
- Sorrow 1973 # 3
- Rebel Rebel 1974 # 5
- Rock´n´Roll Suicide 1974 # 22
- Diamond Dogs 1974 # 21
- Knock on Wood 1974 # 10
- Young Americans 1975 # 18
- Fame 1975 # 17
- Golden Years 1975 # 8
- TVC 15 1976 # 33
- Sound and Vision 1977 # 3
- "Heroes" 1977 # 24
- Beauty and the Beast 1978 # 39
- Breaking Glass 1978 # 54
- Boys Keep Swingin´ 1979 # 7
- D.J. 1979 # 29
- Alabama Song 1980 # 23
- Ashes to Ashes 1980 # 1
- Fashion 1980 # 5
- Scary Monsters (and Super Creeps) 1981 # 20
- Up the Hill Backwards 1981 # 32
- Under Pressure (yhdessä Queenin kanssa) 1981 # 1
- Wild is the Wind 1981 # 24
- Baal´s Hymn 1981 # 29
- Cat People (Putting Out Fire 1982 # 26
- Peace on Earth/Little Drummer Boy 1982 (Bing Crosbyn kanssa) # 3
- Let´s Dance 1983 # 1
- China Girl 1983 # 2
- Modern Love 1983 # 2
- White Light, White Heat 1983 # 46
- Blue Jean 1984 # 6
- Tonight 1984 # 53
- This Is Not America 1985 # 14
- Loving the Alien 1985 # 19
- Dancing in the Street (Mick Jaggerin kanssa) 1985 # 1
- Absolute Beginners 1985 # 2
- Underground 1986 # 21
- When the Wind Blows 1986 # 44
- Day-in Day-out 1986 # 17
- Time Will Crawl 1987 # 33
- Never Let Me Down 1987 # 34
- Under the God (Tin Machinen kanssa) 1989 # 51
- Tin Machine/Maggie´s Farm (Tin Machinen kanssa) 1989 # 48
- Fame 90 1990 # 28
- You Belong in Rock´n´Roll (Tin Machinen kanssa) 1991 # 33
- Baby Universal (Tin Machinen kanssa) 1991 # 48
- Real Cool World 1992 # 53
- Jump They Say 1993 # 9
- Black Tie White Noise 1993 # 36
- Miracle Goodnight 1993 # 40
- Buddha of Suburbia (Lenny Kravitzin kanssa) 1993 # 35
- The Heart's Filthy Lesson 1995 # 35
- Strangers When We Meet/The Man Who Sold the World 1995 # 39
- Hallo Spaceboy 1996 # 12
- Little Wonder 1997 # 14
- Dead Man Walking 1997 # 32
- Seven Years in Tibet 1997 # 61
- I Can´t Read 1998 # 73
- Thursday´s Child 1999 # 16
- Survive 2000 # 28
- Seven 2000 # 32
- Loving the Alien (Scumfrogin kanssa) 2002 # 41
- Everyone Says Hi 2002 # 20
- Just One Day (Heroes) 2003 # 73
- Rebel Never Gets Old 2003 # 47
[muokkaa] Tin Machine
[muokkaa] Elokuvat
- The Image (1967)
- Love You Till Tuesday (1969)
- The Man Who Fell to Earth (Muukalaisen kasvot) (1976)
- Schöner Gigolo, armer Gigolo/Just a Gigolo (1979)
- The Snowman (1982)
- The Hunger (1983)
- Merry Christmas Mr. Lawrence (1983)
- Into the Night (Yön selkään) (1983)
- Labyrinth (Labyrintti) (1986)
- Absolute Beginners (1986)
- The Last Temptation of Christ (Kristuksen viimeinen kiusaus) (1988)
- The Linguini Incident (1991)
- Twin Peaks: Fire Walk with Me (Twin Peaks - tuli kulje kanssani) (1992)
- Basquiat (1996)
- Il Mio West (1998)
- Everybody Loves Sunshine (1999)
- Mr. Rice's Secret (2000)
- The Prestige (2006)
- Arthur et les Minimoys (Arthur ja Minimoit) (ääni) (2006)
[muokkaa] Aiheesta muualla
- David Bowien viralliset sivut
- David Bowie Internet Movie Databasessa (IMDb.com)
- Bowie Allmusic.comissa
- Laaja fanisivusto
- Suomen fanisivusto
- Suomen fanifoorumi
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Tenho Immonen (2005): David Bowie - Rockin kameleontti. POP-lehti. ISBN 952-5546-09-8.
