Yhdistyneet kansakunnat

Wikipedia

**United Nations**
联合国 / 聯合國
الأمم المتحدة
**Organisation des Nations Unies**
**Организация Объединённых Наций**
**Organización de las Naciones Unidas**
YK:n lippu
Viralliset kielet	arabia, kiina, englanti, ranska, venäjä, espanja
Pääsihteeri	Ban Ki-moon, vuodesta 2007
Perustettu	24. lokakuuta 1945
Jäsenvaltioiden lukumäärä	192 jäsenvaltiota
Päämaja	New York City, Yhdysvallat
Kotisivu	http://www.un.org

Yhdistyneet kansakunnat^[1] (lyhenne YK, engl. United Nations eli UN) on maailmanlaajuinen hallitusten välinen yhteistyöjärjestö, joka perustettiin 24. lokakuuta 1945 San Franciscossa Kansainliiton korvaajaksi. Maailmanjärjestö perustettiin toisen maailmansodan jälkeen edistämään kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta, oikeudenmukaisuutta sekä ihmisoikeuksia.

Perustamispäivä 24.10. on kansainvälinen YK:n päivä ja se aloittaa YK:n aseidenriisuntaviikon. Yhdistyneiden kansakuntien viralliset kielet ovat englanti, ranska, espanja, venäjä, kiina ja arabia.

[muokkaa] Organisaatio

YK:n päämaja New Yorkissa

Kaikki Yhdistyneiden kansakuntien jäsenet ovat edustettuina yleiskokouksessa. Kuva on otettu tyhjästä istuntosalista YK:n päämajasta New Yorkista.

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston sali päämajassa New Yorkissa

YK:n organisaatio muodostuu kuudesta pääelimestä sekä New Yorkissa sijaitsevasta päämajasta. YK:n pääelimet ovat yleiskokous, turvallisuusneuvosto, talous- ja sosiaalineuvosto, huoltohallintoneuvosto, kansainvälinen tuomioistuin ja sihteeristö.

[muokkaa] Yleiskokous

Yhdistyneiden kansakuntien päättävä elin on yleiskokous. Jokainen jäsenvaltio voi osallistua New Yorkissa pidettävään kokoukseen.

[muokkaa] Turvallisuusneuvosto

Yhdistyneiden kansakuntien päätösten toimeenpanon kannalta on keskeinen päätöslauselmia antava turvallisuusneuvosto. Turvallisuusneuvostossa on 15 jäsentä kerrallaan, joista pysyviä jäsenvaltioita ovat Venäjä (Neuvostoliiton kansainvälisoikeudellisena seuraajavaltiona), Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska, Yhdysvallat ja Kiinan tasavallan sijaan 1971 paikan saanut Kiinan kansantasavalta. Näin ollen niillä on mahdollisuus veto-oikeudella kieltää mikä tahansa päätöslauselmaehdotus.

Muut turvallisuusneuvoston jäsenvaltiot ovat jäseniä vuorollaan kiertojärjestelmän perusteella. Niillä ei ole veto-oikeutta turvallisuusneuvoston päätösehdotuksiin.Turvallisuusneuvosto kokoontuu New Yorkissa.

[muokkaa] Talous- ja sosiaalineuvosto

Talous- ja sosiaalineuvosto toimii New Yorkissa ja sen päätöksenteossa on mukana nykyisin 54 jäsenmaata. Talous- ja sosiaalineuvoston alaisena toimivat muun muassa UNESCO,WHO ja FAO sekä muut vastaavat erityisjärjestöt.

[muokkaa] Huoltohallintoneuvosto

Neuvosto ei ole toiminnassa, sillä tällä hetkellä YK:lla ei ole huoltohallintoalueita.

[muokkaa] Kansainvälinen tuomioistuin

Kansainvälinen tuomioistuin on sijoitettu Haagiin jossa se hoitaa valtioiden välisiä kiistoja, ei yksityisten henkilöiden.

[muokkaa] Sihteeristö

Sihteeristö (Secretariat) palvelee muita YK:n elimiä ja panee toimeen tehdyt päätökset. Sen tehtävänä on kokousten ja konferenssien järjestäminen sekä taustamateriaalien tuottaminen ja loppuraporttien laatimiminen. Sihteeristö esimerkiksi johtaa katastrofi- ja kehitysapuhankkeita sekä valvoo vaalien järjestelyjä eri puolilla maailmaa.

Sihteeristön työntekijöiltä vaaditaan sitoutumista ainoastaan YK:n palvelukseen, mikä tarkoittaa, että sihteeristö ei saa ottaa vastaan minkään maan hallituksen tai viranomaisen ohjeita.

YK-sihteeristössä työskentelee noin 14 000 ihmistä, joista noin kolmannes New Yorkin päämajassa. Sihteeristöä johtaa pääsihteeri; yleiskokous nimittää tämän turvallisuusneuvoston suositusten pohjalta viideksi vuodeksi kerrallaan.

[muokkaa] Pääsihteeri

Ban Ki-moon, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri 2007 alkaen.

Yhdistyneiden kansakuntien operatiivista toimintaa johtaa Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri Secretary General).

Ensimmäinen varsinainen pääsihteeri oli norjalainen Trygve Lie (1946–1952), joka erosi kesken toisen vuonna 1950 alkaneen kautensa pääasiassa Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton toivomuksesta.

Toinen pääsihteeri, ruotsalainen Dag Hammarskjöld (1953–1961), oli myös aktiivinen pyrkien rakentamaan Yhdistyneille kansakunnille itsenäistä roolia. Hän sai surmansa Pohjois-Rhodesiassa lento-onnettomuudessa yrittäessään ratkoa Kongon kriisiä esikuntansa kanssa.

Kolmas pääsihteeri oli burmalainen (myanmarilainen) U Thant (1961–1971). Neljännen pääsihteerin, itävaltalaisen Kurt Waldheimin (1972–1981) jatko kolmannelle pääsihteerikaudelle jäi Kiinan kansantasavallan esittämään vetoon. Viides pääsihteeri oli perulainen Javier Pérez de Cuéllar (1982–1991) ja kuudes egyptiläinen Boutros Boutros-Ghali (1992–1996), jonka jatko toiselle kaudelle jäi Yhdysvaltain vetoon.

Kofi Annanin toinen kausi pääsihteerinä päättyi vuoden 2006 lopussa. Hänen seuraajakseen ilmoittautui seitsemän varsinaista ehdokasta, joista eteläkorealainen Ban Ki-moon voitti kaikki turvallisuusneuvoston koeäänestykset ja valittiin kahdeksanneksi pääsihteeriksi yleiskokouksessa 13. lokakuuta 2006.

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Atlantin julistuksesta Yhdistyneiksi kansakunniksi

Churchill ja Roosevelt HMS Prince of Walesilla 1941

Alun perin Yhdistyneet kansakunnat perustettiin liittoutuneiden maiden perustalle. Yhdistyneitä kansakuntia olivat ne maat, jotka liittyivät Winston Churchillin ja Franklin Rooseveltin 14. elokuuta 1941 HMS Prince of Wales -aluksella allekirjoittamaan kahdeksan kohdan Atlantin julistukseen. Julistuksessa määriteltiin Yhdysvaltain ja Yhdistyneen kuningaskunnan toista maailmansotaa koskevia tavoitteita ja sitä on verrattu Yhdysvaltain presidentti Wilsonin neljäntoista kohdan ohjelmaan. Atlantin julistus oli osa Rooseveltin politiikkaa liittää Yhdysvallat toiseen maailmansotaan Yhdistyneen kuningaskunnan puolelle kuitenkaan sotaa itse julistamatta.

Yhtyminen Atlantin julistukseen tapahtui hyväksymällä 1. tammikuuta 1942 annettu Yhdistyneistä kansakuntien julistus, missä viitattiin Atlantin julistuksen periaatteisiin. Tästä johtuen Yhdistyneisiin kansankuntiin perustajajäseninä kuuluivat aluksi toisen maailmansodan voittajavaltiot Kiinan tasavalta, Neuvostoliitto, Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat liittolaisineen.

[muokkaa] Avoin liittoutuneiden järjestö

Toisen maailmansodan häviäjiä saattoi liittyä jäseneksi vasta myöhemmin, kun niiden suhteet voittajiin oli saatu sopimuksin selvitetyksi. Suomen osalta mahdollisuus anoa Yhdistyneiden kansakuntien jäsenyyttä muodostui vasta Pariisin rauhansopimuksen tultua voimaan syksyllä 1947, kylmän sodan alettua keväällä 1947.

Neuvostoliitosta Yhdistyneisiin kansakuntiin liittyivät Neuvostoliitto itse, sekä siihen jäseninä kuuluvat neuvostotasavallat Ukraina ja Valko-Venäjä, jotka olivat kärsineet erityisen paljon oltuaan taistelualueina toisessa maailmansodassa. Neuvostoliitto epäili brittiläisen kansainyhteisömaiden tuovan Yhdistyneelle kuningaskunnalle moninkertaisen äänimäärän, kun taas Yhdysvaltain osavaltioiden ryhtyminen suoraan YK:n jäseniksi Valko-Venäjän tai Ukrainan tapaan olisi voinut olla Yhdysvaltain perustuslain vastaista.

Yhdistyneiden kansakuntien jäsenyys määriteltiin avoimeksi kaikille "rauhaa rakastaville valtioille", jotka hyväksyvät Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan vaatimukset ja ovat järjestön mielestä halukkaita ja kykeneviä täyttämään nämä vaatimukset käytännössä.

Yhdistyneiden kansakuntien maailmanpoliittinen merkitys alkoi korostua Korean sodan aikana. Neuvostostoliitto boikotoi Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston istuntoja, joissa Kiinan tasavalta edusti Kiinaa. Neuvostoliiton vaatimus Kiinan kansantasavallan jäsenyydestä sai aikaan sen, että Yhdysvallat liittolaisineen kykeni käymään sodan 1950-1953 Yhdistyneiden kansakuntien nimissä. Näin Neuvostoliiton liittolaiset, Pohjois-Korea ja sitä tukevat kommunistisen Kiinan vapaaehtoiset, voitiin tuomita hyökkääjinä YK-järjestelmänkin puitteissa. Myös Neuvostoliitto ryhtyi sen jälkeen käyttämään veto-oikeutta Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmia laadittaessa sekä valvomaan uusien jäsenvaltioiden jäseneksi ottamista.

[muokkaa] Suomi ja YK

Suomi jätti jäsenhakemuksen heti Pariisin rauhansopimuksen tultua voimaan 1947, mutta suurvaltojen, lähinnä Neuvostoliiton sekä Yhdysvaltain ja sen liittolaisten välisestä tasapainopolitiikasta johtui se, ettei 1950–1954 Yhdistyneisiin kansakuntiin otettu jäseniä ennen kuin niitä oli riittävän suuri ja tasapuolinen joukko. Suomi pääsi liittymään vasta 14. joulukuuta 1955 usean muun maan kanssa.

Suomi korosti asemaansa YK:n jäsenenä ja puolueettomana rauhanturvaamisen kannattajana lähettämällä heti 1956 vuoden kuluttua jäseneksi pääsemisestä Dag Hammarskjöldin tiedustelusta YK-rauhanturvajoukkoja Suezille.

[muokkaa] Jäsenvaltiot

YK:n jäsenvaltiot

Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan allekirjoitti vuonna 1945 San Franciscossa 51 valtiota.

Suomen kanssa samaan aikaan 1955 jäseniksi liittyivät Albania, Bulgaria, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Jordania, Kambodža, Laos, Libya, Nepal, Portugali, Romania, Sri Lanka ja Unkari.

Norjasta ja Tanskasta oli tullut jäseniä jo 1945 ja Islannista sekä Ruotsista 1946.

Sveitsi ja Itä-Timor liittyivät järjestöön syyskuussa 2002. Järjestöön liittyi 28. kesäkuuta 2006 192. jäsenvaltio, Montenegro.

[muokkaa] Rahoitus

Yhdistyneiden kansakuntien sihteeristö laatii maailmanjärjestön sääntömääräisen talousarvion joka toinen vuosi. YK-virkamiesten palkat ja matkustuskustannukset käsittävät noin 60 prosenttia budjetista.

Sen sijaan esimerkiksi rauhanturvatoiminnan, katastrofiavun tai alajärjestöjen kehitysaputoiminnan rahoitusta ei lasketa kuuluvaksi sääntömääräisen talousarvion piiriin.

Jäsenvaltiot maksavat osuutensa niiden maksukykyyn perustuvan prosenttiasteikon mukaisesti, jonka yleiskokous on hyväksynyt. Vuonna 2000 yhden valtion maksimiosuudeksi YK-budjetista määriteltiin 22 prosenttia; tämä on Yhdysvaltain maksuosuus. Vuonna 2001 muut suurimmat maksajat ja niiden osuudet budjetista olivat:

Japani 19,63 %
Saksa 9,82 %
Ranska 6,50 %
Yhdistynyt kuningaskunta 5,57 %
Italia 5,09 %
Kanada 2,57 %
Espanja 2,53 %
Brasilia 2,39 %

[muokkaa] Saavutuksia

YK:n toiminnan ansiosta yli 80 entistä siirtomaavaltiota on saavuttanut itsenäisyytensä ja noin 170 alueellista konfliktia on ratkaistu rauhanomaisesti. Maailmanjärjestö on ollut mahdollistamassa vapaita vaaleja ainakin 45 valtiossa. Lisäksi YK on auttanut yli 80 poliittisen, taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen sekä ihmisoikeuksiin liittyvän sopimuksen täytäntöönpanossa.

[muokkaa] Kritiikkiä

Valtioiden vahva asema kansainvälisessä järjestelmässä on herättänyt arvostelua. Ne käyttävät YK-järjestelmässäkin pääasiallista valtaa. Käytännössä kansainvälisistä asioista päättävät jäsenvaltioiden hallitusten edustajat, usein valtionpäämiehet sekä ulko- tai pääministerit. Päätösten valmistelu on puolestaan uskottu YK-virkamiehille ja -edustajille, jotka ovat tavallisesti jäsenvaltioista rekrytoituja korkea-arvoisia virkamiehiä. Kansainvälinen järjestelmä eroaa täten merkittävästi länsimaisista poliittisista yhteiskuntajärjestelmistä, joissa valta on viime kädessä sen kansalaisilla. Kansainvälisten ja globaalien kysymysten ja ongelmien ratkaisuissa yksittäisten kansalaisten on luotettava valtioiden hallitusten pätevyyteen ja tahtoon hoitaa yhteisiä asioita.

Valtioiden yksinoikeus kansainvälisessä päätöksenteossa saattaa polkea alleen yksittäisten ihmisten ja ryhmien tarpeita. YK-järjestelmässä tätä epäkohtaa ovat pyrkineet korjaamaan erilaiset kansalliset tai kansainväliset kansalaisjärjestöt. ^[2]

[muokkaa] Kansalaisjärjestöt

Yhdistyneiden kansakuntien ihanteita vaalimaan ja järjestöä koskevaa tiedotusta hoitamaan on moniin maihin perustettu kansalaisjärjestöjä. Yksi näistä on Suomen YK-liitto.

Yhdistyneiden kansakuntien seitsemäs varsinainen pääsihteeri (1997–2006), ghanalainen Kofi Annan. (Kuva: Agência Brasil)

[muokkaa] Toimielimet

Yhdistyneiden kansakuntien rakennus Sveitsin Genevessä

Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisten avustus- ja työelin (UNRWA)
Yhdistyneiden kansakuntien kauppa- ja kehityskonferenssi (UNCTAD)

[muokkaa] Erityis- ja yhteistyöjärjestöjä

Yhdistyneillä kansakunnilla on useita erityisjärjestöjä, kuten:

Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö (ICAO)
Lastenavun rahasto (UNICEF)
Maailman terveysjärjestö (WHO)
Kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö (UNESCO)
Kansainvälinen työjärjestö (ILO)
Elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO)
Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutettu (UNHCR)
Yhdistyneiden kansakuntien naistenrahasto (UNIFEM)
Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelma (UNEP)
Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelma (UNDP)
Yhdistyneiden kansakuntien teollistamisjärjestö (UNIDO)
Kansainvälinen atomienergiajärjestö (IAEA)
Tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus (GATT)
Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO)
Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF)
Maailmanpankki
- Kansainvälinen jälleenrakennuspankki (IBRD)
- Kansainvälinen kehitysjärjestö (IDA)
Kansainvälinen rahoitusyhtiö (IFC)
Yhdistyneiden kansakuntien pääomarahasto (UNCDF)
Maailman postiliitto (UPU)
Kansainvälinen televiestintäliitto (ITU)
Maailman ilmatieteen järjestö (WMO)
Hallitusten välinen neuvoa antava merenkulkujärjestö (IMCO)
Ionisoivan säteilyn vaikutusten tieteellinen komitea (UNSCEAR)

[muokkaa] Lähteet

↑ EU:n Julkaisutoimisto suosittaa kirjoitettavaksi EU-julkaisuissa säädöskielen mukaisesti järjestön nimen molemmat sanat isolla, vaikka kielioppaiden mukaan jälkimmäinen osa tulisikin kirjoittaa pienellä.
↑ YK-liitto

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta Yhdistyneet kansakunnat.

[muokkaa] Kirjallisuutta

Phyllis Bennis: Tulilinjalla YK (Like, 2005) ISBN 952-471-637-2 (nid.)
Pieni maailmankirja: YK:n toimintaa ja tavoitteita [toim. Annika Lindblom] (Suomen YK-liitto, 1995) ISBN 952-9694-14-8 (nid.)

Nobelin rauhanpalkinto 2001–

2001: YK, Annan \| 2002: Carter \| 2003: Ebadi \| 2004: Maathai \| 2005: Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA, ElBaradei \| 2006: Grameen Bank, Yunus

Kaikki rauhanpalkinnon saajat 1901– • Rauhanpalkinnon saajat 1951–1975 • Rauhanpalkinnon saajat 1976–2000

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org../../../y/h/d/Yhdistyneet_kansakunnat.html

Luokat: Kansainväliset järjestöt | Yhdistyneet kansakunnat