David Politzer
Wikipedia
Hugh David Politzer (s. 31. elokuuta 1949, New York, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen teoreettisen fysiikan professori California Institute of Technologyssa Pasadenassa. Hän sai fysiikan Nobel-palkinnon vuonna 2004 yhdessä David Grossin ja Frank Wilczekin kanssa. Palkinto myönnettiin vuonna 1973 julkaistusta vahvaa vuorovaikutusta koskevasta tutkimuksesta Reliable Perturbative Results for Strong Interactions?
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Politzer valmistui ylioppilaaksi Bronx High School of Sciencesista 1966. Hän sai kandidaatin (bachelor) arvon Michiganin yliopistosta 1969 ja valmistui Harvardista 1974 fysiikan tohtoriksi. Nobelin palkintoon oikeutti Politzerin ensimmäinen julkaistu työ Reliable Perturbative Results for Strong Interactions?, jonka Politzer kirjoitti väitöskirjaa valmistellessan. Se julkaistiin 1973 Physical Review Letters -lehdessä. Vuonna 1975 hän meni vierailevaksi tutkijaksi Kalifornian teknilliseen yliopistoon. Vakinaisen viran hän sai 1976 ja professorin viran 1979. Hän työskenteli fysiikan laitoksen johtajana 1986-1988.
Vuonna 1989 hän nousi muuta tietä julkisuuteen, kun hänelle tarjottiin fyysikko Robert Serberin sivuosaa elokuvassa Salaisuuksien varjossa (Fat Man and Little Boy). Ohjaaja Roland Joffe etsi ammattifyysikoita ja valitsi Politzerin, koska tämän ala oli hyvin lähellä roolihenkilön alaa.
[muokkaa] Nobel-palkinto
Politzer jakoi palkinnon kahden muun tutkijan, Princetonin yliopiston Grossin ja Wilczekin, kanssa. He julkaisivat tutkimuksen samasta aiheesta samoihin aikoihin. Löytö on tunnettu 31 vuotta nimellä "asymptoottinen vapaus" ("asymptotic freedom"), ja fysiikan professorit käyttävät siitä usein vertauskuvana kuminauhaa, joka venytettäessä kiristyy voimakkaasti. Mitä lähempänä kvarkit ovat toisiaan, sitä heikompi vahva vuorovaikutus niiden välillä on. Hyvin lähellä toisiaan ydinvoima kvarkkien välillä on niin heikko, että ne käyttäytyvät melkein kuin vapaat hiukkaset. Löytö vaikutti huomattavasti QCD-teorian kehittymiseen.
Gross, Wilczek ja Politzer käyttivät kynää ja paperia tutkimuksensa laskennassa. Heidän siihen aikaan käyttämänsä laskentamenetelmät olivat juuri hiljan kehitettyjä ja vaativat äärimmäistä tarkkuutta. Nykyään sama laskutehtävä annetaan usein fysiikan jatko-opiskelijoille kotitehtäväksi.
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Aiheesta muualla
|
1901: W. Röntgen 1902: H. Lorentz, P. Zeeman 1903: H. Becquerel, P. Curie, M. Curie 1904: L. Rayleigh 1905: P. Lenard 1906: J. Thomson 1907: A. Michelson 1908: G. Lippmann 1909: G. Marconi, F. Braun 1910: J. van der Waals 1911: W. Wien 1912: G. Dalén 1913: H. Onnes 1914: von M. von Laue 1915: W. L. Bragg, W. H. Bragg 1917: C. Barkla 1918: Planck 1919: J. Stark 1920: C. Guillaume 1921: A. Einstein 1922: N. Bohr 1923: R. Millikan 1924: Siegbahn 1925: J. Franck, G. Hertz 1926: J. B. Perrin 1927: A. Compton, C. Wilson 1928: O. Richardson 1929: L. de Broglie 1930: C. Raman 1932: W. Heisenberg 1933: E. Schrödinger, P. Dirac 1935: James Chadwick 1936: V. Hess, C. Anderson 1937: C. Davisson, G. Thomson 1938: E. Fermi 1939: E. Lawrence 1943: O. Stern 1944: I. Rabi 1945: W. Pauli 1946: P. Bridgman 1947: E. Appleton 1948: P. Blackett 1949: H. Yukawa 1950: C. Powell 1951: J. Cockcroft, E. Walton 1952: F. Bloch, E. Purcell 1953: F. Zernike 1954: M. Born, W. Bothe 1955: W. Lamb, P. Kusch 1956: W. Shockley, J. Bardeen, W. Brattain 1957: C. Yang, Tsung-Dao Lee 1958: P. Tšerenkov, I. Frank, I. tamm 1959: E. Segrè, O. Chamberlain 1960: D. Glaser 1961: R. Hofstadter, R. Mößbauer 1962: L. Landau 1963: E. Wigner, M. Goeppert-Mayer, J. Jensen 1964: C. Townes, N. Basov, A. Prohorov 1965: S-I. Tomonaga, J. Schwinger, R. Feynman 1966: A. Kastler 1967: H. Bethe 1968: L. Alvarez 1969: M. Gell-Mann 1970: H. Alfvén, L. Néel 1971: D. Gabor 1972: J. Bardeen, Leon Neil Cooper, John Robert Schrieffer 1973: L. Esaki, I. Giaver, B. Josephson 1974: M. Ryle, A. Hewish 1975: A. Bohr, B. Mottelson, L. Rainwater 1976: B. Richter, S. Ting 1977: P. Anderson, N. Mott, J. van Vleck 1978: P. Kapitsa, A. Penzias, R. Wilson 1979: S. Glashow, A. Salam, S. Weinberg 1980: J. Cronin, V. Fitch 1981: N. Bloembergen, A. Schawlow, K. Siegbahn 1982: K. Wilson 1983: S. Chandrasekhar, W. Fowler 1984: C. Rubbia, S. van der Meer 1985: K. von Klitzing 1986: E. Ruska, G. Binnig, C. Rohrer 1987: J. Bednorz, K. Müller 1988: L. Lederman, M. Schwartz, J. Steinberger 1989: N. Ramsey, H. Dehmelt, W. Paul 1990: J. Friedman, H. Kandall, R. Taylor 1991: P-G. de Gennes 1992: G. Charpak 1993: R. Hulse, J. Taylor Jr. 1994: B. Brockhouse, C. Shull 1995: M. Perl, F. Reines 1996: D. Lee, D. Osheroff, R. Richardson 1997: S. Chu, C. Cohen-Tannoudji, W. Phillips 1998: R. Laughlin, H. Störmer, D. Tsui 1999: G. 't Hooft, M. Veltman 2000: Ž. Alfjorov, H. Kroemer, J. Kilby 2001: E. Cornell, W. Ketterle, C. Wieman 2002: R. Davis Jr., M. Koshiba, R. Giacconi 2003: A. Abrikosov, V. Ginzburg, A. Leggett 2004: D. Gross, H. Politzer, F. Wilczek 2005: R. Glauber, J. Hall, T. Hänsch 2006: J. Mather, G. Smoot |
