De Lorean DMC-12
Wikipedia
De Lorean DMC-12 on De Lorean Motor Companyn vuosina 1981-1983 valmistama takamoottorinen urheiluauto, ja ainoa yhtiön valmistama automalli. Auton erikoisuuksia ovat ruostumattomasta teräksestä tehty kori ja ylöspäin aukeavat ns. "lokinsiipiovet".
DMC-12:sta ensimmäinen prototyyppi tehtiin maaliskuussa 1977, ja tuotanto alkoi vuonna 1981 DMC:n tehtaalla Dunmurryssä, Pohjois-Irlannissa. Mallin tuotannon aikana autoon tehtiin pieniä muutoksia konepeltiin, renkaisiin ja sisustukseen. Yhteensä DMC-12:ta valmistettiin noin 8 500 kappaletta, joista nykyään on jäljellä noin 6 000 kappaletta.
Huolimatta siitä, että DMC-12 valmistettiin Pohjois-Irlannissa, se oli suunniteltu Pohjois-Amerikan markkinoille, josta johtuen kaikki valmistetut autot olivat vasemmalta ohjattavia, eli suunniteltu ajettavaksi tien oikeassa reunassa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Vuonna 1976 ensimmäinen DeLorean DMC-12 :n prototyyppi valmistui William T. Collinsin toimesta, joka oli entinen Pontiacin suunnittelija. Alun perin auton voimanlähteenä piti toimia Citroënin valmistama Wankel kiertomäntämoottori, jonka tilalle kuitenkin päätettiin valita ruiskulla varustettu PRV (Peugeot-Renault-Volvo) V6, Wankelin suuren bensankulutuksen vuoksi. Auto päätettiin rakentaa uudella ERM-teknologialla jolloin valmistuskustannuksia saatiin pienemmiksi ja autosta kevyempi. Tämä uusi teknologia, jolle DeLorean hankki patenttioikeudet, havaittiin myöhemmin toimimattomaksi sarjatuonnossa.
Prototyypissä havaitut ongelmat aiheuttivat sen, että auto jouduttiin suunnittelemaan lähes kokonaan uudestaan, josta vastasi tällä kertaa Colin Chapman, Lotuksen perustaja ja omistaja. Chapman korvasi suurimman osan ongelmallisista materiaaleista Lotuksen käyttämillä materiaaleilla joista hänellä oli kokemusta. Alkuperäinen Giorgetto Giugiaron suunnittelema kori kuitenkin jätettiin lähes alkuperäisen muotoiseksi.
Vuonna 1978 alettiin rakentaa Dunmurryyn tehdasta, jolla DMC-12:t rakennettiin. Tuotanto piti aloittaa jo vuonna 1979 mutta rahoitus ja suunnitteluongelmat viivästyttivät tuotannon aloittamista vuoteen 1981. Tuohon aikaan työttömyystaso Pohjois-Irlannissa oli kova ja tehtaalle saatiin helposti paljon työntekijöitä, jotka eivät olleet kovinkaan ammattitaitoisia työskentelemään autotehtailla. Lähes kaikki laatuongelmat saatiin kuitenkin ratkaistua vuonna 1982 jolloin autoa alettiin myydä viiden vuoden / 80 000 kilometrin takuulla.
Vaikka DMC meni konkurssiin vuonna 1982, kokoamattomat DMC-12:t koottiin Consolidated Industriesin toimesta, josta johtuen viimeinen mallivuosi oli 1983.
[muokkaa] Kori
Koko DMC-12:n kori on SS304 -laatuista ruostumatonta terästä, ja sen muodot on piirtänyt Italialainen autosuunnittelija Giorgetto Giugiaro. Lukuun ottamatta kolmea 24 -karaatin kullalla päällystettyä autoa, kaikki DMC-12:t lähtivät tehtaalta maalaamattomina ja lakkaamattomina. Muutamia satoja lasikuitukorisia autoja valmistettiin, työntekijöiden kokoamiskoulutusta varten, mutta niitä ei koskaan virallisesti myyty.
Maalaamaton ruostumaton teräs aiheuttaa ongelmia autoja entisöitäessä, koska auton vaurioituneet koripaneelit suunniteltiin vaihdettaviksi uusiin paneeleihin, joita ei tehtaan konkurssin vuoksi ole saatavissa. Vauriokohtiin joudutaan valmistamaan kokonaan uusi pelti, joka on täsmälleen samanmuotoinen ja pinnaltaan vastaava kuin alkuperäinen.
[muokkaa] Moottori ja vaihteisto
Moottorina DMC-12:ssa on PRV V6, joka on Peugeotin, Renaultin ja Volvon yhdessä kehittämä moottori. Se on tehty Volvon B28F moottorista liittämällä siihen Boschin K-Jetronic -ruisku ja muuntelemalla se toimimaan auton taakse asennettuna. PRV on 90 asteen moottori, joka on iskutilavuudeltaan 2849 cc (91 mm halkaisija ja 73 mm iskunpituus), ja sen puristussuhde on 8.8:1. Sylinterilohko ja kannet ovat kevytmetallia ja moottorissa on SOHC-rakenne eli yksi kannen yläpuolinen nokka-akseli (2 venttiiliä / sylinteri). Moottorin teho on 130 hp @ 5500 rpm ja vääntö 203 Nm @ 2750 rpm. Polttoaineenkulutus on noin 12 litraa sadalla kilometrillä.
Autoa sai sekä kolmivaihteisella automaattivaihteistolla että viisivaihteisella manuaalivaihteistolla, molemmissa viimeisin välitys oli 3.44:1. Manuaalivaihteiston laatikko on Renault 30, joka onkin useimmissa DMC-12:ssa. Moottori on sijoitettu taka-akselin takapuolelle Porsche 911:n tapaan.
[muokkaa] Jousitus
DMC-12:n jousitus perustuu hyvin pitkälti Lotus Espritiin. Siinä on erillisjousitus joka renkaalla, kierrejouset ja teleskooppimalliset iskunvaimentajat. DMC-12 on melko hyvä ohjattava moniin ikäisiinsä autoihin verrattuna, joten jousitus on rakenteeltaan onnistunut.
DMC-12:ssa on joka pyörässä jarrutehostetut levyjarrut, edessä 10" ja takana 10.5" levyillä.
[muokkaa] Suorituskyky
John De Lorean oli alun perin suunnitellut että auton voimanlähde olisi noin 200 hevosvoimainen, mutta moottoriksi päätettiin kuitenkin vaihtaa saatavilla ollut 170 hevosvoimainen, jonka tehoja jouduttiin pudottamaan 130 hevosvoimaan Yhdysvaltojen tiukkojen päästömääräysten takia. 40 hevosvoiman pudotus laski suorituskykyä huomattavasti. Euroopan 170 hevosvoimainen versio kiihtyi 0-100 km/h 8,8 sekunnissa, mutta Yhdysvalloissa myytävällä versiolla meni siihen 10,5 sekuntia.
[muokkaa] Triviaa
De Loreania käytettiin aikakoneena Paluu tulevaisuuteen-trilogiassa.
