Delfo Cabrera
Wikipedia
| Kesäolympialaiset | ||
| Kultaa | 1948 | maraton |
Delfo Cabrera (s. 2. huhtikuuta 1919, Armstrong, Argentiina–2. elokuuta 1981) oli argentiinalainen kestävyysjuoksija.
Cabrera harrasti nuoruudessaan jalkapalloa, mutta Juan Carlos Zabalan voittaessa 1932 maratonin olympiakultaa hän aloitti yleisurheilun. Vuonna 1938 hän muutti Buenos Airesiin ja alkoi harjoitella Francisco Wallsin valmennuksessa. Samana vuonna hän voitti Argentiinan mestaruuden 5 000 metrin juoksussa. Hän voitti uransa aikana yhteensä kymmenen Argentiinan mestaruutta, mutta ei ainuttakaan maratonilla.
Toisen maailmansodan aikaan Cabrera palveli Argentiinan armeijassa ja tapasi Juan Perónin. He ystävystyivät ja Cabrera liittyi sodan jälkeen Perónin puolueeseen. Hän sai puolueessa toimimisestaan Peronist Medalin vuonna 1949.
Lontoon olympialaisissa belgialainen Étienne Gailly hallitsi maratonjuoksua ja saapui stadionille selvässä johdossa. Hän kuitenkin kaatui stadionilla uupumuksen takia kahdesti ja putosi pronssille. Cabrera ohitti hänet ja voitti 16 sekunnin erolla toiseksi tulleseen Ison-Britannian Thomas Richardsiin. 1952 kesäolympialaisissa Cebrera sijoittui maratonilla kuudenneksi. Hän lopetti urheilu-uransa vuoden 1954 Bostonin maratoniin, jolla sijoittui kuudenneksi. Urheilu-uransa jälkeen hän toimi liikunnanopettajana.
Cabrera kuoli auto-onnettomuudessa lähellä Buenos Airesia.
| Miesten maratonin olympiavoittajat |
|
1896: Spiridon Louis | 1900: Michel Théato | 1904: Thomas Hicks | 1908: Johnny Hayes | 1912: Kenneth McArthur | 1920: Hannes Kolehmainen | 1924: Albin Stenroos | 1928: Boughéra el-Ouafi | 1932: Juan Carlos Zabala | 1936: Sohn Kee-chung | 1948: Delfo Cabrera | 1952: Emil Zátopek | 1956: Alain Mimoun | 1960: Abebe Bikila | 1964: Abebe Bikila | 1968: Mamo Wolde | 1972: Frank Shorter | 1976: Waldemar Cierpinski | 1980: Waldemar Cierpinski | 1984: Carlos Lopes | 1988: Gelindo Bordin | 1992: Hwang Young-cho | 1996: Josia Thugwane | 2000: Gezahegne Abera | 2004: Stefano Baldini |
