Dobermanni

Wikipedia

Dobermanni

Avaintiedot
Alkuperämaa	Saksa
Määrä
Rodun syntyaika	1800-luku
Alkuperäinen käyttö	suojelukoira
Nykyinen käyttö	seurakoira, suojelu- ja vahtikoira
Elinikä	noin 12 vuotta
Muita nimityksiä	dobberi, dobbi, Dobermann Pinscher, dobermann
FCI-luokitus	ryhmä 2 jaos 1 #143
Ulkonäkö
Paino	32–45 kg
Säkäkorkeus	urokset 68–72 cm, nartut 63–68cm, keskikoko toivottava
Väritys	musta tai ruskea ruosteenpunaisin, selkeästi rajatuin ja näkyvin merkein

Dobermanni on saksalainen, FCI:n 2 ryhmään kuuluva keskikokoinen koirarotu. Rotu on yksi maailman tunnetuimmista, ja totuttu näkemään häntä ja/tai korvat typistettynä.

[muokkaa] Ulkonäkö

Dobermanni on keskikokoinen koira, säkäkorkeus uroksilla 68–72 cm, nartuilla 63–68 cm. Muodoltaan koira on lihaksikas. Pää on voimakas, kuono pitkähkö ja korvat ovat keskikokoiset. Paino uroksilla on noin 40–45 kg ja nartuilla noin 32–35 kg. Dobermannin väritys on musta tai ruskea, selvästi erottuvilla ruosteenpunaisilla merkeillä. Myös isabellaa ja sinistä väriä syntyy ajoittain, mutta ne värit eivät ole Euroopassa toivottuja. Yhdysvalloissa kasvatetaan kennelliiton kiellosta huolimatta jopa albiinodobermanneja, vaikkakin niillä on paljon terveysongelmia. Lyhyessä turkissa alusvillaa ei ole.

[muokkaa] Luonne ja käyttäytyminen

Rotumääritelmän mukaan dobermannin perusluonne on ystävällinen, itsevarma ja rauhallinen. Perheeseensä kiintyvä koira on myös lapsirakas, rohkea ja kova. Myös toimintakyky on tärkeä ominaisuus, edellyttäen että koiralta odotetaan ja vaaditaan hyvää ohjattavuutta. Ärtymiskynnys on kohtuullisen korkea ja koira omaa kohtuullisen terävyyden. Dobermanni on seura-, palvelus-, ja suojelukoira.

[muokkaa] Alkuperä

Apoldan kaupungista kotoisin oleva Karl Friedrich Louis Dobermann (perimätiedon mukaan hän oli kaupungin koirarankkuri, ulosottomies ja veronkantaja) halusi käyttää työssään koiria jotka eivät olleet vain valppaita, vaan myös "pelottomia piha- ja kotikoiria". Hän kehitti kiinnisaamistaan koirista sopivan rodun, jossa oli niin kutsuttuja teurastajankoiria ja pinsereitä.

Voidaan uskoa, että rodun jalostaminen aloitettiin 1870-luvulla. Dobermanni on ainoa saksalainen koirarotu, joka kantaa ensimmäisen tunnetun kasvattajansa nimeä. Suuria kyseistä rotua jalostavia kenneleitä rodun perustamisen aikoihin olivat muun muassa von Thüringen ja von Grönländ. On myös selvillä, että kaikki nykyisin elävät dobermannit kaikkialla maailmassa polveutuvat vuonna 1898 syntyneistä pentuesisaruksista Greif ja Graf Belling von Grönlandista. Nämä kaksi urosta ovat siis esi-isiä koko tämän päivän rotukirjolle.

Dobermannien historiassa on useaan kertaan sukusiitoksen avulla tavoiteltu vahvasti tiettyä ominaisuutta periyttäviä koiria. Näin myöskään niinsanottujen matador-urosten käyttö ei ole ollut harvinaista. Tietyissä vaiheissa jalostuksessa tarkkailtiin myöskin huomattavissa määrin ulkonäköseikkoja, luonteen merkityksen jäädessä taka-alalle. Useita esimerkkejä annetaan Suomen Dobermannyhdistyksen Dobermannin historia-osuudessa, tässä niistä kaksi:

"Prinz Modernin poika Edelblut von Jägerhof oli kuten mainittu jalostuksellisesti erittäin merkittävä uros. Se oli perinyt isältään sekä erinomaisen rakenteen, että valitettavasti myös huonon luonteen ja periytti näitä ominaisuuksia edelleen jälkeläisiinsä. Grünigin mukaan Edelblut ei kuitenkaan itse ollut luonteeltaan arka. Nykyvaatimusten mukaan ei sen enempää Prinz Modern von Ilm-Athenilla kuin Edelblut von Jägerhofillakaan olisi kuitenkaan ollut mitään mahdollisuuksia läpäistä tämän päivän ZTP-testiä."

" Prinz Modern von Ilm-Athenilla oli koko rotua koskettava vaikutus niin hyvässä kuin valitettavasti negatiivisessakin mielessä. Eräs kieltämättä positiivinen vaikutus Prinz Modernilla oli koko rodun ulkomuodollinen parantaminen. Se periytti voimakkaasti erinomaista rakennettaan jälkeläisiinsä. Se jätti oikeaa kokoa, näyttävää lyhytselkäistä rakennetta, syvää rintaa, tiiviitä tassuja ja voimakasta alaleukaa ja otsapengertä. Valitettavasti se periytti myös huonoa luonnettaan lukuisille jälkeläisilleen. Harry Peekin, von Jägerhof -kennelin omistama Prinz Modern von Ilm-Athen astui erittäin paljon narttuja sekä Saksassa, että muissakin Euroopan maissa."

Tämän rodun jalostushistoriaan mahtuu myös niin hyvän ulkomuodon kuin luonteenkin omaavia koiria, kuten Chico von Forell. Ottmar Vogelin mukaan Chicolla oli voimakas, vahvaluustoinen rakenne, sekä hyvä hermorakenne ja normaali dobermannille sopiva taistelutahto. Tällä koiralla oli merkittävä osuus tällaisten ominaisuuksien vakiinnuttamisessa nykyään vallitsevaan dobermannkantaan.

(Lähde: http://www.sdy.fi/)

[muokkaa] Terveystilanne

Täysin perinnöllisistä vioista vapaata dobermannia ei ole vielä tähän päivään mennessä syntynyt. Rodulla esiintyy perinnölisiä sydänongelmia (DCM), silmäsairauksia sekä maksavikaa. Selvästi dobermannille ominaisia sairauksia ovat myös Wobbler-syndrooma ja kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi). Lonkka- ja kyynärdysplasian tilanne Suomessa on jalostustietojärjestelmästä etsittäessä tällainen: lonkkien tutkimustuloksia löytyy "D tai huonompi" tuloksella 92 koiraa. E lonkkaisia koiria on neljä, mikä kertoo jo erittäin vakavasta lonkkien kehityshäiriöstä. Näin sairaita koiria ei missään nimessä tule käyttää jalostukseen. Sen sijaan vain kolmella koiralla löytyy 1/0 kyynärät. Sekä lonkista että kyynäristä terveitä, kuvattuja koiria suomesta löytyy 230. Terveen koiran liikkeet ovat ilmavat ja matkaavoittavat. Nivelrikkoisella koiralla liikkeet ovat laahustavat ja melko jäykät.

(Lähde: http://www.sdy.fi/ ja Suomen kennelliiton jalostustietojärjestelmä http://jalostus.kennelliitto.fi/frmEtusivu.aspx)

[muokkaa] Rodun tilanne Suomessa

Tällähetkellä Dobermanni on rekisteröintitilastoissa sijalla 52, ja on yhdeksänneksi suosituin rotu ryhmästään (FCI:n ryhmä 2, pinserit, snautserit ja molossityyppiset koirat). Vuonna 2006 Dobermanneja rekisteröitiin Suomessa 258 kappaletta, mikä oli 11,2% kasvu edellisen vuoden tilanteesta, 232 koiraa. Yleisin väritys Dobermanneilla rekisteröintien perusteella on musta ruosteenpunaisin merkein. Tämän värityypin edustajia Suomesta löytyy 6247 kappaletta. Toiseksi yleisin väritys on ruskea ruosteenpunaisin merkein, näitä löytyy Suomesta 1489 koiraa. Muita värityksiä (kaikki eivät rotumääritelmän sallimia) ovat sininen, isabellanvärinen, black & tan, siniharmaa ruskein merkein ja tricolour (1 kpl). Aktiivisia rodun kasvattajia (vähintään yksi rekisteröity pentue viimeisen kahden vuoden sisällä) löytyy maastamme 37 kappaletta.

[muokkaa] Kilpailutuloksia

Viimeisen viiden vuoden sisällä (2002-2007) Dobermannien tuloksia TOKOsta löytyy yhteensä 406 kappaletta. Niistä 47 kappaletta korkeimmasta luokasta, erikoisvoittajasta. Vuonna 2006 tuloksia tottelevaisuuskokeista oli yhteensä 132, mikä kertoo reippaasta aktiivisuuden noususta osaanottajien keskuudessa, aijempiin vuosiin (2005: 73 tulosta, 2004: 75 tulosta , 2003: 42 tulosta, 2002: 77 tulosta) verrattuna.

Palveluskoirien viestikokeesta viiden vuoden sisällä (2002-2007) tulleita tuloksia Dobermanneilta löytyy 27 kappaletta. Rodun edustajia lajissa on tänä aikana kisannut 22 koiraa.

Palveluskoirien suojelukokeesta viiden vuoden sisällä (2002-2007) tulleita tuloksia Dobermanneilta löytyy 88 kappaletta. Rodun edustajia lajissa on tänä aikana kisannut 75 koiraa.

Palveluskoirien jälkikokeen tuloksia Dobermanneilla viiden vuoden sisällä (2002-2007) löytyy 429:ltä koiralta. Rodun edustajia lajissa on tänä aikana kisannut 294 koiraa.

(Lähde: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmTulostilastot.aspx?R=143)