Edward Smith-Stanley
Wikipedia
Edward George Geoffrey Smith-Stanley, 14. Derbyn jaarli, KG, PC (29. maaliskuuta 1799 – 23. lokakuuta 1869), oli brittiläinen valtiomies. Hän toimi pääministerinä vuosina 1852, 1858–1859 ja 1866–1869 ja oli Britannian konservatiivipuolueen pitkäaikaisin johtaja. Ennen vuotta 1834 hänet tunnettiin nimellä Edward Stanley, vuosina 1834–1851 puolestaan lordi Stanleyna.
Stanley sai koulutuksensa Eton Collegessa ja Oxfordin yliopiston Christ Churchissa. Parlamenttiin hänet valittiin whigien edustajana vuonna 1820. Kun whigit nousivat valtaan 1830, Stanley oli mukana jaarli Greyn hallituksessa Irlannin ministerinä. Vuonna 1833 hän siirtyi vaativampaan tehtävään sota- ja siirtomaiden ministeriksi. Siirtomaaministerinä hän toteutti neekeriorjuuden lakkauttamisen. Välit kuitenkin katkesivat Irlannin anglikaanikirkon perustamiseen 1834 ja Stanley erosi hallituksesta ja liittyi konservatiiveihin.
Vuonna 1841 Stanley pääsi mukaan Sir Robert Peelin toiseen hallitukseen. Vuonna 1844 hänen isänsä kutsui hänet ylähuoneeseen. Stanleyn välit pääministeriin katkesivat jälleen vuonna 1845 , nyt viljatullien (Corn Laws) poistamisen vuoksi ja hän sai mukaansa konservatiivipuolueen enemmistön ja johti protektionistiryhmää. Vuonna 1851 hän peri isänsä arvonimen ja suuren maaomaisuuden ja hänestä tuli 14. Derbyn jaarli.
Helmikuussa 1852 whigien lordi John Russellin hallituksen kaatuessa uusi Derbyn jaarli muodosti vähemmistöhallituksen. Monien konservatiivien seuratessa Peeliä, Derby joutui nimittämään hallitukseensa paljon uusia kasvoja, kuten valtiovarainministeriksi nuoren Benjamin Disraelin. Vain kolme hallituksen jäsentä oli kuningattaren valtaneuvoston (Privy Council) jäseniä, ja ikääntyneen Wellingtonin herttuan kerrotaan istuneen kuulemassa ministerien luettelon lukemista ja toistelleen "Kuka? Kuka?", mistä ministeriö sai lempinimensä ("Who? Who? Ministry"). Derby ja Disraeli eivät saaneet varmistettua parlamentin tukea ja hallitus kaatui jo joulukuussa ja sitä seurasi peeleläisten ja whigien koalitio jaarli Aberdeenin ollessa pääministerinä.
Toisen kerran Derby toimi vähemmistöhallituksen pääministerinä helmikuusta 1858, jolloin lordi Palmerstonin ensimmäinen hallitus kaatui. Disraeli oli jälleen valtiovarainministerinä ja alahuoneen johdossa. Tämän hallituksen toimiin kuuluivat Englannin Itä-Intian komppanian lopettaminen ja Intian siirtäminen valtiolle sepoykapinan vuoksi.
Derby palasi viimeistä kertaa pääministeriksi 1866, kun jaarli Russelin toinen hallitus oli kaatunut. Disraeli oli jälleen mukana merkittävässä asemassa. Tämä hallitus muistetaan toisesta vaaliuudistuslaista (1867), joka laajensi huomattavasti äänioikeutta. Lordi Derby vetäytyi politiikasta 1868, jolloin Disraeli otti pääministerin tehtävät.
Perinteisesti Derbyä on pidetty heikkona pääministerinä ja aristokraattiamatöörinä, jonka toimi yhdessä Disraelin kanssa, mutta toisaalta Disraelilla ei ollut juurikaan vaikutusta ulkopolitiikkaan, jota Derby hoiti ulkoministerien jaarli Malmesburyn ja kolmannen hallituksen aikana poikansa Edward Stanleyn kanssa. Derby pyrki kaikin keinoin välttämään sotia ja rakentamaan voimaa talouden avulla, kun taas Disraeli pyrki imperiumin vahvistamiseen asevoimin. Konservatiivipuolueen hän veti uuteen aikaan ja toimi linkkinä vanhan ajan aatelin ja uusprotektionistien välillä.
Derby tunnettiin myös kilpahevosten omistajana. (The Derby Stakes -hevoskilpailu Lontoossa sai nimensä hänen isoisänsä, 12. Derbyn jaarlin mukaan) Tiluksiaan hän hoiti tiukasti, joskin hyväntahtoisesti. Lisäksi hän voitti kanslerin järjestämän latinankielisen runokilpailun [[Oxford}}issa ja julkaisi 1864 Illiadin runomuotoisen käännöksen.
