Eläintiede
Wikipedia
Eläintiede eli zoologia (kreik. zoon, eläin; logos, tieto) on eläimistöä ja eläimiä käsittelevä tieteenala, jonka osa-alueita ovat esimerkiksi eläinekologia (eläinten levinneisyys ja siihen vaikuttavat seikat), eläinfysiologia ja -anatomia ja etologia (eläinten käyttäytyminen). Eläintiede on biologian osa-alue, ja se on läheisessä tekemisissä solubiologian, biokemian ja genetiikan (perinnöllisyystiede) kanssa.
Eri eläinryhmiin kohdistuvan tutkimuksen perusteella erotetaan alatieteitä, mm. mammalogia (nisäkkäät), ornitologia (linnut), iktyologia (kalat), entomologia (hyönteiset) ja protozoologia (alkueläimet).
[muokkaa] Eläintieteen historia
Tieteellisen eläinten tutkimisen varsinaisena perustajana pidetään Aristotelestä, joka keräsi eräiden aikaisempien kirjailijoiden tekemät hajanaiset eläimiä koskevat tiedot, liitti niihin omat monipuoliset havaintonsa ja muovasi näin saamansa aineiston yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Hän ei rajoittunut vain kuvailemaan eläinten ulkomuotoa, rakennetta ja elintapoja, vaan tutki myös lisääntymisilmiöitä ja sikiönkehitystä, loi pohjan vertailevalle anatomialle ja laati eräänlaisen eläinsysteemin.
Aristoteleen jälkeen ei vanhalla ajalla elänyt muuta huomattavaa eläintieteellistä kirjailijaa kuin Plinius vanhempi. Hän oli kuitenkin vain muiden kirjoitusten koostaja, joka ei aina osannut erottaa tosiasioita taruista. Keskiajan eläintieteellisistä kirjailijoista oli mainittavin Albertus Magnus, joka selitteli Aristoteleen eläintieteen ja luonnonfilosofian kirjoituksia ja koetti muokata niiden sisältöä sopusointuun kirkon oppien kanssa.
