Emil Skog
Wikipedia
Emil Albert Skog (30. kesäkuuta 1897 – 20. syyskuuta 1981) oli suomalainen vasemmistopoliitikko.
Skog toimi vuonna 1918 punakaartissa tykkimiehenä ja osallistui Messukylän sekä Tampereen puolustustaisteluihin. Skog oli posti- ja lennätinlaitoksen huoltotarkastajana 1946–1964. Hän toimi Suomen puolustusministerinä vuodet 1948–1950, 1951–1953 ja 1954 sekä valtionvarainministerinä 1957.
Skog toimi Suomen sosialidemokraattisen puolueen (SDP) puheenjohtajana 1946–1957. Väinö Tannerin palattua puheenjohtajaksi 1957 muodostui puolueeseen niin sanottu skogilainen oppositio, joka tunnettiin alun perin nimellä Ryhmä 94.
[muokkaa] TPSL itsenäistyy
Oppositio erosi SDP:stä vuoden 1958 eduskuntavaalien jälkeen ja muodosti oman eduskuntaryhmänsä. Vaaleissa 1962 puolue esiintyi jo omana ryhmänään, nimellä Työväen ja pienviljelijöiden sosialidemokraattinen liitto (TPSL). Skog hoiti TPSL:n puheenjohtajan tehtäviä puolueen perustamisesta vuoteen 1964 saakka. Presidentinvaaleissa 1962 hän oli TPSL:n ehdokkaana saaden kaksi valitsijamiestä.
[muokkaa] Takaisin SDP:hen
Tannerin väistyttyä SDP:n puheenjohtajan paikalta 1963 Skog kannattajineen liittyi seuraavana vuonna takaisin vanhaan puolueeseensa TPSL:n jatkaessa itsenäistä toimintaansa. Vuonna 1971 Skog oli perustamassa eläkeläissosialidemokraattien Vanhat toverit – Aatteen miehet -järjestöä ja samana vuonna julkaistiin hänen muistelmansa Sosialisti ja patriootti muistelee.
 |
Edeltäjä: Onni Hiltunen |
Suomen sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja 1946–1957 |
Seuraaja: Väinö Tanner |
