Erkki Hartikainen

Wikipedia

Erkki Hartikainen (s. 1942) on Suomen ateistiyhdistyksen puheenjohtaja. Hän on valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopistossa vuonna 1967. Hänen pääasiallisia oppiaineitaan olivat matematiikka, teoreettinen filosofia ja tietojenkäsittelytiede. Hartikainen on ollut Suomen ateistiyhdistyksen puheenjohtaja vuodesta 1985.

Urallaan Hartikainen on toiminut 1960-luvun lopulla vakuutusmatemaatikkona sekä sen jälkeen lähes 20 vuoden ajan matematiikan, fysiikan ja kemian opettajana kouluissa sekä vuodesta 1989 alkaen tietotekniikan opettajana Vantaan aikuisopistossa. Vuosina 1994–1998 hän oli tilastosuunnittelijana Vantaan kaupungin Tilastossa ja tutkimuksessa. ^[1] Eläkkeelle hän jäi vuonna 2005.

Vapaa-ajattelijain liitossa Erkki Hartikainen toimi 40 vuoden ajan, puheenjohtajana vuosina 1999–2005. Hän oli Vapaa Ajattelija -lehden vastaava päätoimittaja useita jaksoja vuodesta 1969. Vuosina 1982–1983 hän oli Vapaa-ajattelijain liiton päätoimisena pääsihteerinä tavoitteenaan saada Suomeen elämänkatsomustiedon opetus, joka toteutuikin.

Vapaa-ajattelijoiden liiton pääsihteerinä toimiessaan Hartikainen teki 1978 kantelun Yhdistyneitten Kansakuntien ihmisoikeuskomitealle uskontojen historian ja siveysopin peruskoulun opetussuunnitelmasta Suomessa. Kantelu ratkesi 1981 ja Suomeen saatiin elämänkatsomustieto kouluihin oppiaineeksi. ^[2]

Suomen Ateistiyhdistyksen puheenjohtaja Erkki Hartikainen on ollut sen perustamisesta 16. toukokuuta 1985 lähtien. Yhdistys perustettiin varajärjestöksi siltä varalta, että muut järjestöt luopuvat ateistien ihmisoikeuksien puolustamisesta. ^[3] Hartikainen oli yhdessä Amerikan Ateistien sittemmin murhattujen johtajien kanssa maailman kolmannen ateistien kongressin pääjärjestäjänä. Kongressi pidettiin Helsingissä vuonna 1983.

Hartikainen on tunnettu ateismin puolestapuhuja. ^[4] ^[5] Hartikainen on osallistunut ateistisen liikkeen toimintaan kotimaisen toiminnan lisäksi ateistisen kirjallisuuden keräämisen, ulkomaanvierailujen ja kirjeenvaihtoverkoston kautta. ^[6] 1980-luvulla hän toimitti uskonnottomien käyttöön elämänkatsomustiedon (silloisen uskontojen historian ja etiikan) oppiaineiston. WSOY:n oli tarkoitus julkaista se, mutta hanke peruuntui. Nykyisin aineisto on saatavilla internetissä.

[muokkaa] Hartikaisen käsitteistöä

Erkki Hartikainen on esittänyt ^[7], että käsite todellisuuskäsitys korvaa kolme hänen mukaansa sekaannusta aiheuttavaa sanaa: maailmankuva, maailmankatsomus, (jotka viittaavat Maa–planeettaan, ihmiskeskeisyyteen, maakeskiseen käsitykseen todellisuudesta ja näköaistiin) ja elämänkatsomus (joka viittaa näköaistiin ja on Hartikaisen mielestä merkitykseltään useimmiten sekava).^[8] ^[9]

Hartikainen sanoo, että käsitykset arvoista kuuluvat todellisuuteen ja arvokäsitys on siten osa todellisuuskäsitystä. Siten elämänkatsomus (elämänkäsitys) on todellisuuskäsityksen osa eikä sitä laajempi käsite. Todellisuuskäsitys käsittää koko todellisuuden, elämä vain osan todellisuutta, joten elämänkäsitys on osa todellisuuskäsitystä. Esimerkiksi oppiaineen elämänkatsomustieto nimi tulisi itse asiassa olla elämänkäsitystieto.^[10] ^[11]

Englannin kielen todellisuuskäsitystä tarkoittavan sanan conception of reality rinnalle Hartikainen on esittänyt lyhyempää muotoa realityconception.^[12]

Erkki Hartikaisen mukaan käsite 'tieteellinen todellisuuskäsitys' korvaa aikaisemmat käsitteet 'tieteellinen maailmankuva' ja 'tieteellinen maailmankatsomus'. Sanan 'tiede' vastine on 'todellisuustutkimus'. Tieteellisestä todellisuuskäsityksestä hän käyttää myös käsitteitä 'todellisuustutkimuksen todellisuuskäsitys', 'todellisuustutkimuksen mukainen todellisuuskäsitys', 'kokeelliseen tutkimukseen perustuva todellisuuskäsitys', 'kokemukseen perustuva todellisuuskäsitys', 'hyvän tieteen todellisuuskäsitys', 'hyvän todellisuustutkimuksen mukainen todellisuuskäsitys', 'tosi todellisuuskäsitys' ja 'oikea todellisuuskäsitys'.

Hartikainen on esittänyt, että oikea todellisuuskäsitys vastaa todellisuutta eli on oikea karkeistus todellisuudesta. Fyysikko Kari Enqvistin tunnetuksi tekemää käsitettä ”oikea karkeistus”^[13]^[14] hän käyttää, koska ihminen käsittää todellisuuden usein vain likimääräisesti.

Vastaavasti Hartikainen esittää käsitteen 'todellisuuskuvitelma'. Todellisuuskuvitelma voi olla täysin mielikuvituksen tuotetta, mutta siihen saattaa kuulua myös perusteltuja väitteitä. Joskus todellisuuskuvitelma voi osoittautua oikeaksi karkeistukseksi.

Hartikaisen mukaan oikealle todellisuuskäsitykselle voidaan asettaa suuri joukko normeja. Normien määrästä ja laadusta ei hänen mukaansa päästä välttämättä koskaan yksimielisyyteen, mutta Hartikainen on esittänyt muutamia sellaisia oikealle todellisuuskäsitykselle asetettavia normeja, jotka hänen mielestään pitäisi ottaa huomioon.

Todellisuuskäsityksen pitää perustua tosiasioihin eikä toiveisiin, tunteisiin ja kuvitelmiin.
Todellisuuskäsityksen käyttämien peruskäsitteiden pitää olla tosiasioita vastaavia, selkeitä, ymmärrettäviä ja vailla tunnemerkityksiä.
Havainnot voivat olla virheellisiä, puutteellisia ja ristiriitaisiakin, mutta joka tapauksessa todellisuuskäsityksen pitää perustua havaintoihin.
Todellisuuskäsityksen tulee olla sisäisesti ristiriidaton.
Todellisuuskäsityksen perusteella pitää pystyä ainakin joillakin todennäköisyyksillä ennustamaan tulevia tapahtumia.
Todellisuuskäsityksen pitää pystyä aidosti selittämään tapahtumia ja ilmiöitä (syysuhdeselityksiä on oltava mukana).
Todellisuuskäsitys ei saa olla ristiriidassa todellisuudesta tehtyjen havaintojen kanssa.
Todellisuuskäsityksen pitää selittää ilmiöt mahdollisimman pienellä määrällä käsitteitä ja peruslauseita (Occamin partaveitsi, yksinkertaisuusperiaate).
Käytetty matematiikka on vain eräs kieli. Todellisuuskäsityksen matemaattinen kauneus tai viehättävyys ei ole perustelu todellisuuskäsitykselle. Tosin monille matematiikan lauseille on yksinkertaisia ja jokaiselle käsitettäviä tulkintoja. On myös sellaisia matematiikan osia, joille ei ole keksitty mitään käyttöä todellisuuden kuvaamisessa. Joitakin matematiikan osia ihmiset ovat kehittäneet yleistämällä todellisuuden ilmiöistä.
Todellisuuskäsitys ei saa perustua virheelliseen logiikkaan tai virheelliseen matematiikkaan.^[15]

[muokkaa] Julkaisut

Hartikainen, Erkki (1980): Tieteellinen maailmankatsomus. 2. täydennetty painos. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto ry.

Hartikainen, Erkki (vastaava toim.) (1982): Yläasteen etiikka: Peruskoulun uskontojen historian ja etiikan oppikirja 1–3. (Kouluhallituksen hyväksymä kokeilumoniste lukuvuosiksi 1982–83, 1983–84, 1984–85.) Lisäpainos 1985. Helsinki: Vapaa ajatus.

Hartikainen, Erkki, Kyösti Kiiskinen & Jussi Rastas (toim.) (2005): Suomalaisen filosofian ’enfant terrible’: Kriittinen ajattelija ja tiedepoliittinen keskustelija: Juhlakirja tohtori Pertti Lindforsin 75-vuotispäivänä: Monitieteinen antologia. Sisältää tekstiä suomeksi, englanniksi ja saksaksi. Helsinki: Luonnonfilosofian seura. ISBN 951-98191-1-8.

[muokkaa] Suomennoksia

Shibles, Warren (1979): Etiikkaa lapsille ja nuorille. (Alkuteos: Ethics, 1978.) Suomeksi toimittanut Erkki Hartikainen. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto ry.

Shibles, Warren (1979): Emootiot: Lisää etiikkaa lapsille ja nuorille. (Alkuteos: Emotion, 1978.) Suomeksi toimittanut Erkki Hartikainen. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto ry.

Baggini, Julian (2005): Ateismi: Lyhyt johdanto. (Alkuteos: Atheism: A Very Short Introduction, 2003.) Suomentaneet Erkki Hartikainen, Suvi Laukkanen ja Paula Vasama. Kustannus Oy Vapaa Ajattelija. ISBN 951-98702-1-0.