Espanjan vallankumous
Wikipedia
Espanjan vallankumous (esp. 'La Gloriosa, Loistokas) tapahtui 1868, syrjäyttäen kuningatar Isabella II:n.
Vuoden 1866 kapina (johtajana kenraali Juan Prim) ja kenraalien mellakka antoivat liberaaleille ja republikaaneille merkin siitä, että Espanjalla oli vakava ongelma valtion asioiden johdossa, ja joku pitäisi saada hallitsemaan maata. Liberaalit ja republikaanit maanpakolaiset tekivät sopimuksia Oostendessa vuonna 1866 ja Brysselissä 1867. Nämä sopimukset loivat rungon tärkeään kansannousuun, ei vain korvaamaan pääministeriä liberaalilla, vaan syrjäyttääkseen kuningatar Isabellan, jota he pitivät syynä Espanjan tuloksettomuuteen.
Hänen jatkuva valikointi liberaalien ja konservatiivien välillä oli raivostuttanut muita puolueita, ja teki mahdolliseksi rintaman, joka oli toimi yli puoluerajojen. Leopoldo O'Donnelin kuolema vuonna 1867 aiheutti näiden puolueiden lopullisen yhdistymisen; moni, joka oli ylittänyt puolueen rajat luodakseen tämän suuren puolueen, lopulta liittyivät kasvavaan liikkeeseen, jonka tavoitteena oli kaataa Isabella luodakseen paremmin toimivan hallituksen.
Arpa oli heitetty syyskuussa 1968, jolloin merivoimat amiraali Juan Bautista Topeten kapinoivat Cadizissa - samassa paikassa, jossa Rafael del Riego oli aloittanut vallankaappauksen puolivuosisataa sitten Isabellan isää vastaan. Kenraalit Juan Prim ja Francisco Serrano
