Rafael del Riego
Wikipedia
Rafael del Riego y Nuñez (s. 9. toukokuuta 1784 – k. 7. marraskuuta 1823) oli espanjalainen kenraali ja liberaali poliitikko.
Del Riego syntyi Santa Maria de Tuñasissa, Asturiassa. Oviedon yliopistosta valmistumisensa jälkeen vuonna 1807 hän muutti Madridiin, jossa hän liittyi armeijaan. Espanjan itsenäisyyssodan aikana vuonna 1808 Ranska otti hänet vangiksi Escorialiin, josta hän myöhemmin karkasi.
Marraskuun 10. päivänä hän osallistui Espinosa de los Monterosin taisteluun, jossa hänet jälleen kerran otettiin vangiksi. Kolme päivää myöhemmin hänet lähettiin Ranskaan, ja hänet lopulta vapautettiin. Hän matkusti ympäri Englantia ja Saksaa, ja vuonna 1814 palasi Espanjaan liittyen jälleen armeijaan everstiluutnanttina.
Kuuden vuoden absolutismin aikana hän liittyi vapaamuurareihin ja liberaaleihin salaliitossa kuningas Ferdinand VII:tä vastaan. Vuonna 1819 kuningas muodosti 10 pataljoonaa taistelemaan etelä-amerikkalaisia vastarintaliikkeitä vastaan. Riego otti Asturian pataljoonan komennon. Kuitenkin Cádiziin saapumisen jälkeen hän aloitti muiden upseerien kanssa kapinan 1. tammikuuta 1820, ja vaati vuoden 1812 perustuslain palauttamista. Tätä konfliktia kutsuttiin Espanjan sisällissodaksi, 1820–1823. Riegon joukot marssivat Andalusian kaupunkien läpi kuninkaallisvastaisen kansannousun syntymisen toivossa, mutta paikallinen väestö oli lähinnä väliinpitämätöntä. Kansannousu kuitenkin aloitettiin Galiciassa, josta se nopeasti levisi ympäri Espanjaa. 7. maaliskuuta 1820 Madridin kuninkaallinen palatsi piiritettiin kenraali Ballesteroksen alaisten sotilaiden toimessa, ja 10. maaliskuuta kuningas suostui palauttamaan perustuslain.
