Frans Helminen
Wikipedia
Frans Helminen (s. 6. helmikuuta 1894, Valkeasaari - k. 21. syyskuuta 1957, Helsinki) toimi Suomen ilmavoimien komentajana 30. kesäkuuta 1945 - 30. marraskuuta 1952.
Frans Helmisen sotilasura alkoi rakuunaupseerina keisarillisen Venäjän armeijassa. Hän osallistui ensimmäiseen maailmansotaan ja Venäjän vallankumouksen jälkeen taisteli Ukrainan valtion armeijassa kommunistien joukkoja vastaan.
Suomen armeijan palvelukseen Helminen astui vuonna 1919. Vuonna 1937 hän oli eversti ja Ilmatorjuntarykmentin komentaja. Hänet nimitettiin kenraalimajuri Jarl Lundqvistin apulaiseksi lokakuussa 1939. Kenraalimajuriksi hän yleni vuonna 1945 ja kenraaliluutnantiksi vuonna 1951.
Ilmavoimien komentajana hän osallistui vuosien 1946-1947 Pariisin rauhankonferenssiin, jolloin viransijaisena toimi eversti Richard Lorentz.
Helmisen komentajavuodet osuivat ilmavoimien vaikeimpaa rauhanaikaiseen aikaan. Pariisin rauhansopimuksen rajoitusten ohella sotienjälkeisiä ilmavoimia rasittivat niin kalusto- kuin koulutusongelmatkin. Helmisen ponnisteluista huolimatta ilmavoimien tilanne huononi hänen komentajakautensa ajan, saavuttaen aallonpohjansa vuoteen 1951 mennessä. Helminen siirtyi pääesikuntaan Ilmapuolustuksen tarkastajaksi vuoden 1952 lopussa.
Helmisen poika, Rauli Helminen, on ilmatorjuntatehtävissäkin toiminut eläkkeellä oleva kenraalimajuri.
Puolustushaarojen komentajat | ||
Ilmailuvoimien ja ilmavoimien komentajat: luettelo Suomen ilmavoimien komentajista John-Allan Hygerth (1918) · Carl Seber (1918) · Torsten Aminoff (1918) · Sixtus Hjelmmann (1919) · Arne Somersalo (1920) · Väinö Vuosi (1926) · Jarl Lundqvist (1932) · Frans Helminen (1945) · Reino Artola (1952) · Olavi Seeve (1958) · Reino Turkki (1964) · Eero Salmela (1969) · Rauno Meriö (1975) · Pertti Jokinen (1987) · Heikki Nikunen (1991) · Jouni Pystynen (1998) · Heikki Lyytinen (2005) |