Frederick Banting
Wikipedia
Sir Frederick Grant Banting (s. 14. marraskuuta 1891 - k. 21. helmikuuta 1941) oli kanadalainen lääketieteilijä, joka sai Nobelin palkinnon yhtenä insuliinin keksijöistä 1923.
Brittiläissyntyinen Banting muutti Torontoon, Kanadaan 1921, ja alkoi työskennellä professori John Macleodin alaisena yhdessä jatko-opiskelija Charles Bestin kanssa. Hän sitoi koe-eläiminä käytettyjen koirien haiman tiehyet niin että niihin kertyi salaperäistä "haimaeritettä", jota saatettiin käyttää diabeteksestä kärsivien koirien hoitoon. Yhdessä James Collipin kanssa he kehittivät menetelmää edelleen niin että saatettiin käyttää tavallisten vasikoiden ja lehmien haimoja. Niiden "haimaeritteestä" erotettua ainetta alettiin kutsua insuliiniksi.
Banting ja Macleod saivat Nobelin palkinnon 1923. Banting jakoi osakkuutensa Charles Bestin kanssa, koska katsoi tämän ansainneen palkinnon Macleodin sijaan. Macleod puolestaan jakoi palkintosummansa James Collipin kanssa.
Insuliinin kehitystyö oli poikkeuksellisen nopeaa; muutamien kuukausien kuluttua alkuperäisestä ajatuksesta ainetta voitiin jo tuottaa massoittain. Ensimmäisen insuliinilla hoidetun diabetespotilaan nimi oli Leonard Thompson.
