Fysikalismi

Wikipedia

Fysikalismi on alun pelin Wienin piirin ajattelijoiden Otto Neurathin ja Rudolf Carnapin oppi, jonka mukaan kaikki mielekkäät väitteet voidaan kääntää fysikaalisella kielellä esitetyiksi väitteiksi. Fysikalismi oli fenomenalismia eli havaittaviin ilmiöihin perustuvaa todellisuuskäsitystä vastustava reduktionistinen eli palauttava oppi. ^[1]

Myöhemmin fysikalismilla on tarkoitettu erilaisia materialistisia ontologioita eli aineellisia todellisuuskäsityksiä, jotka eivät välttämättä sitoudu reduktionismiin. ^[2] Fysikalismista puhutaan esimerkiksi käsityksenä, jonka mukaan ovat varsinaisesti olemassa vain fysiikan keinoin havaittavat ja niiden kaltaiset asiat. Näiden katsotaan muodostavan ainoan perustan todellisuutta koskevalle tiedolle.^[3]

Filosofi Willard Van Orman Quine on kuvannut haastattelussa omaa ajatteluaan seuraavasti:

» Mitä fysikalismiin tulee, siinä ei niinkään ole kyse väitteestä, että kaikki olemassa olevat objektit ovat fysikaalisia, vaan pikemminkin ontologian jatkuvuudesta fysiikan historiallisen kehityksen kanssa. ”Fysikalismi” on siis hieman hämmentävä nimitys. Se ontologia, jonka allekirjoitan, on fysiikan ontologia, mutta fysiikan teorioiden sidottujen muuttujien arvojen joukossa on väistämättä abstrakteja, ei-fysikaalisia objekteja, kuten lukuja. Fysiikka on perimmäinen tiede siinä mielessä, että se pyrkii kuvaamaan kaiken, mitä tapahtuu. Mutta miksi meidän lopulta pitäisi välittää nimilapuista, sellaisista kuin ”fysikalismi”? Tarvitsemme niitä voidaksemme viitata vaivatta erilaisiin filosofisiin näkemyksiin, mutta niitä ei saa ottaa liian vakavasti. »

^[4]