Gilles Villeneuve

Wikipedia

Joseph Gilles Henri Villeneuve (18. tammikuuta 1950 - 8. toukokuuta 1982) oli kanadalainen Formula 1 -ajaja. Hän sai surmansa vuonna 1982 Belgian GP:n aika-ajoissa Zolderissa törmättyään saksalaisen Jochen Massin autoon.

Villeneuveä on pidetty yhtenä kaikkien aikojen lahjakkaimmista F1-kuljettajista ja hän oli erityisen tunnettu hurjapäisestä ja ajoittain jopa hengenvaarallisesta ajotyylistään. Jopa yleensä kiitoksissaan kitsas Enzo Ferrari tunnusti ihailleensa hänen taisteluhenkeään. Arvovaltainen Autosport-lehti rankkasi vuonna 2004 Villeneuven kaikkien aikojen parhaaksi autourheilijaksi.

Kylmät tilastonumerot eivät tue aivan tämän kaltaista arvostusta. Tulokasvuonnaan 1977 Villeneuve ei yltänyt pisteille McLarenilla eikä Ferrarilla. Kaudella 1978 hän sijoittui MM-sarjassa yhdeksänneksi häviten tallitoverilleen Carlos Reutemannille pistein 17-48. Kauden 1979 maailmanmestari Jody Scheckter voitti Ferrarin jäsentenväliset pistein 51-47, Villeneuve otti hopeaa. Kaudella 1980, jolloin Ferrari putosi kilpailukyvyttömien tallien kastiin, Villeneuve voitti Scheckterin pistein 6-2 ja sijoittui MM-sarjassa 14:nneksi. Kaudella 1981 Villeneuve oli selvästi tallitoveriaan parempi ja löi Didier Pironin 25-9, tuloksena seitsemäs sija kokonaispisteissä. Viimeiseksi jääneellä kaudellaan Villeneuve ehti saalistaa kuusi MM-pistettä ennen Zolderin kohtalokasta onnettomuutta.

Jotkut asianntuntijat ovatkin sitä mieltä, että Villeneuven maine perustuu ennen muuta hänen rohkeuteensa ja rämäpäisyyteensä, joka teki voimakkaan vaikutuksen formuloita seuranneeseen yleisöön. Rohkeus ja periksiantamattomuus ilmenivät muun muassa siten, että pahimmillaan Villeneuve romutti yhden viikonlopun aikana seitsemän autoa.

Ennen Formula 1 -uraansa Villeneuve oli voittanut moottorikelkkacrossin maailmanmestaruuden ja kilpaillut mm. Formula Atlantic -luokassa.

[muokkaa] F1-ura

McLaren kutsui Villeneuven ajamaan Eurooppaan kesällä 1977, ja heti ensimmäisessä kisassaan Silverstonessa hän teki niin suuren vaikutuksen että Niki Laudan paikalle kuljettajaa etsinyt Ferrari palkkasi hänet saman tien, eikä Villeneuve sen jälkeen enää tallia vaihtanutkaan.

Kaudella 1979 ratoja hallinnut Ferrari halusi ajattaa etelä-afrikkalaisen Jody Scheckterin maailmanmestariksi. Villeneuve voitti kaudella 3 GP:tä ja olisi voinut viedä tittelin helposti, mutta hän piti kiinni tallisopimuksesta ja pysyttäytyi kauden ratkaisuvaiheessa Scheckterin takana. Tästä kaudesta on jäänyt erityisesti mieleen Villeneuven uskomaton kaksinkamppailu René Arnouxin kanssa Ranskan GP:n kakkostilasta. Se on varmasti vielä tänäkin päivänä yksi koko Formula 1-historian upeimpia ja jännittävimpiä hetkiä.

Vuosina 1980 ja 1981 Ferrarilla ei ollut tarjota ajajilleen kaikkein kilpailukykyisintä kalustoa, mutta kaudella 1982 Villeneuve oli valmis voittamaan maailmanmestaruuden.

Villeneuve oli ajamassa San Marinon GP:n voittoon Imolassa, kun hänen tallitoverinsa Didier Pironi yllättäen ja vastoin tallisopimusta ohitti hänet kilpailun viimeisellä kierroksella ja ajoi voittoon. Villeneuve vannoi ettei puhu enää koskaan Pironin kanssa, minkä sanansa hän pitikin.

[muokkaa] Gilles Villeneuven kuolema

Kaksi viikkoa Imolan jälkeen Formula 1-sirkus oli siirtynyt Zolderin radalle jossa ajettaisiin Belgian GP.

Aika-ajojen viimeisillä minuuteilla Villeneuve lähti vielä radalle tavoittelemaan parempaa aikaa. Lähestyessään "lentävällä kierroksellaan" Terlamen-mutkaa Villeneuve näki edessään Jochen Massin Marchin ja oli ilmeisesti varma että saksalainen jättäisi sisäkaarteen vapaaksi, mutta samalla hetkellä Villeneuven hyökätessä mutkaan Mass vaihtoikin yllättäen ajolinjaa. Ferrarin etupyörä osui Marchin takapyörään, jonka seurauksena auto kimposi ilmaan, syöksyi nokka edellä maahan ja katkesi kahtia. Villeneuve repeytyi irti turvavöistään ja sinkoutui päin radan turva-aidan pylvästä. Hän kuoli paikallisessa sairaalassa samana iltana. Kuolinsyy oli niskan murtuminen.

[muokkaa] F1-uran saavutukset

Villeneuve ajoi Formula 1 -sarjassa vuosina 1977 - 1982 ja starttasi urallaan 67 GP-kilpailuun joissa ajoi 6 voittoa, 2 paalupaikkaa ja 8 kilpailun nopeinta kierrosta.

MM-pisteitä hän keräsi 107.