Formula 1
Wikipedia
Formula 1 (F1) on moottoriurheilun yksipaikkaisten varsinaisten kilpa-autojen korkein taso. Formula 1 -luokan vuosittainen maailmanmestaruussarja koostuu vuoden aikana eri puolilla maailmaa ajettavista Grand Prix -kilpailuista. Formula 1 -sarjassa kilpaillaan sekä kuljettajien että valmistajien maailmanmestaruustitteleistä.
Eurooppa on Formula 1 -sarjan perinteinen keskus ja suurin markkina-alue, vaikka Grand Prix -ajoja on sarjan alkuajoista lähtien järjestetty ympäri maailmaa ja viime aikoina on tapahtunut merkittävää laajenemista Aasiaan, kun Japanin lisäksi myös Kiina, Malesia, Bahrain ja Turkki järjestävät oman MM-sarjan osakilpailunsa.
Formula 1 -sarjaa pidetään maailman kalleimpana urheilulajina. Sarjan taloudelliset vaikutukset ovatkin mittavat, ja itse kilvanajon lisäksi myös lajin ympärillä tapahtuvia taloudellisia ja poliittisia tapahtumia seurataan tarkasti. Lajiin on myös usein liitetty käsitys tietynlaisesta glamourista. Formula 1 -sarjan järjestää kansainvälinen autoliitto FIA (Fédération Internationale de l'Automobile), jonka puheenjohtajana toimii Max Mosley. F1-sarjaa johtaa ja hallinnoi Bernie Ecclestone.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
-
Pääartikkeli: Formula 1:n historia
[muokkaa] Grand Prix -viikonloppu[1]
Formula 1 -kilpailutapahtuma kestää koko viikonlopun ajan, ja usein käytetäänkin nimitystä F1-viikonloppu, kilpailuviikonloppu tai GP-viikonloppu. Nykyään perjantaina ajetaan kahdet vapaat harjoitukset, lauantaina yksi harjoitussessio sekä aika-ajot ja sunnuntaina itse kilpailu.
[muokkaa] Vapaat harjoitukset
F1-viikonloppu alkaa perjantaina (Monacossa jo torstaina) ajettavilla kahdella puolentoista tunnin mittaisella vapaalla harjoituksella, jotka alkavat paikallista aikaa kello 10 ja 14. Harjoituksissa kuljettajat tutustuvat rataan ja hakevat autoihin oikeita säätöjä sekä renkaita. Perjantaina edeltävällä kaudella neljän parhaan tallin joukosta pois jääneet tallit saavat ajattaa myös kolmatta autoa ja kuljettajaa. Lauantain vapaa harjoitus ajetaan muissa maissa kello 11.00 - 12.00, paitsi Britanniassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa (10.00 - 11.00).
[muokkaa] Aika-ajot
Aika-ajot alkavat muissa maissa kello 14.00 paikallista aikaa, paitsi Britanniassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa (13.00). Aika-ajoissa ratkaistaan sunnuntain kilpailun lähtöjärjestys. Kaudesta 2006 alkaen aika-ajot ajetaan kolmivaiheisena siten, että 15 minuutin ajon jälkeen kuusi hitainta kuljettajaa tippuu pois. He sijoittuvat lähtöruudukossa sijoille 17-22. Seuraavan varttitunnin ajon jälkeen pudotetaan kuusi hitainta kuljettajaa, jotka sijoittuvat lähtöruudukon sijoille 11-16. Loput kymmenen nopeinta kuljettajaa ratkaisevat paalupaikan kohtalon 15 minuutin mittaisessa aika-ajon päätösosiossa. Aika-ajon kymmenellä parhaalla kuljettajalla pitää osion alussa olla tankissa polttoainemäärä, jolla he lähtevät kilpailuun. Nopeimman ajan ajanut sijoitetaan lähtöruudukkoon ensimmäiseksi, paalupaikalle. Aika-ajojen jälkeen autoihin tankataan polttoainemäärä, joka niissä oli ennen viimeistä aika-ajosuoritusta. Jos kaksi tai useampi kuljettaja ajaa tuhannesosalleen yhtä nopean ajan, korkeammalle sijoittuu se kuljettaja, joka on ajanut aikansa ensin. Jos kaksi tai useampi kuljettaja ei aja aikaa missä tahansa aika-ajoista, lähtöjärjestys määräytyy seuraavasti:
- Kuljettajat, jotka ehtivät aloittaa aika-ajokierroksensa
- Kuljettajat, jotka ehtivät aloittaa lämmittelykierroksensa
- Kuljettajat, jotka eivät lähteneet radalle session aikana
Jos esim. Kimi Räikkönen ja Fernando Alonso ehtisivät aloittaa lämmittelykierroksensa, mutteivat aika-ajokierrostaan, Kimi sijoittuisi lähtöruudukossa Fernandon taakse, koska Kimin numero (6) on suurempi kuin Fernandon (1).
Kauden 2005 alkupuolen kilpailuissa oli käytössä systeemi, jossa samantapainen aika-ajo ajettiin lauantain lisäksi myös sunnuntaiaamuna ennen kilpailua, ja ajat laskettiin yhteen. Systeemistä kuitenkin luovuttiin. Aikaisemmin käytössä olleita systeemeitä ovat olleet muun muassa perjantaina ja lauantaina ajettavat tunnin mittaiset sessiot, joissa jokaisella kuljettajalla oli käytössään 12 kierrosta, ja radalla sai tunnin aikana käydä koska tahansa. Myöhemmin perjantain aika-ajot jäivät pois, mutta lauantainen tunnin sessio oli käytössä vielä 2000-luvun alkuvuosina. Tuolloin lauantainen aika-ajo oli vauhdikas jännitysnäytelmä, jossa kuljettajan todellinen nopeus ja hermojen pitävyys punnittiin. Käytössä oli myös sääntö, jonka mukaan kuljettajan ajan oli mahduttava 107 % sisään paalupaikkamiehen ajasta päästäkseen mukaan kilpailuun. Kauden 2006 alussa aika-ajon kolmas ja viimeinen osio oli 20 minuuttia pitkä, mutta se lyhennettiin Ranskan GP:n jälkeen viiteentoista minuuttiin.
[muokkaa] Kilpailu
Formula 1 -viikonlopun huipentuma, kilpailu, ajetaan sunnuntaina iltapäivällä, muissa maissa klo 14.00 paikallista aikaa, paitsi Japanissa (13.30), Bahrainissa (14.30), Malesiassa, Turkissa (15.00), Britanniassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa (13.00). Kilpailun alussa kuljettajat asettuvat lähtöruudukkoon, ja ajavat ensin yhden lämmittelykierroksen, jonka jälkeen he asettuvat uudelleen lähtöpaikoilleen. Kun kaikki autot ovat lähtöruudukossa, syttyy viisi punaista valoa lähtö/maaliviivan yläpuolelle yksi kerrallaan sekunnin välein. Liikkeelle saa lähteä kun kaikki valot sammuvat yhtäaikaisesti. Kilpailut ovat 305-310 kilometrin mittaisia ja kestävät yleensä noin 1,5 tuntia. Poikkeuksena Monacon GP, joka hitautensa vuoksi ajetaan noin 260 kilometrin mittaisena. Kilpailu ei voi kuitenkaan venyä yli kahden tunnin mittaiseksi.
Kilpailun aikana kuljettajat lähes poikkeuksetta tekevät varikkopysähdyksiä, joilla autoihin tankataan lisää polttoainetta ja niihin vaihdetaan renkaat (mahdollisesti myös vaihdetaan esim. kolareissa vahingoittuneita osia, mikäli tämä on mahdollista). Kaudella 2005 renkaanvaihdot kiellettiin ilman perusteltua turvallisuussyytä, mutta vaihdot on sallittu kaudeksi 2006. Varikkopysähdykset ja polttoainemäärillä spekulointi onkin 1990-luvun alussa ollut yksi Formula 1 -autoilun olennaisista elementeistä, ja noussut lähes yhtä tärkeäksi osaksi kuin itse kilvanajo. Varikolla kuljettaja voi voittaa, mutta myös hävitä kilpailun.
Kilpailun päätyttyä voittaja sekä kakkos- ja kolmossijoille sijoittuneet kuljettajat nousevat palkintokorokkeelle, ja voittajan sekä hänen tallinsa kansallislaulu soitetaan. Tämän jälkeen kilpailijoille sekä voittaneen tallin edustajalle ojennetaan pokaalit, jonka jälkeen kilpailijat juovat ja ruiskuttavat samppanjaa toistensa päälle. Tämän jälkeen he siirtyvät lehdistöhuoneeseen, jossa he vastaavat haastattelijan kysymyksiin englanniksi, ja lopuksi puhuvat omalla äidinkielellään.
[muokkaa] Sääntöjä[1]
[muokkaa] Liput
- Ruutulippu tarkoittaa, että sessio on päättynyt. Kuljettajien tulee hidastaa vauhtiaan ja ajaa varikolle tai aika-ajoissa tai kilpailussa parc ferme -alueelle.
- Keltainen lippu tarkoittaa, että radalla on pysähtynyt auto tai jokin auton osa tai jokin muu ajamista huomattavasti haittaava tekijä. Kuljettajien tulee hidastaa vauhtiaan. Ohittaminen ei ole sallittua.
- Punainen lippu tarkoittaa, että sessio on keskeytetty. Kuljettajien tulee hidastaa vauhtiaan ja ajaa varikolle. Ohittaminen ei ole sallittua.
- Keltainen lippu jossa on punaisia raitoja, tarkoittaa että radalla on öljyä, vettä, soraa tai muuta liukastavaa ainetta.
- Sininen lippu tarkoittaa, että takaa on tulossa nopeampi auto, joka pitää päästää ohi. Useimmiten lippua näytetään kilpailussa kuljettajalle, joka on jäämässä kilpailua johtavalle kuljettajalle kierroksella.
- Valkoinen lippu tarkoittaa, että edessä ajaa huomattavasti hitaampi auto, kuten ambulanssi.
- Vihreä lippu tarkoittaa, että rata on jälleen vapaa.
- Musta lippu ja kuljettajan numero tarkoittavat, että kuljettaja on hylätty kilpailusta. Hänen tulee ajaa varikolle.
- Musta lippu, jossa on keskellä oranssi ympyrä ja kuljettajan numero tarkoittavat, että kuljettajan autossa on jotain vikaa, joka on haitaksi joko katsojien tai kuljettajan terveydelle. Kuljettajan tulee ajaa varikolle korjauttamaan ongelma.
- Lippu, joka on puoliksi musta ja puoliksi valkoinen ja kuljettajan numero tarkoittavat, että kuljettaja on syyllistynyt epäurheilijamaiseen käytökseen.
[muokkaa] Pistelaskujärjestelmä
Myös pistelaskujärjestelmät ovat vaihdelleet F1-sarjan historian aikana. Nykyisin maailmanmestaruuspisteitä annetaan kilpailusijoituksista seuraavan kaavan mukaan:
- 10 pistettä
- 8 pistettä
- 6 pistettä
- 5 pistettä
- 4 pistettä
- 3 pistettä
- 2 pistettä
- 1 piste
Mikäli kilpailu keskeytetään ennen kuin 75 % kierrosten kokonaismäärästä on ajettu, pisteet puolitetaan. Maailmanmestaruuden voittaa eniten MM-pisteitä kerännyt kuljettaja tai jos kahdella tai useammalla kuljettajalla on yhtä paljon pisteitä, niin eniten voittoja kerännyt kuljettaja. Kausina 1950-90 ei kaikkia osakilpailuja laskettu mukaan loppupisteisiin; kilpailuiden määrästä riippuen 4-11 parasta tulosta laskettiin mukaan. Vuodesta 1991 alkaen on kaikki kilpailut laskettu mukaan pisteisiin. F1-sarjan alkuvuosina (1951-1960) pisteitä annettiin viidelle parhaalle siten, että voittaja sai 8, kakkonen 6, kolmas 4, neljäs 3 ja viides 2 pistettä. Lisäksi kilpailun nopeimmasta kierroksesta sai yhden pisteen. Vuonna 1961 pistelaskua laajennettiin siten, että kuudenneksi sijoittunut sai yhden pisteen ja voittajan pistemäärä nostettiin yhdeksään. Nopeimmasta kierroksesta ei enää tämän jälkeen saanut lisäpistettä. Kaudesta 1991 alkaen voittojen arvoa haluttiin nostaa, ja voittajan pistemäärä nostettiin kymmeneen.
Vuonna 2003 FIA muutti pisteidenlaskusysteemiä nykyisenkaltaiseksi. Jotta kilpailija saisi pisteitä, hänen tulee ajaa 90 % kilpailun kierroksista.
Pistelaskusysteemien vaihtelun vuoksi kuljettajien vertailu MM-pisteiden perusteella on hankalaa.
[muokkaa] Teknisiä sääntöjä 2006
Moottori
- Kaikkien moottorien tulee olla kahdeksansylinterisiä sekä 2,4-litraisia ja niiden pitää painaa vähintään 95 kg, myös kierrosnopeus on rajoitettu 19000 kierrokseen minuutissa.
[muokkaa] Kuljettajat ja valmistajat
Katso myös: Luettelo Formula 1 -kuljettajista
Formula 1 -sarjan olennainen asia on, että tallien tulee itse rakentaa auton runko. Tämä onkin olennainen tekijä, mikä erottaa F1:n muun muassa NASCAR-, IRL- Champ Car- ja GP2-sarjoista, joissa myös auton runko ostetaan valmiina. Rungon valmistaminen itse myös lisää tallien kustannuksia.
F1-sarjan alkuvuosina tallit olivat usein autonvalmistajien talleja, kuten Ferrari, Maserati, Alfa Romeo ja Mercedes-Benz. Myöhemmin mukaan alkoi tulla ns. yksityistalleja, jotka joko ostivat moottorinsa joltakin suurelta autonvalmistajalta tai itsenäiseltä moottoripajalta, kuten Climax, Repco, Cosworth, Judd ja Supertec. 1990-luvulla kehitys on alkanut mennä takaisin tehdastalleihin. Tehdastalleista ainoastaan Ferrari on ollut mukana koko F1-historian ajan, mutta monet perinteiset, eri moottorinvalmistajia ajan saatossa käyttäneet tallit tulleet suurilta osin suurten autonvalmistajien omistamiksi. Esimerkiksi McLarenista omistaa suuren osan DaimlerChrysler, ja moottorit ovat Mercedes-Benzin nimellä. Samaten British American Racing on nykyään Hondan omistuksessa. Renault ja Toyota ovat tulleet mukaan täysin omilla talleillaan. Nykyisin ainoa toimiva yksityinen moottorinvalmistaja on Cosworth, vaikkakin esimerkiksi McLarenin Mercedes-moottorit valmistaa todellisuudessa Ilmor-moottoripaja.
Vuonna 1950 F1-sarjaan osallistui kahdeksantoista tallia, mutta korkeat kustannukset tiputtivat monia pois heti alkumetreillä, ja kilpailuihin osallistui myös Formula 2-luokan autoja. Nykyään mukana on 11 tallia. Mikäli haluaa perustaa uuden F1-tallin, tulee maksaa FIA:lle 25 miljoonan punnan etumaksu, joka maksetaan takaisin kauden mittaan. Monet uudet tallit ovatkin ostaneet vanhoja talleja ja jatkaneet niiden raunioilta, ja välttyneet näin maksamasta kyseistä summaa.
Jokaisella Formula 1 -autolla on numero, joka määräytyy edellisen vuoden MM-sijoitusten mukaan. Edelliskauden mestari ajaa autoa numero 1, ja hänen tallitoverinsa numerolla 2. Muut numerot määräytyvät valmistajien mestaruussijoitusten mukaisesti. Tähän sääntöön on jouduttu joskus tekemään poikkeuksia, kuten vuosina 1993 ja 1994, jolloin edelliskauden mestari ei enää ajanut sarjassa, ja hänen "korvaajansa" käytti numeroa 0. Ennen kautta 1996 ainoastaan hallitseva mestari vaihtoi numeroa, ja muut tallit jatkoivat vanhoilla, vuonna 1974 annetuilla numeroillaan. Esimerkiksi Ferrari käytti pitkään numeroita 27 ja 28. Länsimaissa epäonnen lukuna pidettyä numeroa 13 ei käytetä.
[muokkaa] Menestyneimmät F1-kuljettajat
- Tilanne kauden 2007 Australian osakilpailun jälkeen:
# | Kuljettaja | Ajetut GP:t | Voitot | Paalupaikat | Nopeimmat kierrokset | MM-pisteet | Maailmanmestaruudet |
---|---|---|---|---|---|---|---|
1 | Michael Schumacher | 249 | 91 | 68 | 76 | 1369 | 7 |
2 | Juan-Manuel Fangio | 51 | 24 | 29 | 23 | 277,64 | 5 |
3 | Alain Prost | 199 | 51 | 33 | 41 | 798,5 | 4 |
4 | Jack Brabham | 123 | 14 | 13 | 12 | 261 | 3 |
5 | Jackie Stewart | 99 | 27 | 17 | 15 | 360 | 3 |
6 | Niki Lauda | 171 | 25 | 24 | 25 | 420,5 | 3 |
7 | Nelson Piquet | 204 | 23 | 24 | 23 | 485,5 | 3 |
8 | Ayrton Senna | 161 | 41 | 65 | 19 | 614 | 3 |
9 | Alberto Ascari | 32 | 13 | 14 | 12 | 140,14 | 2 |
10 | Jim Clark | 72 | 25 | 33 | 28 | 274 | 2 |
11 | Graham Hill | 175 | 14 | 13 | 10 | 289 | 2 |
12 | Emerson Fittipaldi | 144 | 14 | 6 | 6 | 281 | 2 |
13 | Mika Häkkinen | 162 | 20 | 26 | 24 | 420 | 2 |
14 | Fernando Alonso | 87 | 15 | 15 | 8 | 381 | 2 |
15 | Giuseppe Farina | 33 | 5 | 5 | 5 | 127,33 | 1 |
16 | Mike Hawthorn | 45 | 3 | 4 | 6 | 127,64 | 1 |
17 | Phil Hill | 47 | 3 | 6 | 6 | 98 | 1 |
18 | John Surtees | 111 | 6 | 8 | 11 | 180 | 1 |
19 | Denny Hulme | 112 | 8 | 1 | 9 | 248 | 1 |
20 | Jochen Rindt | 60 | 6 | 10 | 3 | 109 | 1 |
21 | James Hunt | 92 | 10 | 14 | 8 | 179 | 1 |
22 | Mario Andretti | 128 | 12 | 18 | 10 | 180 | 1 |
23 | Jody Scheckter | 112 | 10 | 3 | 5 | 255 | 1 |
24 | Alan Jones | 116 | 12 | 6 | 13 | 206 | 1 |
25 | Keke Rosberg | 114 | 5 | 5 | 3 | 159,5 | 1 |
26 | Nigel Mansell | 187 | 31 | 32 | 30 | 482 | 1 |
27 | Damon Hill | 115 | 22 | 20 | 19 | 360 | 1 |
28 | Jacques Villeneuve | 163 | 11 | 13 | 9 | 235 | 1 |
... | ... | ... | ... | ... | ... | ... | |
xx | Kimi Räikkönen | 106 | 10 | 13 | 20 | 356 | 0 |
xx | Mika Salo | 109 | 0 | 0 | 0 | 33 | 0 |
xx | Jyrki Järvilehto | 62 | 0 | 0 | 0 | 10 | 0 |
xx | Heikki Kovalainen | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |
[muokkaa] Kuljettajien pisteet maittain kautta aikojen (Top-10)
- Tilanne kauden 2007 Malesian osakilpailun jälkeen:
Eniten pisteitä kuljettajaa kohti on kerännyt Kolumbia. Toisena on Itävalta. Brasilia on kolmantena. Viidellä kuljettajallaan Suomi on neljäs. Suomi on menestynein maista, jotka eivät ole koskaan järjestäneet omaa F1-kilpailua.
# | Maa | Pisteet | Kuljettajia ajanut pisteille |
---|---|---|---|
1 | Iso-Britannia | 4114 | 54 |
2 | Ranska | 2293,5 | 29 |
3 | Saksa | 2177 | 17 |
4 | Brasilia | 2146,5 | 12 |
5 | Italia | 1791 | 44 |
6 | Suomi | 985,5 | 6 |
7 | Itävalta | 975,5 | 4 |
8 | USA | 970 | 48 |
9 | Argentiina | 692,5 | 6 |
10 | Australia | 548 | 4 |
[muokkaa] Menestyneimmät F1-tallit
# | Talli | Ajetut GP:t | Voitot | Paalupaikat | Nopeimmat kierrokset | MM-pisteet * | Maailmanmestaruudet |
---|---|---|---|---|---|---|---|
1 | Ferrari | 741 | 193 | 186 | 193 | 3649,5 | 13 |
2 | McLaren | 613 | 148 | 125 | 129 | 3259,5 | 8 |
3 | Williams | 533 | 113 | 124 | 128 | 2513,5 | 9 |
4 | Lotus | 490 | 79 | 107 | 71 | 1352 | 7 |
5 | Renault | 210 | 32 | 50 | 26 | 925 | 2 |
6 | Benetton | 317 | 27 | 16 | 35 | 877,5 | 1 |
7 | Brabham | 399 | 35 | 39 | 40 | 859,5 | 2 |
8 | Tyrrell | 416 | 23 | 14 | 20 | 617 | 1 |
9 | BRM | 197 | 17 | 11 | 15 | 439 | 1 |
10 | Prost/Ligier | 409 | 9 | 9 | 11 | 424 | 0 |
- Valmistajien MM-titteli on ratkottu vuodesta 1958. Siksi muun muassa Maseratilla on vain 10 pistettä, vaikka voittoja on 9.
[muokkaa] Superlisenssi
Superlisenssi on F1-komission eli Formula One Comissionin kuljettajalle antama lisenssi, joka antaa luvan kilpailla F1-sarjassa, jos hän on ollut
- GP2-luokan loppupisteissä neljän parhaan joukossa viimeisen kahden vuoden aikana.
- Kolmen parhaan joukossa vähintään viidessä, tai kuuden parhaan joukossa kymmenessä osakilpailussa GP2-sarjassa viimeisen kahden vuoden aikana.
- Japanin F3000-luokan kolmen parhaan joukossa viimeisen kahden vuoden aikana.
- Euro3000-sarjan hallitseva mestari
- Yhdysvaltain Indy Racing Leaguen tai Champ Car -sarjan loppupisteissä kuuden parhaan joukossa viimeisen kahden vuoden aikana.
- F3-mestari jossain seuraavista F3-sarjoista: Euro-sarja, Iso-Britannia, Italia tai Japani, viimeisen 12 kuukauden aikana.
- Startannut edelliskaudella vähintään viidessä F1-osakilpailussa.
F1-komissio voi myös antaa superlisenssin kuljettajalle, vaikka hänellä ei olisi yllä manittuja meriittejä, jos komission mielestä kuljettaja on ansainnut sen. Komissio voi myös ottaa lisenssin pois kuljettajalta, jos hänelle on annettu se tallin pyynnöstä vaikka ei täyttäisi yllä olevia meriittejä ja ansainnut sitä komission mielestä eikä onnistu todistamaan olevansa F1-paikan arvoinen kuljettaja, tai jos kuljettaja ajaa vaarallisesti. Ensin mainittu meinasi tapahtua suomalaiselle Kimi Räikköselle, ellei hän olisi vakuuttanut F1-piirejä neljässä ensimmäisessä kilpailussaan, homman kotiin Kimi hoiti jo ensimmäisessä kisassa ajettuaan seitsemänneksi ja noustuaan kuudenneksi Olivier Panisin saatua 25 sekunnin aikasakon. Jälkimmäinen puolestaan tapahtui viime kaudella japanilaiselle Yuji Idelle jo neljän kilpailuviikonlopun jälkeen. Ide ajoi nimenomaan hengenvaarallisesti ja jäi jokaisena kilpailuviikonloppunaan jopa useita sekunteja tallikaveristaan Takuma Satosta.
[muokkaa] Radat
Formula 1 -rata koostuu suorista ja erilaisista mutkista ja niiden yhdistelmistä. Tyypillisesti yksi suora on lähtösuora, jolla sijaitsee lähtöruudukko ja lähtö/maaliviiva. Lähtösuoran vieressä on varikkosuora, jossa sijaitsevat varikkopilttuut. Varikkosuoran ja lähtösuoran toisistaan erottavaa seinämää kutsutaan varikkomuuriksi. Radan kiertosuunta vaihtelee, mutta tavallisesti radat kulkevat myötäpäivään, ja vastapäivään kulkevat radat tuottavatkin kuljettajille usein ongelmia, koska vasemmalle kääntyvät mutkat rasittavat niihin tottumatonta niskaa. Radalla olevista hidastemutkista käytetään nimitystä šikaani.
Suurin osa kilpailuista ajetaan erityisesti kilpa-autoilua varten suunnitelluilla moottoriradoilla, mutta poikkeuksiakin on. Monacon pienen ruhtinaskunnan Grand Prix ajetaan kaupungin ahtailla kaduilla. Pääasiallinen syy Monacon mukanaololle F1-sarjassa ovat sen historiallisuus, kaupallinen merkitys ja glamour. Rata ei täytä nykyaikaisia tiukkoja turvallisuusmääräyksiä, eikä Monacon kaltaisella radalla olisi minkäänlaista mahdollisuutta tulla osaksi F1-sarjaa ellei kyseessä olisi juuri Monaco. Kolminkertainen maailmanmestari Nelson Piquet on todennut Monacon GP:n olevan "kuin ajaisi polkupyörällä olohuoneessa". F1-sarjan ohjelmassa on ollut mukana myös muita katuratoja, muun muassa Las Vegasissa Caesars Palace -hotellin parkkipaikka. Myös esimerkiksi Belgian Spa-Francorchampsin ja Australian Albert Parkin radat koostuvat osittain yleisistä teistä.
[muokkaa] Turvallisuus
Nykyaikana F1-kuljettajien turvallisuuteen kiinnitetään huomattavasti aikaisempaa enemmän huomiota ratoja suunniteltaessa. Radan ulkopuolisilla alueilla, erityisesti mutkissa, on erityiset asvaltoidut tai hiekoitetut turva-alueet ja rengasvallit, jotka pehmentävät auton törmäystä, kun vielä 1950-luvulla kuljettaja saattoi vain kiittää onneaan mikäli auton suistuttua käsistä osui strategisesti oikeaan kohtaan sijoitettuun heinäpaaliin eikä esimerkiksi puuhun. Erityisesti Imolan radalla 1994 tapahtuneiden Roland Ratzenbergerin ja Ayrton Sennan kuolonkolarien jälkeen ratojen turvallisuutta alettiin parantaa. Esimerkiksi Imolan rataan sijoitettiin hidastemutkia. Nämä muutokset eivät ole kuitenkaan olleet kaikkien lajin seuraajien mieleen, koska ne tekevät ratojen profiileista tylsempiä. Nykyään uudet radat suunnittelee saksalainen arkkitehti Hermann Tilke.
[muokkaa] Osakilpailut kaudella 2007
- Australian GP, Melbourne
- Malesian GP, Kuala Lumpur
- Bahrainin GP, Bahrain
- Espanjan GP, Barcelona
- Monacon GP, Monte Carlo
- Kanadan GP, Montreal
- Britannian GP, Silverstone
- Yhdysvaltain GP, Indianapolis
- Ranskan GP, Magny-Cours
- Saksan GP, Nürburgring
- Unkarin GP, Budapest
- Turkin GP, Istanbul
- Italian GP, Monza
- Belgian GP, Spa-Francorchamps
- Kiinan GP, Shanghai
- Japanin GP, Fuji
- Brasilian GP, Interlagos
[muokkaa] Tulevaisuus
Formula 1 -talleja sitova ja muun muassa sarjan rahanjaosta määräävä nykyinen Concorde-sopimus on voimassa vuoteen 2007 saakka. Useat tallit olivat asiasta erimielisiä, ja perustivat oman "kapinarintamansa" Grand Prix Manufacturers Associationin, joka suunnitteli aloitettavaksi oman kilpasarjan GPWC:n. F1:n kaupallisista asioita päästiin lopulta sopuun Bernie Ecclestonen ja GPMA:n välillä. Uuden sopimuksen myötä päätösvaltaa lajin sääntömuutosten suhteen siirrettiin F1-tallipäälliköiltä autotehtaiden johtokunnille.
Sopimuksen myötä lajin sääntöjä viedään eteenpäin kolmen ydinkohdan kautta: kustannuksia alennetaan, suositaan teknologioita, joilla on merkitystä myös maantieliikenteen kannalta sekä korostetaan asioiden sosiaalista merkitystä tähtäämällä esimerkiksi pakokaasupäästöjen vähentämiseen.
[muokkaa] Yksityistallien nousu ja tuho
Jo Lotuksen ja Brabhamin aloittama, 1980-90-luvulla kiihtynyt yksityistallien kausi alkoi 1990-luvun lopulla tulla tiensä päähän. Vuonna 1996 ranskalainen Ligier siirtyi aluksi Alain Prostin haltuun, joka viiden kauden ajan ajatti omaa talliaan, mutta lopulta talli vetäytyi F1:stä kauden 2001 jälkeen. Ken Tyrrell myi vuonna 1998 oman tallinsa British American Tobaccolle, joka muodosti British American Racingin, joka myi aluksi 45 % osakkeistaan Hondalle, ja kaudelle 2006 siirtyi kokonaan kilpailemaan Hondan nimellä. Myös sellaiset 1990-luvun värikkäät nimet kuten Arrows, Footwork, Forti, Larrousse, Pacific, ja Simtek ovat jääneet historiaan. Benetton on myynyt F1-toimintansa Renault'lle. DaimlerChrysler on ostanut 40% McLarenin omistavasta McLaren Groupista. Vielä kausina 1998-1999 Jordan kykeni vakavasti taistelemaan jopa voitoista. Vuonna 2005 Eddie Jordan myi tallinsa, joka jatkoi kaudesta 2006 alkaen nimellä MF1. Spyker Cars osti MF1:den kaudella 2006. Myös Jackie Stewart myi vuosina 1996-2000 pyörittämänsä tallin Fordille, joka Jaguarin nimellä ajatti tallia ilman kummempaa menestystä. Jaguar vaihtoi kaudeksi 2005 nimensä Red Bulliksi. BMW lopetti yhteistyön Williamsin kanssa kauteen 2005, kun BMW osti Sauber-tallin ja jatkoi sen toimintaa nimellä BMW Sauber. Myös yksityistallien viimeisenä mohikaanina pidetty Minardi myytiin energiajuomayhtiö Red Bullille, joka jatkaa tallin toimintaa nimellä Toro Rosso. Kaudelle 2006 mukaan tuli myös entisen F1-kuljettajan Aguri Suzukin perustama Super Aguri. Tämän tallin oli alun perin tarkoitus käyttää BAR-Honda-tallin entisiä autoja, mutta sääntöjen kiellettyä tämän, talli ajoi kauden 2006 neljä ensimmäistä osakilpailua Arrows-tallin kauden 2002 autoilla, jotka on muutettu nykysääntöjen mukaisiksi.
[muokkaa] Tallit ja kuljettajat kaudella 2007
Kauden 2007 Formula 1 -tallit ja -kuljettajat | ||||||
---|---|---|---|---|---|---|
McLaren | 1 | Fernando Alonso | 2 | Lewis Hamilton | ||
Renault | 3 | Giancarlo Fisichella | 4 | Heikki Kovalainen | ||
Ferrari | 5 | Felipe Massa | 6 | Kimi Räikkönen | ||
Honda | 7 | Jenson Button | 8 | Rubens Barrichello | ||
BMW | 9 | Nick Heidfeld | 10 | Robert Kubica | ||
Toyota | 11 | Ralf Schumacher | 12 | Jarno Trulli | ||
Red Bull | 14 | David Coulthard | 15 | Mark Webber | ||
Williams | 16 | Nico Rosberg | 17 | Alexander Wurz | ||
Toro Rosso | 18 | Vitantonio Liuzzi | 19 | Scott Speed | ||
Spyker | 20 | Adrian Sutil | 21 | Christijan Albers | ||
Super Aguri | 22 | Takuma Satō | 23 | Anthony Davidson |
[muokkaa] Nopeusennätyksiä
- Kilpailussa ajettu nopeusennätys on Kimi Räikkösen Italian GP:ssä, Monzassa 4.9.2005 ajama 370,1 km/h.
- Italian GP:tä edeltävissä testeissä 31.8.2005 Juan Pablo Montoya ajoi Formula 1 Grand Prix -ratojen nopeusennätykseksi 372,2 km/h.
- Italian GP:n aika-ajoissa 14.9.2002 Juan Pablo Montoya ajoi aika-ajokierroksen keskinopeusennätykseksi 259,8 km/h.
- Hondan Bonneville 400 -projektissa eteläafrikkalainen Alan van der Merwe saavutti BAR 007 -autolla 19.7.2006 mailin keskinopeudeksi 400,459 km/h. Paikkana nopeusennätykselle oli Bonneville Motor Speedway, Utahin osavaltiossa, Yhdysvalloissa. Viralliseksi ennätykseksi hyväksytään tunnin aikana vastakkaisiin suuntiin ajettujen tulosten keskiarvo. Alan van der Merwe saavutti 20.7.2006 kilometrin matkalla vastakkaisiin suuntiin ajaessa nopeuksien keskiarvoksi 397,481 km/h.
- BAR Hondalla Alan van der Merwe saavutti 4.11.2005 Mojaven lentokentällä, Utahin osavaltiossa, Yhdysvalloissa nopeuden 413,205 km/h. Tämä ennätysauto ei ollut aerodynamiikaltaan sääntöjen mukainen eikä paikalla ollut FIA:n hyväksymää mittauskalustoa.
[muokkaa] Katso myös
- Luettelo Formula 1 -sarjan kuolemantapauksista
- Luettelo Formula 1 -sarjaa johtaneista kuljettajista
- Luettelo Formula 1 -radoista
- Luettelo Formula 1 -ennätyksistä
[muokkaa] Aiheesta muualla
- FIA:n kotisivu
- Formula1.com – virallinen F1-sivusto
- The Formula One DataBase
- Ulkomainen F1-sivusto
- MTV3:n F1-sivusto
- Formula 1-uutisia ym. suomeksi
- Suomen TV:n Formula 1 lähetykset
- Suomenkielinen F1-fanisivusto
- Toinen suomenkielinen F1-fanisivusto
- F1-forum, kolmas Suomenkielinen F1-fanisivusto
- F1-fanifoorumi
[muokkaa] Lähteet
Formula 1 -kaudet |
1950 • 1951 • 1952 • 1953 • 1954 • 1955 • 1956 • 1957 • 1958 • 1959 |