Gordoninsetteri
Wikipedia
| Gordoninsetteri | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa | Skotlanti |
| Määrä | |
| Rodun syntyaika | 1700-luku (1600-luku) |
| Alkuperäinen käyttö | seisova lintukoira |
| Nykyinen käyttö | seisova lintukoira, noutaja, seurakoira |
| Elinikä | 10–14 vuotta |
| Muita nimityksiä | |
| FCI-luokitus | ryhmä 7 / FCI:n numero: 6 (FCI:n luokittelu 7.2.2) |
| Ulkonäkö | |
| Paino | uros 27–32 kg, narttu 19–24 kg |
| Säkäkorkeus | uros 60–70 cm (rotumääritelmä 66 cm), narttu 55–65 cm (rotumääritelmä 62 cm) |
| Väritys | Black&Tan |
Gordoninsetteri on Skotlannista peräisin oleva keskikokoinen seisova lintukoira. Se on upea metsästyskoira, joka ei säikähdä karujakaan olosuhteita, mutta samalla myös rauhallinen perhekoira.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö
Gordoninsetterin säkäkorkeus on tavallisesti uroksilla 60–65 senttimetriä ja nartuilla 58–63 senttimetriä. Sitkeässä on vanha väittämä: "gordoninsetteri on kookkain ja vankin settereistä". Tälle ei löydy perustaa vanhoista kuvista ja kirjallisuudesta, joissa gordoninsetterit ovat jopa nykyisiä pienempiä ja kevyempirakenteisia. 1800-luvun lopulla ensimmäisten koiranäyttelyiden myötä ryhdyttiin jalostamaan yhä kookkaampaa ja vankempaa koiraa. Myös tuolloin valkoinen väri nähtiin suorastaan sairautena, vaikka sillä ei koiran ulkomuotoon tai käyttöominaisuuksiin olekaan mitään vaikutusta.
Kookas ja vankka gordoninsetteri epäilemättä on. Tässä ei kuitenkaan tule mennä liiallisuuksiin. Nykyajan koiranjalostuksessa vitsautena on "ylijalostaa" koirarotuja: pienistä roduista pitää saada vieläkin pienempiä ja ulkonevasilmäisistä roduista vieläkin ulkonevasilmäisempiä. Tämä sama vitsaus on myös gordoninsetterin vaarana: yritetään jalostaa vieläkin kookkaampaa ja vieläkin vankempaa koiraa. Käyttökoirarodulle metsästykseen soveltuvuus asettaa kuitenkin hyvin ankarat puitteet, joista ei voi tinkiä myöskään ulkomuodon ja rakenteen osalta.
Rotumääritelmän mukaan gordoninsetteri on "Tyylikäs ja sulavalinjainen. Rakennetta voidaan verrata metsästysratsuun. Kauttaaltaan sopusuhtainen." Gordoni on voimakas metsästyskoira, jonka liikkumisen tulee olla tyylikästä: liikkeet ilmentävät nopeaa ja kestävää laukkaavaa juoksua. Jo ensi vilkaisulla tulee ilmetä, että kyseessä on laukkaamalla liikkuva metsästyskoira – mikäli näin ei ole, ei kysessä ole oikea rotutyyppi.
Gordoninsetterin ilmettä leimaa lempeä katse ja kauniisti laskeutuvat korvat. Kallo-osa on syvä; hieman jykevämpi kuin irlanninsetterillä ja hieman pyöreämpi kuin englanninsetterillä. Huuli on selväpiirteinen, mutta ei missään nimessä roikkuva, kuten ei myöskään kaulanahka – gordoninsetteri ei ole raskastekoinen rotu. Rungoltaan gordoninsetteri on lihaksikas ja tiivis, hoikka käyttökoira. Sillä on kuitenkin syvä ja voimakas rintakehä.
Karva on kauttaaltaan mahdollisimman vartalon myötäistä. Eturaajojen ja reisien takaosassa karva on pitkää ja muodostaa kauniin ripsun. Myös vatsan alapuolella karva on hieman pidempää. Gordoninsetterin turkin väri on kiiltävän musta parkinruskein tan-merkein. Valkoinen täplä rinnassa on sallittu.
[muokkaa] Luonne ja käyttäytyminen
Gordoninsetteri on metsästyskoira. Tämä leimaa kaikkea sen käyttäytymistä. Rotu vaatii hyvän peruskoulutuksen ja ennen kaikkea olosuhteet, joissa se voi toteuttaa vuosisatojen jalostustyöllä kehitettyjä metsästysominaisuuksia. Pelkästään seurakoiraksi se ei sovellu, vaan vaatii aktiivisen ja mielellään metsästävän perheen.
Luonteeltaan rotu on hyvin rauhallinen ja huomaamaton kotioloissa. Luonteensa vuoksi se sopii hyvin nyky-yhteiskuntaan. Haukku- ja ärsytyskynnys on melko korkea. Rotu sopiikin hyvin lapsiperheisiin. Sillä ei yleensä kuitenkaan ole vartiointivaistoa. Gordoninsetteri ei juurikaan rähise muiden koirien kanssa. Vieraatkin urokset tulevat toimeen yleensä toistensa kanssa erittäin hyvin.
Metsästyksessä gordoninsetterin rauhallisuus muuttuu täysin: koira on täynnä tulta ja tappuraa. Brittiläisiin kanakoiriin kuuluvana rotuna sen haussa on vauhtia ja tyylikkyyttä sekä linnunotossa sähäkkyyttä. Hyvin koulutusta vastaanottavana rotuna lintutyön opettaminen on melko helppoa ja palkitsevaa. Luonteen eräs rotutyypillinen piirre on halu palvella ohjaajaansa – ominaisuus, joka on monista seisovista kanakoirista jo nykyisin osittain menetetty. Gordoninsetteristä voi hyvällä omallatunnolla sanoa, että se on luonteeltaan tasapainoinen.
[muokkaa] Käyttö- ja harrastemahdollisuudet
Gordoninsetteri vaatii omistajaltaan paljon: sillä tulee olla mahdollisuudet metsästykseen tai ainakin harrastava omistaja, joka kanavoi koiran aktiivisuuden jollakin muulla tavoin. Tämän vuoksi gordoninsetteriä ei tulisi ottaa sellaiseen kotiin, jolla ei ole mahdollisuuksia metsästämiseen.
Omistajalle, jolla on mahdollisuudet metsästää kanalintuja ja tahto sekä kärsivällisyyttä kouluttaa koiransa toimivaksi seisojaksi, rotu antaa paljon. Gordoninsetteri on tunnettu hyvästä kontaktinpidosta, mistä on Suomen peitteisissä maastoissa pelkästään etua. Rotu soveltuu hyvin myös avoimiin tunturi- ja peltomaastoihin. Gordoninsetteri on ns. "yhden miehen koira" ja tästä syystä side koiran ja sen omistajan välille kehittyy metsästettäessä hyvin voimakkaaksi.
Gordoninsettereitä osallistuu vuosittain brittiläisten kanakoirien kokeisiin lukuisasti (KAME, KATU ja KAKE - myös KAER). Startteja on vuosittain noin 60-80 ja palkitsemisprosentti on viime vuosina kivunnut noin 20%:iin. Vuonna 2003 gordoninsetteri oli metsästyskokeiden palkitsemisprosentin perusteella paras rotu brittiläisistä kanakoirista; palkitsemisprosentti oli jo niinkin hyvä kuin 28,8%. Metsästyksen lisäksi gordoninsetteri soveltuu myös moneen muuhun harrastustoimintaan hyvän koulutettavuutensa ansiosta.
Koulutettavuus ja palvelunhalu tulee esille muun muassa siinä, että gordoninsetteri on yleensä helposti opetetettavissa noutajaksi. Kanalintujen metsästyksen lisäksi gordoninsetteri sopii hyvin myös sorsastukseen.
[muokkaa] Alkuperä
Britteinsaarilla oli jo 1600-luvulla mustan ja parkinruskeita settereitä. Näistä koirista on kehitetty gordoninsetteri Gordonin ja Richmondin herttuakunnassa Banffshiressa Skotlannissa 1700-luvulla. Rotu on nimetty Gordonin herttuan Aleksander IV:n mukaan, jonka on sanottu eniten vaikuttaneen jalostustyössä. Gordoninsetteriä pidetään vanhimpana setterirotuna.
Rodun alkuvaiheista tiedetään hyvin vähän, mutta kerrotaan Gordonin herttualla olleen tavoitteena juuri tietynlainen seisojatyyppi. Tästä tyypistä on myöhemmin kiistelty, mutta ehdottomasti tavoitteena on ollut seisova lintukoira. Gordoninsetterit, kuten kaikki muutkin setterit, on kehitetty seisovista spanieleista. Jalostuksessa arvellaan käytetyn myös bordercollieta sekä vihikoiraa. Tavoitteena on todennäköisesti ollut luoda selkeästi erottuva skotlantilainen setterirotu, joka työskentelee hieman lähempänä metsästäjää kuin muut setterit.
[muokkaa] Gordoninsetteri Suomessa
Gordoninsetteri on ollut Suomessa hyvin harvalukuinen, mutta yleistynyt 1990-luvulla. Maamme ensimmäisissä kanakoirakokeissa vuonna 1893 esitettiin tohtori G. Schnitt´in omistama gordoninsetteri Nori. Siitä lähtien niitä nähtiin koetilaisuuksissa yli vuosisadan vaihteen. Sen jälkeen gordoninsetteri puuttui lähes täysin kokeistamme aina 1980-luvulle saakka.
Nykyisin gordoneita rekisteröidään vuosittain noin 50. Syynä gordoninsetterin yleistymiseen on sen kauniin ulkomuodon lisäksi rodun metsästysominaisuuksien kehittyminen. 1800-luvun lopun näyttelyinnostuksen myötä menetettiin ulkomuotojalostuksessa metsästysominaisuuksia, mutta ne saatiin palautettua määrätietoisen jalostustyön ansiosta.
Gordoninsetterit sopivat loistavasti metsästykseen. Hyvän kontaktinpidon ansiosta sen arvostus suomalaisten metsästäjien keskuudessa kasvaa jatkuvasti. Gordoninsetterit voivat metsästää karuissa maastoissa ja ankarissa sääolosuhteissa. Tämän vuoksi esimerkiksi Norjassa se on nopeasti noussut eniten rekisteröidyksi kanakoiraroduksi. Siellä näitä hyvin ankarissa tunturiolosuhteissa tapahtuvaan riekon metsästykseen hyvin soveltuvia koiria rekisteröidään noin 1 000 vuosittain ja gordoninsetteri kuuluu kymmenen eniten rekistöidyn koirarodun joukkoon.
[muokkaa] Terveystilanne
Pentua valittaessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että vanhemmilla on näyttöä metsästysominaisuuksista. Rotua varjostaa myös melko korkea HD-mainintojen määrä: noin 40% lonkkakuvatuista koirista on saanut HD-maininnan (suunnilleen saman verran, kuin muissakin setteriroduissa). Erityisesti tietyissä linjoissa on runsaasti HD-mainintoja. Tämän vuoksi kannattaa kiinnittää erityistä huomiota pennun hankinnassa vanhempien ja näiden aikaisempien pentueiden HD-terveyteen.
[muokkaa] Turkin hoito
Gordoninsettereillä on pitkä karva, joka vaatii melko paljon hoitoa. Tässä on kuitenkin jonkin verran eroja eri tyyppisten koirien välillä: metsästysrotuna sille ei haluta jalostaa liiallista karvapeitettä, koska siitä olisi metsästyksessä jo haittaa. Viime aikoina on kuitenkin tullut muutamia kasvattajia, jotka jalostavat rodun alkuperästä piittaamatta väärän tyyppistä gordoninsetteriä. Näillä koirilla koko ja rakenne ei enää sovellu vaativaan metsästystyöskentelyyn. Koiria jalostetaan seurakoiriksi sekä näyttelyjä varten ja karvapeitteen määrää ("volyymiä") kasvatetaan ei-rotutyypilliseksi.
Metsästysretken jälkeen turkki kaipaa hoitoa mahdollisten risujen tai kuran takia. Oikeatyyppinen turkki ei kuitenkaan kerää risuja siinä määrin, mitä runsaampi ja pehmeämpi karvapeite. Ihanneturkki gordoninsetterillä on sellainen, joka suojaa koiraa riittävästi huonossa säässä tapahtuvassa metsästyksessä, mutta ei vaadi juurikaan leikkaamista. Vain tassukarvojen leikkaaminen riittää. Varsinaisesti gordoninsetteri ei ole trimmattava rotu.
