Hansaliitto
Wikipedia
Hansa (vanh. yläsaks. Hanse: ryhmä, joukko; myös dudische Hanse ja deutsche Hanse. Latinaksi hansa teutonica) oli saksalaisten kaupunkien (varhaisvaiheissa yksittäisten kauppiaiden) liitto, joka hallitsi kauppaa Itämeren ja pohjois-Saksan alueella 1200- 1400-luvulla.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Synty
Aluksi kauppiaat muodostivat pieniä yhteenliittymiä puolustamaan etujaan. Samaan aikaan saksalaisia siirtyi itään päin Puolaan, jolloin syntyi uusia markkina-alueita. Vuonna 1241 Hampurin ja Lyypekin kauppiaat muodostivat liiton eli hansan ja poistivat tullimaksut keskinäisestä kaupastaan. Pikkuhiljaa yksittäisistä kauppiashansoista siirryttiin kohti kaupunkihansaa.
Viikinkien vallan kadottua kaupankäynnin keskus siirtyi saksalaistuvalle Itämeren etelärannikolle. Merkittävä vaihe tässä oli Lyypekin perustaminen 1158. Varhaisimmat erityisoikeutensa saksalaiskauppiaat saivat Lontoossa 1157, pian seurasivat erityisoikeudet Gotlannissa, Novgorodissa ja Bryggessä.
Liitto toi taloudellista etua jäsenilleen, minkä vuoksi toisia kaupunkeja liittyi pian mukaan. 1300-luvun alkupuolella kauppa- ja puolustusliitto, jota myöhemmin kutsuttiin hansaliitoksi, oli jo täysin vakiinnuttanut asemansa. 1300-luvun puolivälissä siinä oli mukana noin 70 kaupunkia Flanderista Venäjälle. Liiton jäsenistä ei koskaan laadittu kattavaa jäsenluetteloa, joten liiton laajuutta eri aikoina on hankala selvittää täsmällisesti. Lisäksi löyhästi liittoon liittyi noin 130 muuta kaupunkia.
1356 siihen asti löyhä kaupunkiliitto tiivistyi Lyypekin johdolla entistä tiiviimmäksi suurvallaksi. Edelleenkään liitolla ei ollut varsinaisia jäsenlistoja, ei perustuslakia eikä tiukkaa organisaatiota, ei yhteistä taloutta tai virkamiehiä. Mainitusta vuodesta alkaen Hansan päätökset tehtiin hansapäivillä yksinkertaista enemmistöä seuraten.
Hansakaupunkeja olivat esimerkiksi
- Hampuri, Lyypekki, Kiel, Rostock, Stralsund, Magdeburg, Braunschweig, Bremen, Münster, Köln, Dinant, Breslau, Krakova, Danzig, Elbing, Königsberg, Tallinna, Tartto, Pärnu, Viljandi, Visby, Tukholma.
Hansalla oli konttori seuraavissa kaupungeissa:
Muita tärkeitä kauppapaikkoja olivat muun muassa
[muokkaa] Toiminta
Hansakauppiaat osallistuivat monen kaupungin hallintoon. Esimerkiksi Ruotsin keskiaikaisessa lainsäädännössä määrättiin tarkoin, kuinka monta saksalaista sai kuulua kaupungin raatiin ja monenko piti olla kotimaisia.
Hansakaupan merkityksen kannalta keskeistä oli uuden laivatyypin koggin, kehittäminen. Koggeihin mahtui varhaisempia laivatyyppejä huomattavasti enemmän rahtia. Tärkeitä vientitavaroita olivat suola, kankaat ja taloustavarat. Ruotsista saatiin rautaa, Suomesta kalaa ja turkiksiakin, Norjasta kalaa ja Venäjältä turkiksia ja mehiläisvahaa kirkon kynttilöihin. Lisäksi Hansa välitti eurooppalaisia vaikutteita, kieltä, kirjallisuutta ja muotia pohjoiseen.
Hansa keskittyi pääasiassa kauppaan, mutta sillä oli myös sotilaallista voimaa. Se puolusti jäsentensä etuja aikana, jolloin ei ollut olemassa yhtenäistä Saksaa, joka olisi kyennyt antamaan takeet kaupankäynnin turvallisuudesta. Tanska jatkoi itsenäistä kaupankäyntiä Itämerellä vielä viikinkiajan jälkeenkin, ja Tanskan kuninkaan Valdemar IV:n aikana (1340–1377) hansan oli kahdesti puolustauduttava Tanskan yrityksiltä puuttua liiton asioihin.
[muokkaa] Loppuaika
Hansan valta hiipui 1500- ja 1600-luvuilla mm. hollantilaisen merenkulun ja erityisesti territoriaalivaltioiden, kuten Ruotsin voimistumisen johdosta. Tällöin aiemmin pitkälti itsenäiset kaupungit menettivät poliittista merkitystään ruhtinaille. Toinen merkittävä syy Hansan vallan hiipumiselle oli Amerikoiden löytyminen, mikä siirsi kaupankäynnin painopistettä Atlantille. Viimeisille hansapäiville 1669 osallistui yhdeksän jäsentä ja vain kolme (Lyypekki, Hampuri ja Bremen) pysyivät jäseninä lopulliseen purkautumiseen (1862) asti.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- (saksaksi) Susa Schindler: Die deutsche Hanse
